Viikon mietelause

Ongelman ydin ei ole siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä, mitä sinä siitä ajattelet ja mitä teet sen suhteen.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Ehdoton anteeksianto itselle


Kun olemme valmiit kohtaamaan asiat uudessa valossa, anteeksianto voi tapahtua hetkessä.


1. Tarinan kertominen


Tarinaan sisältyy koko tilanteen tuska ja kärsimys, joten tarinan kuuleminen, todistaminen ja vahvistaminen on ensimmäinen askel tilan luomiseksi anteeksiannon ja itselle anteeksiannon tapahtumiselle.

Kun kerromme tarinaa, jopa kertoessamme sitä itsellemme on tärkeää, ettei tarinaa ladata liian täyteen henkisiä tulkintoja. Tässä vaiheessa sinun on annettava tuomitsevalle itsellesi täysi valta rähjätä sinulle siitä, että olet sen mielestä tehnyt väärin.


2. Tunteiden tunteminen


Jokaisen tekijän tarinaan liittyy kosolti tunteita. Syyllisyys ja häpeä ovat päällimmäiset tunteet, mutta pelko, viha, katumus, huono omatunto ja koko joukko muita tunteita seuraa syyllisyyttä ja häpeää. Olivatpa ne mitä tahansa, tärkeintä on tuntea ne kokonaan. Sitä ei voi parantaa, mitä ei tunne.

Emootio on ajatukseen liitetty tunne. Ennen kuin tunne voi vapauttaa ajatuksen, ja ennen kuin vaihtoehtoinen ajatus voidaan hyväksyä emotionaalisesti sen paikalle, tunne on koettava uudelleen. Sitä ei tarvitse kokea yhtä voimakkaana kuin alun perin tunnettiin, mutta sen on kuitenkin herättävä jossain määrin.

On hyvä ymmärtää, että kielteisiä tunteita ei ole olemassakaan. Syyllisyyden, häpeän, vihan, surun, murheen kaltaiset tunteet ovat normaaleja, inhimillisiä tunteita, joita me kaikki koemme eri vahvuisina aika ajoin. Niiden luokittelu kielteisiksi aiheuttaa sen, että kamppailemme niitä vastaan ja yritämme kieltää ne. Inhimillisten tunteiden vastustelu luo vakavaa sisäistä stressiä ja lopulta aiheuttaa sairauksia.

Koska meidät on siunattu kyvyllä tuntea tunteita, on luonnollista että haluamme kokea ne täydellisesti. Tämä tarkoittaa niiden tuntemista – ei niistä puhumista, niiden analysointia ja luokittelua.

3. Tarinan romahduttaminen


Tässä vaiheessa pyydämme tuomitsevaa itseämme antamaan tilaa itseä rakastavalle itselle. ”Ole vähän myötätuntoisempi minua kohtaan ja yritä ymmärtää, miksi tein niin kuin tein. Olen vaillinainen ihmisolento ja tein väärin, mutta jos tuomitsijani ymmärtäisivät missä tilanteessa olin ja ne emotionaaliset painolastit joita kannoin, he eivät tuomitsisi minua niin herkästi.”

Sydämen avaaminen tällä tavoin ja saman pyytäminen muilta auttaa meitä näkemään itsemme ihmisinä kaikkine vikoinemme ja epätäydellisyyksinemme ja sallii meidän avautua mahdollisuudelle, että meitä rakastettaisiin omana itsenämme. Myötätunnon ja empatian tuominen anteeksiantoa kaipaavaan tilanteeseen vähentää myös muiden tunteiden voimaa, jota olemme rikkeestämme kokeneet.

4. Tarinan uudelleenkehystäminen


Tämä askel johdattaa meidät tavanomaisen anteeksiannon tuolle puolen. Syynä tähän on pyyntö päästää irti ajatuksesta, että jotain väärää on tapahtunut. Tämä eroaa maailmankuvastamme, joka on pitkälti uhritietoisuuden leimaamaa ja antaa ymmärtää, että elämä on sattuman kauppaa ja taistelua selviytymisestä. Tähän asti anteeksianto on merkinnyt sinulle päätöstä antaa menneiden olla menneitä.


Uusi ajattelumalli lähtee siitä, että olen henkinen olento, joka käy lävitse inhimillistä kokemusta. Olen tullut maan päälle oppiaksesi ja kehittyäksesi henkisesti. Tämä on minun kouluni ja elämä on minun opintosuunnitelmani. Elämäni tapahtumat ovat henkilökohtaisia opetuksiani. Olen tullut kokemaan elämää ymmärtääkseni täysin, mitä ykseys on ja kokeakseni sen vastakohdan – erillisyyden. Kun olen tällä, värvään muita järjestämään minulle tilaisuuksia oppia uutta. Minä ymmärrän anteeksiannon – että kaikki tapahtuu väistämättä hengellisen tarkoituksen mukaisesti ja että vaikka minä olen vastuussa teoistani ihmisten maailmassa, puhtaasti henkisessä mielessä mitään väärää ei koskaan tapahdu.


Sano itsellesi: ”Olen sopinut muiden sielujen kanssa, että en tee asioita niinkään muille – vaan heitä varten. Kun olen täällä, muut värväävät minut järjestämään heille tilaisuuksia oppia uutta. Näytän heidän viholliseltaan, mutta lopulta he huomaavat, että olen heidän parantava enkelinsä.”


Ajatusmallin muuttaminen tällä tavoin siirtää sen uhrikertomuksesta tekijän kertomukseksi. On tärkeä tehdä tämä selväksi. Vaikka olemme valmiit antamaan anteeksi muille sen perusteella, että he ovat tulleet elämäämme tekemään ”pahoja” asioita meitä varten, jotta voimme oppia ja kasvaa, meidän tuntuu olevan vaikea hyväksyä, että välillä meidät kutsutaan tekijän rooliin, jotta voimme olla avuksi muille. On tärkeä ymmärtää, että jokaista uhria kohden on oltava uhriksi pakottaja.


Näin tarinan viitekehys ja merkitys ovat muuttuneet, ei tarina itse. Koettu tilanne näkyy nyt aivan eri valossa, mitään väärää ei tapahtunut, eikä mitään anteeksiannettavaa ole. Nyt on tarkoitus vaihtaa vanha tarina uuteen ja ankkuroida se kehoosi vanhan paikalle.


5. Muutoksen integrointi


Integraatiovaiheeseen kuuluu jonkinlainen fyysinen suorittaminen ehdottoman anteeksiannon aikana, jotta keho voi rekisteröidä muutoksen mielen tavoin. Alkuperäinen pahantekijän tarina oli olemassa energiakuviona jokaisessa kehon solussa, nyt meidän on korvattava se uudella tulkinnalla, että kaikki on järjestyksessä. Kehomme on hengellisen älyn vastaanotin, fyysinen suorittaminen prosessin aikana varmistaa, että henkinen älymme aktivoituu. Jotkut tekevät hengitysharjoituksia, jotkut kävelyharjoituksia kiertäen ympyrää, toiset kirjoittavat, ja kaikissa käytetään omaa ääntä.


Ehdoton anteeksianto on ”teeskentele – kunnes – se – toteutuu” –tyyppinen prosessi. Vuosien mittaan olemme saaneet todistaa, että vaikka ihmiset eivät täysin usko henkisellä ja emotionaalisella tasolla, heidän henkinen älykkyytensä tietää, että se on totuus. Tästä seuraa, että illuusioon sidottu energia purkautuu välittömästi. Ihmisille tulee heti parempi olo, olipa syyllisyys aiheellista tai ei.


Näin kuvaa ehdotonta anteeksiantoa itselle, Colin C. Tipping kirjassaan Anna anteeksi itsellesi.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kärsimyskehosta vapautuminen



Kaikki kokemasi emotionaalinen kärsimys jättää sinuun ahdistusta. Se sulautuu sinussa jo olevan, menneisyydestä periytyneen kärsimyksen kanssa asettuen mieleesi ja kehoosi.

Tämä kertynyt kärsimys ilmenee mieltäsi ja kehoasi otteessaan pitävänä kielteisenä energiakenttänä. Kyseessä on emotionaalinen kärsimyskeho. Sillä on kaksi olomuotoa, uinuva ja toimiva. Kärsimyskeho voi olla lepotilassa suurimman osan aikaa. Syvästi onnettomilla ihmisillä se saattaa kuitenkin toimia koko ajan. Jotkut ihmiset elävät melkein yksinomaan kärsimyskehonsa kautta.

Varo itsessäsi ilmenevää tyytymättömyyden merkkiä, se saattaa kieliä kärsimyskehon heräämisestä. Kärsimyskehon havahtuminen voi ilmetä esimerkiksi ärtymyksenä, kärsimättömyytenä, alakuloisuutena, haluna loukata, suuttumuksena, raivona, masennuksena tai riidanhaluna.

Kärsimyskeho saa voimansa, mikäli se saa sinut alitajuisesti samaistumaan itseensä. Se tahtoo ottaa sinut hallintaansa ja olla sinä. Saatuaan otteen sinusta kärsimyskeho luo sellaisen tilanteen elämääsi, joka heijastaa takaisin sen omaa energiavärähtelyä, sen ravintoa. Vain kärsimys ravitsee kärsimyskehoa.

Heti kun kärsimyskeho on saanut sinut hallintaansa, haluat lisää kärsimystä ja ahdistusta. Sinusta tulee joko uhri tai syyllinen. Haluat joko aiheuttaa kärsimystä tai kärsiä tai kumpaakin. Tästä et luonnollisestikaan ole tietoinen vaan väität kiihkeästi, ettet halua kärsimystä. Mutta kun katsot tarkkaan, huomaat, että ajatuksesi ja käyttäytymisesi ovat sellaisia, että ne ylläpitävät ahdistusta ja kärsimystä – sekä sinussa että muissa. Jos olisit siitä todella tietoineen, kuvio häviäisi, sillä on mielipuolista haluta lisää kärsimystä.

Sillä hetkellä kun tunnet kärsimyskehon energian itsessäsi ja keskityt siihen, tarkkailet sitä, samaistuminen kärsimyskehoon raukeaa. Olet nyt kärsimyskehon sivusta katsoja, tarkkailija. Se ei voi enää käyttää sinua hyväkseen. Olet löytänyt oman sisimmän voimasi. Olet saanut käyttöösi läsnä olevan hetken voiman.


Keskitä huomio sisäiseen tunteeseesi. Ole tietoinen siitä, että kyseessä on kärsimyskeho. Hyväksy sen olemassaolo. Älä ajattele sitä. Älä anna tunteen muuttua ajatukseksi. Älä tuomitse ja erittele. Älä muodosta siitä identiteettiä itsellesi. Ole läsnä, pysyttele jatkuvasti sisäisten tapahtumiesi tarkkailijana. Ole tietoinen paitsi emotionaalisesta kärsimyksestä myös siitä joka tarkkailee, tyynestä katselijasta. Tässä on läsnä olevan hetken voima, oman tietoisen läsnäolosi voima. Tarkkaile sitten, mitä tapahtuu.

Heti kun olet oivaltanut ja kokenut, miten olla läsnä sisäisten tapahtumien tarkkailijana, sinulla on käytössäsi mahtava muuttumisen väline.


Pyrkiessäsi irtautumaan kärsimyskehoon samaistumisesta kohtaat voimakasta sisäistä vastustusta. Näin tapahtuu varsinkin, jos olet suurimman osan elämääsi elänyt emotionaaliseen kärsimyskehoon samaistuneena ja rakentanut minuutesi sen varaan. Tällöin alitajuinen pelko identiteetin menetyksestä tulee vastustamaan muutosta. Mieluummin siis kärsit – olet kärsimyskeho – kuin teet hypyn tuntemattomaan ja uskaltaudut menettämään tutun, onnettoman itsesi.

Mikäli näin on kohdallasi, tarkkaile kärsimykseen samaistumistasi. Ole hyvin valpas. Tarkastele sitä omituista mielihyvää, jonka saat siitä, että olet onneton. Tarkastele pakonomaista tarvetta puhua siitä tai ajatella sitä. Jos pysyt nostamaan sen tietoiseksi, vastustus päättyy. Voit kohdistaa silloin huomion kärsimyskehoosi, olla läsnä tarkkailijana ja panna alulle kärsimyskehon muuttumisen.

Vain sinä voit sen tehdä. Kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi. Mutta jos sinun onnistuu löytää joku syvästi tietoinen, olla hänen luonaan ja olla yhdessä hänen kanssaan läsnäolon tilassa, se voi auttaa ja nopeuttaa asiaa.


Näin neuvoo Eckhart Tolle kirjassaan Läsnäolon voima. Voit vapautua kärsimyksestä ryhtymällä sisäisten tapahtumiesi tarkkailijaksi.