Kärsimyksen kohtaaminen

Sain taas kerran hyvän tilaisuuden opiskella rauhallisuutta, myötätuntoa ja kärsimyksen kohtaamista. Mummolla oli mennyt suihkun viemäri tukkoon. Ärtymys oli suuri, kuinka tällaista yhtä äkkiä hänelle tapahtuu. Tapahtumalle piti löytää joku välitön syy, miksi nyt, miksi minulle.

Ei auttanut selitykset. Ei tämä ole mikään ihmeellinen yllättävä tapahtuma. Elämässä tapahtuu koko ajan kaikenlaista. Suihkun viemäriä ei ole kunnolla puhdistettu yli kymmeneen vuoteen. Sinä aikana sinne oli ehtinyt kertyä todella paljon hiuksia. Ei tukkeutuminen tapahtunut yllättäen. Tukkeutuminen oli pitkän kehityksen tulos. Ihminen vain on sokea tällaiselle vähitellen tapahtuvalle kehitykselle, kaikissa asioissa. Seuraamme nyt esimerkiksi televisiosta jatkokertomusta Euroopan finanssikriisistä, joka on päättäjille tullut yllättäen.

Aivot toimivat automaattiohjauksella ja havahtuvat vasta kun jotain yllättävää tapahtuu. Aivot vastaanottavat aistielimiltä tulvivaa informaatiota ja muuttavat sen subjektiiviseksi maailmaksi. Hylkäämme helposti ne heikot signaalit, jotka kertovat että asiat ovat muuttumassa. Mummolla vesi on jo kauan vaunut hyvin hitaasti pois lattialta. Kreikan ongelmat ovat olleet tiedossa ainakin siitä asti kun pari vuotta sitten virallisesti selvisi, että Kreikka on käyttänyt hyvin luovaa kirjanpitoa kertoessaan asioistaan. 

Muistelin Dalai Laman ajatuksia kärsimyksen kohtaamisesta. Muistaakseni hän kirjoitti suunnilleen tähän tyyliin. Kun hyväksyy, että kärsimys on osa ihmisen jokapäiväistä olemassaoloa, voi alkaa tutkia mitkä tekijät normaalisti saavat aikaan tyytymättömyyden ja sisäisen onnettomuuden tunteen. ”Minulle henkilökohtaisesti vahvin ja tehokkain harjoitus kärsimysten sietämiseen on kärsimyksen näkeminen ja sen ymmärtäminen normaalin elämän perimmäiseksi luonnoksi.” Se miten ihminen suhtautuu kärsimykseen, vaikuttaa hyvin paljon hänen tapaansa kokea elämä yleensä. Perusnäkemys, että kärsimys on pahasta ja torjuttava keinolla millä tahansa ja että se on jossakin mielessä epäonnistumisen merkki, aiheuttaa huomattavaa psyykkistä ahdistusta ja sietokyvyn puutetta vaikeuksien ilmaantuessa. Ilman jonkinasteista omien kärsimysten sietämistä elämä muuttuu kurjaksi kuin huonosti nukuttu yö.

Kärsimyksen ajattelu Buddhalaisuudessa on niin tärkeää siksi, että siitä on mahdollista päästä eroon. Poistamalla kärsimyksen syyt on mahdollista saavuttaa vapauden tila, joka on vapaa kärsimyksistä. Tämä onnistuu poistamalla kärsimyksen juurisyyt – tietämättömyys, halu ja viha. Esim. tietämättömyys viittaa oman itsen ja koko ilmiömaailman luonteen perusteelliseen ymmärrykseen.

Jos pidämme kärsimystä luonnottomana asiana, alamme helposti hakea syyllistä kärsimykseemme. Jos olen onneton, minun pitää olla jonkun tai jonkin uhri – tämä käsitys on länsimaissa liian yleinen. Syyllinen on esim. yhteiskunta, koululaitos, koti, aviopuoliso, työnantaja. Toinen mahdollisuus on hakea syyllistä sisältä, minussa on jokin vika, tauti, geenivirhe. Tämä on takuuvarma onnettoman elämän resepti ja heikentää itsetuntoa.

Se kärsiikö ihminen jostakin vai ei, riippuu suuressa määrin siitä, miten hän itse kyseisessä tilanteessa reagoi. Esim. jos saa kuulla, että joku on puhunut pahaa selän takana. Jos reagoi tähän negatiiviseen asiaan, loukkaantumalla tai suuttumalla, silloin itse tuhoaa oman mielenrauhansa. Jos taas itsetunto on kunnossa, sinun ei tarvitse loukkaantua ja suuttua. Usein me myös lisäämme tuntemaamme kipua ja kärsimystä loukkaantumalla liian herkästi, reagoimalla pikkuasioihin liian vakavasti, ja toisinaan sillä, että suhtaudumme asioihin liian henkilökohtaisesti …

Elämä on muutosta – kaikki on tilapäistä. Jos kieltäydymme hyväksymästä tätä tosiasiaa ja vastustamme elämän muutoksia, me pitkitämme omaa kärsimystämme.