Kärsimyskehosta vapautuminen

Kaikki kokemasi emotionaalinen kärsimys jättää sinuun ahdistusta. Se sulautuu sinussa jo olevan, menneisyydestä periytyneen kärsimyksen kanssa asettuen mieleesi ja kehoosi.

Tämä kertynyt kärsimys ilmenee mieltäsi ja kehoasi otteessaan pitävänä kielteisenä energiakenttänä. Kyseessä on emotionaalinen kärsimyskeho. Sillä on kaksi olomuotoa, uinuva ja toimiva. Kärsimyskeho voi olla lepotilassa suurimman osan aikaa. Syvästi onnettomilla ihmisillä se saattaa kuitenkin toimia koko ajan. Jotkut ihmiset elävät melkein yksinomaan kärsimyskehonsa kautta.

Varo itsessäsi ilmenevää tyytymättömyyden merkkiä, se saattaa kieliä kärsimyskehon heräämisestä. Kärsimyskehon havahtuminen voi ilmetä esimerkiksi ärtymyksenä, kärsimättömyytenä, alakuloisuutena, haluna loukata, suuttumuksena, raivona, masennuksena tai riidanhaluna.

Kärsimyskeho saa voimansa, mikäli se saa sinut alitajuisesti samaistumaan itseensä. Se tahtoo ottaa sinut hallintaansa ja olla sinä. Saatuaan otteen sinusta kärsimyskeho luo sellaisen tilanteen elämääsi, joka heijastaa takaisin sen omaa energiavärähtelyä, sen ravintoa. Vain kärsimys ravitsee kärsimyskehoa.

Heti kun kärsimyskeho on saanut sinut hallintaansa, haluat lisää kärsimystä ja ahdistusta. Sinusta tulee joko uhri tai syyllinen. Haluat joko aiheuttaa kärsimystä tai kärsiä tai kumpaakin. Tästä et luonnollisestikaan ole tietoinen vaan väität kiihkeästi, ettet halua kärsimystä. Mutta kun katsot tarkkaan, huomaat, että ajatuksesi ja käyttäytymisesi ovat sellaisia, että ne ylläpitävät ahdistusta ja kärsimystä – sekä sinussa että muissa. Jos olisit siitä todella tietoineen, kuvio häviäisi, sillä on mielipuolista haluta lisää kärsimystä.

Sillä hetkellä kun tunnet kärsimyskehon energian itsessäsi ja keskityt siihen, tarkkailet sitä, samaistuminen kärsimyskehoon raukeaa. Olet nyt kärsimyskehon sivusta katsoja, tarkkailija. Se ei voi enää käyttää sinua hyväkseen. Olet löytänyt oman sisimmän voimasi. Olet saanut käyttöösi läsnä olevan hetken voiman.


Keskitä huomio sisäiseen tunteeseesi. Ole tietoinen siitä, että kyseessä on kärsimyskeho. Hyväksy sen olemassaolo. Älä ajattele sitä. Älä anna tunteen muuttua ajatukseksi. Älä tuomitse ja erittele. Älä muodosta siitä identiteettiä itsellesi. Ole läsnä, pysyttele jatkuvasti sisäisten tapahtumiesi tarkkailijana. Ole tietoinen paitsi emotionaalisesta kärsimyksestä myös siitä joka tarkkailee, tyynestä katselijasta. Tässä on läsnä olevan hetken voima, oman tietoisen läsnäolosi voima. Tarkkaile sitten, mitä tapahtuu.

Heti kun olet oivaltanut ja kokenut, miten olla läsnä sisäisten tapahtumien tarkkailijana, sinulla on käytössäsi mahtava muuttumisen väline.


Pyrkiessäsi irtautumaan kärsimyskehoon samaistumisesta kohtaat voimakasta sisäistä vastustusta. Näin tapahtuu varsinkin, jos olet suurimman osan elämääsi elänyt emotionaaliseen kärsimyskehoon samaistuneena ja rakentanut minuutesi sen varaan. Tällöin alitajuinen pelko identiteetin menetyksestä tulee vastustamaan muutosta. Mieluummin siis kärsit – olet kärsimyskeho – kuin teet hypyn tuntemattomaan ja uskaltaudut menettämään tutun, onnettoman itsesi.

Mikäli näin on kohdallasi, tarkkaile kärsimykseen samaistumistasi. Ole hyvin valpas. Tarkastele sitä omituista mielihyvää, jonka saat siitä, että olet onneton. Tarkastele pakonomaista tarvetta puhua siitä tai ajatella sitä. Jos pysyt nostamaan sen tietoiseksi, vastustus päättyy. Voit kohdistaa silloin huomion kärsimyskehoosi, olla läsnä tarkkailijana ja panna alulle kärsimyskehon muuttumisen.

Vain sinä voit sen tehdä. Kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi. Mutta jos sinun onnistuu löytää joku syvästi tietoinen, olla hänen luonaan ja olla yhdessä hänen kanssaan läsnäolon tilassa, se voi auttaa ja nopeuttaa asiaa.


Näin neuvoo Eckhart Tolle kirjassaan Läsnäolon voima. Voit vapautua kärsimyksestä ryhtymällä sisäisten tapahtumiesi tarkkailijaksi.

Antautumisen tarkoitus

Eckhart Tolle kirjoittaa antautumisesta kirjassaan Läsnäolon voima. Antautuminen sisältää yksinkertaisen, mutta syvällisen viisauden, jonka mukaan on parempi antaa myöten elämän virralle kuin vastustaa sitä. Elämän virran voi kokea vain läsnä olevassa hetkessä. Niinpä antautuminen merkitsee läsnä olevan hetken hyväksymistä ehdoitta ja varauksitta. Luovut vastustamasta sitä, mikä on. Sisäinen vastarinta merkitsee sitä, että sanot ”ei” sille, mikä on, suhtautumalla siihen arvostellen tai kohdistamalla siihen kielteisiä tunteita. Erityisesti tämä ilmenee silloin kun asiat menevät huonosti. Silloin muodostuu kuilu mielesi esittämien vaatimusten tai järkähtämättömien odotusten ja sen välille, mikä on. Se on kärsimyksen kuilu.

Jos olet elänyt tarpeeksi kauan, tiedät että asiat menevät vikaan aika usein. Juuri noissa tilanteissa sinun on harjoiteltava antautumista, mikäli haluat poistaa tuskan ja kärsimyksen elämästäsi. Olemassa olevan hyväksyminen vapauttaa sinut mieleen samaistumisesta ja yhdistää sinut jälleen Olemiseen.

Antautuminen on puhtaasti sisäinen ilmiö. Se ei merkitse, ettet ulkoisella tasolla voisi toimia ja muuttaa tilannetta. Sinun ei antautumisessa tarvitse hyväksyä kokonaistilannetta sinänsä, vaan ainoastaan läsnä oleva hetki. Hyväksyt läsnä olevan hetken ja ryhdyt toimimaan.

Jos elämäntilanteesi on epätyydyttävä tai jopa sietämätön, voit muuttaa tilannetta ylläpitävän vastustuksen vain siten, että ensin antaudut. Antautuminen sopii täydellisesti yhteen toiminnan, muutosten alkuun panemisen tai päämäärään pyrkimisen kanssa. Mutta antautumisen tilassa sinun tekemiseesi virtaa täysin erilainen energia. Antautuminen yhdistää sinut Olemisen energiaan. Kun hylkäät vastustuksen, tietoisuutesi laatu paranee ja samalla paranee myös kaiken tekemäsi ja luomasi laatu. Antautumisen tilassa näet selvästi, mitä on tarpeen tehdä ja teet sen – teet asian kerrallaan ja keskityt niistä kuhunkin vuorollaan.

Jos yhtäkkiä tunnet olosi hyvin kevyeksi, selkeäksi ja tunnet olevasi syvässä rauhan tilassa, se on varma merkki siitä, että olet todella antautunut.

Ilman antautumista ihmisten kanssakäymistä hallitsee suurelta osin tiedostamaton roolipeli. Antauduttuasi et tarvitse enää egon puolusteluja ja valheellisia naamioita. Sinusta tulee hyvin yksinkertainen, hyvin todellinen ja aito sekä haavoittumaton.

Miten paljon oletat vielä tarvitsevasi aikaa ennen kuin kykenet sanomaan: ”En halua enää aiheuttaa tuskaa, en enempää kärsimystä.” Miten paljon lisää tuskaa tarvitset ennen kuin voit tehdä tuon valinnan? Jos tarvitset lisää aikaa, tulet saamaan sitä lisää – ja lisää kärsimystä.

Valta valita edellyttää tietoisuutta, ilman sitä sinulla ei ole valinnan mahdollisuutta. Valitseminen alkaa hetkellä, jolloin päästät irti mielestä ja sen kaikista ehdollistumista, hetkenä jolloin löydät läsnäolon. Siihen asti olet tiedostamaton ja sinun on pakko toimia mielesi ehdollistumien määräämällä tavalla.

Mieli pitää aina kiinni kaikesta tuntemastaan. Tuntematon on sille vaarallista, koska se on mielen hallinnan ulottumattomissa. Mieli ei pidä läsnä olevasta hetkestä, koska se vapauttaa mielen vallasta.



Mistä tiedän, että olen antautunut?

Silloin, kun sinun ei enää tarvitse esittää tuota kysymystä.

 

Kaikki ongelmat ovat mielen kuvitelmia

Mikäli olet joskus ollut vakavassa ja vaarallisessa tilanteessa, tiedät, että se ei ole oikeastaan ongelmatilanne. Mielellä ei ole aikaa muuttaa sitä ongelmaksi. Vaaran edessä mieli pysähtyy ja olet silloin täysin läsnä siinä hetkessä.

Olin jokimelontaretkellä, jossa useimmat olivat vähän meloneita, eikä heillä ollut koskista kokemusta. Tänä vuonna vesistöissä on runsaasti vettä ja virtausta. Matkalla voimakas virtaus aiheutti monia vakavia tilanteita; kaatumisia, juuttumisia kiviin ja puihin keskellä koskea. On hätkähdyttävää huomata, kuinka vakava tilanne saa toiminnan muuttumaan oleellisesti. Et murehdi menneitä, et haaveile tulevaisuutta, toimit vain nopeasti, vaistomaisesti, tehokkaasti, ilman pelkoa ja epäröintiä. Olet tietoisesti läsnä tässä hetkessä.




Eckhart Tolle kuvaa kirjassaan Läsnäolon voima tähän hetkeen keskittymisen valtavaa voimaa. Keskity tähän hetkeen ja kerro, mitä ongelmia sinulla on juuri tällä hetkellä. En saa vastausta tähän kysymykseen, koska ongelmia ei voi olla silloin, kun olet keskittynyt täydellisesti läsnä olevaan hetkeen. Voi kyllä olla tilanteita, jotka vaativat joko toimenpiteitä tai ne on hyväksyttävä sellaisenaan mutta miksi tehdä siitä ongelma? Miksi tehdä mistään ongelmaa? Eikö elämä ole kyllin haastava sellaisena kuin se on? Mihin tarvitset ongelmia?

”Ongelma” merkitsee sitä, että vatvot mielessäsi tilannetta, vaikka sinulla ei olisi todellista aikomusta tai mahdollisuutta toimia nyt. Samalla omaksut sen aivan huomaamatta osaksi minätuntoasi. Elämäntilanteesi saa sinut niin perin pohjin ymmälle, että menetät elämäntunnun – Olemisen tunnun.

Luodessasi ongelman luot kärsimystä. Ei tarvita muuta kuin yksinkertainen valinta: En aio aikaansaada enää ainuttakaan ongelmaa. Vaikka tämä valinta on yksinkertainen, se on erittäin kumouksellinen. Tällaista ratkaisua et tee, ellet ole lopen kyllästynyt kärsimyksiin. Et myöskään kykene toteuttamaan sitä, ellei käytössäsi ole läsnä olevan hetken voimaa.



Mikäli joudut tilanteeseen, jossa on pakko selvitä juuri nyt, toimintasi on selkeää ja vaikuttavaa ja sitä hallitsee tietoisuus läsnä olevasta hetkestä. Mitä todennäköisimmin se on myös tehokasta. Se ei ole mielesi menneisyyden ehdollistama vaan tilanteen kirvoittama intuitiivinen reaktio.



Vaaratilanteessa löydät läsnäolon voiman, tunnet todella eläväsi. Voimme kokea jotain sellaista jonka olemme tyystin unohtaneet – elämisen täysillä tässä ja nyt. Se on syy nykyiseen innostukseen vaarallisia lajeja kohtaan.