Rohkeus ja pelko

metsän vaaroja

Mikä on pelkurin ja rohkean ihmisen ero? Ero on siinä, että pelkuri kuuntelee pelkojaan ja toimii niiden mukaisesti, mutta rohkea ihminen laittaa pelkonsa syrjään ja toimii niistä huolimatta. Rohkea ihminen suuntaa kohti tuntematonta kaikista peloistaan huolimatta.Olen lukenut OSHOn kirjaa Rohkeus, elämä on vaarallista nauti siitä. Ajatuksia herättävä kirja, joka herätti minussa esimerkiksi seuraavia ajatuksia.

Ihmisen mielen kyky keksiä huolen ja pelon aiheita on loputon. Nykyihminen on todellinen mestari tällä alueella – olisipa muissakin taidoissa samanlaista taituruutta. Minulla oli joitain vuosia sitten voimakas pelko, että auto hajoaa kohta, kun siitä kuuluu kaikenlaisia ääniä. Auto oli jo vanha ja siinä oli ollut monenlaisia vikoja. Siitä kuului monia sellaisia ääniä, jotka eivät olleet tyypillisiä hyväkuntoiselle autolle. Mitä enemmän ajattelin asiaa, sitä enemmän huoli ja pelko lisääntyi. Tiesin aivan liikaa autojen vioista ja minun mieleni oli helppo esittää kattava joukko vikoja, joita äänistä voisi aiheutua. Vähitellen oli todellinen ponnistus lähteä ajamaan autoa, koska paniikki siitä, mitä kaikkea voisi tapahtua, nousi jatkuvasti pintaan. Sydän hakkasi, kädet hikoilivat ja hengitys oli rauhatonta. Asialle piti tehdä jotain.

Olisin pääsyt vaivasta lakkaamalla ajamasta autoa, tai hankkimalla uuden auton, jossa ei ole vikoja. Nämä olisivat kuitenkin olleet vai pakotoimia ei rohkeutta. Aloin ajamaan lyhyitä matkoja, pieniä ajoja, joiden avulla saatoin selittää itselleni, että näetkö nyt, se onnistui aivan hyvin, ei ole todellista huolta. Samalla selitin myös itselleni, että ei auto todennäköisesti räjähdä, vaikka siihen tulisikin jokin vika. Auto sammuu ja jättää minut jonnekin tie varteen, entä sitten. Ei se ole kovin vakavaa, kyllä siitä selviää, ei maailma siihen kaadu. Näin itseäni kouluttamalla löysin aivan uuden näkökulman autolla ajamiseen - jännittävän, mielenkiintoisen - ei huolestuttava ja pelottava.

Kun olit aivan pieni lapsi, olit peloton ja tutkit maailmaa uteliaana, arvostelematta ja tuomitsematta mitään. Vanhempana on luonnollista tuntea pelkoa, koska meidät on lapsuudesta lähtien opetettu tuntemaan pelkoa. Älä tuomitse pelkoa, äläkä ajattele, että siinä on jotain väärää. Pelon tunne auttaa meitä välttämään vaaraa. Se kuuluu vain osana kasvatukseen. Sinun on hyväksyttävä pelkosi ja mentävä niitä vastaan tuomitsematta niitä. Etene vähitellen, sinun ei tarvitse ottaa niin suuria askeleita, ettet pysty selviytymään niistä. Ja kun kohtaat pelkosi, niin huomaat ihmeeksesi, että pelon voima häviää.

Tuntemattoman kohtaaminen sykähdyttää.

Sydän sykkii, tunnet olevasi elossa. Elät joka solullasi, koska olet ottanut vastaan elämän haasteen. Tuon haasteen vastaanottaminen kaikista peloista huolimatta on rohkeutta. Pelot eivät häviä heti mihinkään, mutta kun kohtaat haasteen yhä uudestaan, pelot alkavat vähitellen menettää otettaan. Tuntemattoman kohtaaminen tuo mukanaan suuren ilon, hurmion ja tekee sinusta lujan ja se terävöittää huomiokykysi. Saat tuntea, kuten lapsena, että elämä ei ole tylsää, vaan se on seikkailu. Vähitellen kun pelot alkavat hävitä, alat hakeutua yhä useammin kohti uusia seikkailuja ja koet todella eläväsi.

Mitä pelkäät? 

Mitä maailma voi tehdä sinulle? Ihmiset voivat nauraa sinulle, se tekee heille hyvää, nauru pidentää ikää sanotaan – nauru on kuin lääkettä.

Toimi vain lapsen tavoin, elä hetkessä, anna hetken ohjata toimintaasi vailla ennakkoasenteita. Antaudu vain täysin tälle hetkelle, niin joka päivä jotain uutta avautuu, näet asiat uudessa valossa, uudella tavalla. Ja se muuttaa sinut.

Unohtamisen taito

Katselin televisiosta tiededokumenttia unohtamisen taito . Unohtamisen taito – taito, jossa olen ollut liiankin hyvä. Kehitin unohtamisen taidon jo lapsena ja hioin sitä opiskeluaikana. No ihan tästä ei dokumentissa ollut kysymys.

Aina löytyy jotain mielenkiintoista uutta tietoa. Ohjelmassa käsiteltiin tuskallisten muistojen lieventämistä ja mahdollista poistamista. 

Kun koemme jotain, aivot tallentavat tapahtumat.  Pelko on tärkeä ominaisuus. Se ohjaa käyttäytymistä pelottavissa tilanteissa ja suojaa yksilöä. Pelon tunne vahvistaa vaarallisesta tilanteesta tallennettua muistijälkiä. Tunteen voimakkuus tulkitaan aivoissa viestinä siitä, että muisto on tärkeä. Tärkeät muistot tallennetaan pitkäkestoiseen muistiin.

Yksittäisestä tilanteesta syntyvät muistot eivät tallennu tiettyyn paikkaa kokonaisuutena, vaan eri osat muistoa tallentuvat eri puolille aivoja – pirstaleina. Kun muistelemme asiaa, aivot rakentavat muistot uudelleen näistä palasista. Useat osat aivoista aktivoituvat siis muistoja luotaessa.

Mantelitumake määrittelee miten voimakas tunnelataus kokemukseen sisältyy. Jos kokemukseen sisältyy tunnetta, mantelitumake viestii hippokampukselle, että muisto on tärkeä ja hippokampus  tallentaa sen pitkäkestoiseen mustiin.

Propranololi vähentää adrenaliinin määrää elimistössä. Adrenaliinia erittyy pelon tai stressin yhteydessä. Adrenaliini on keskeistä pelkomuistojen synnyssä. Adrenaliini voimistaa tunteita kun tilanne koetaan kielteisenä. Voimakas tunne vahvistaa muistijälkeä. 

Propranololi estää voimakkaan tunteen aiheuttaman muistijäljen muodostumisen. 

Propranololi asettuu samoihin reseptoreihin ja estää näin adrenaliinin kiinnittymisen reseptoreihin. Propranololi estää traumaattisen muiston syntymistä, jos se annetaan heti esim. onnettomuuden jälkeen. 

Nykyään tiedetään, että pitkäkestoiset muistot ovat muokattavissa. Itse asiassa aina kun muisto muodostetaan uudestaan aivoissa, se tulee aktiiviseksi ja se muokkautuu – enemmän tai vähemmän ja muokkautunut muisto tallennetaan takaisin muistiin. Useimmiten muistoa muokataan niin vähän, että tuntuu siltä, että muisto säilyy muuttumattomana.

muiston lievittäminen

Kokeessa potilaille annettiin Propranololia, jonka jälkeen heidän piti kirjoittaa traumaattisesta muistosta yksityiskohtaisesti – toisin sanoin aktivoida traumaattinen muisto, jotta sitä voi muokata. Nyt kun adrenaliinin vaikutus estetään propranololilla, muistoon liittynyt voimakas tunne estetään ja se tallentuu vähemmän traumaattisena – tavallisena tapahtumana. Näin kävi hoitojakson aikana suurimmalle osalle potilaista myös Joel Coutulle. Tunneside muistoon hälventyi. Tulos näkyi selvästi myös fysiologisissa mittauksissa, joissa tutkitaan lihasjännitystä, sydämen sykettä ja ihon sähkönjohtavuutta. Kun pelkomuistot aktivoituvat, arvot nousevat rajusti. 

Muistot eivät hävinneet, mutta muistot eivät enää herätä sellaisia emotionaalisia tuntemuksia kuin aikaisemmin.

Vaikeata muistoa voidaan vastaavalla tavalla käsitellä myös terapeuttisesti, aktivoimalla muisto ja muuttamalla siihen liittyviä miellepiirteitä. Näin voidaan vähitellen muuttaa muiston voimakkuutta ja muistoon liittyviä mielteitä. Silmänliiketerapialla mantelitumakkeen ja limbisen järjestelmän toiminta rauhoittuu ja aivojen kongnitiivinen järjestelmän toiminta normalisoituu. Muistot on helpompi kestää ja hyväksyä.

Pelkomuisti tallentuu CDK5 entsyymin avulla

Saksalainen Andre Fischer on löytänyt entsyymin CDK5, jonka avulla pelkomuisto tallentuu. Pelkoa herättävistä tapahtumista syntyy pelkoa sisältäviä muistoja niin kauan kun entsyymi CDK5 vaikuttaa. Jos pystymme estämään CDK5-ensyymin toiminnan pelkomuiston pitäisi pyyhkiytyä tai menettää tehonsa. Tämä on saatu aikaan hiirikokeissa. 

Näyttää siis siltä, että lähitulevaisuudessa tuskallisten muistojen lieventäminen ja poistaminen on mahdollista myös lääkkeiden avulla.

Maailmankuvat eroavat

Johanna Korhonen kirjoittaa jutussaan Turtana rahasta Helsingin Sanomissa, kuinka rahan kahminnasta kiinni jäänyt yritysjohtaja on aidon hämmästynyt. Kaikki on hoidettu sääntöjen mukaan, miksi media meuhkaa juuri hänen eduistaan, vaikka moni kaveri on hankkinut vielä suuremmat edut. Johtajan hämmästys on oikeutettu, vertailukohta ei ole tavalliset ihmiset vaan toiset johtajat. Hei kaikki muutkin johtajat tekee tätä samaa, miksi minua vainotaan.

Yritysjohtaja elää aivan toisessa todellisuudessa kuin arvostelijansa. 

Kun palkka on noussut pilviin, on suhteellisuudentaju hävinnyt ja ainoa vertailukohta on jonkun muun vielä enemmän etuja kähmineen johtajan palkkiot ja edut. Yritysjohtaja ei pysty suhteuttamaan palkkaansa mihinkään todelliseen, esimerkiksi siihen hyötyyn, mikä hänestä mahdollisesti on yritykselle. 

Yritysjohtajan käytös on loistava esimerkki siitä, kuinka jokainen ihminen elää omassa itse rakentamassaan todellisuudessaan. Näinhän ihminen toimii, kaikki meistä. Ihminen rakentaa itselleen karttoja maailmasta – näiden karttojen avulla ihmisen tietoinen ja tiedostamaton mieli tulkitsee maailmaa ja tekee valintoja, päätöksiä, suunnitelmia, uskomuksia, ajatuksia, tunteita ja lopulta toimii niiden pohjalta. 

Vielä suurempi ongelma kuin johtajien todellisuudesta vieraantuneet palkkiot, on sinänsä aiheellinen huoli siitä, kuinka kykenevä tällainen johtaja on oikeasti tekemään järkeviä päätöksiä ja johtamaan yritystä. Tarkoitan tässä järkeviä päätöksiä yrityksen, työntekijöiden ja asiakkaiden kannalta. Omalta kannaltaan johtaja olettaa tekevänsä järkeviä päätöksiä, kun keskittyy henkilökohtaisten etujensa ajamiseen. Voidaan hyvällä syyllä olettaa, että hänen ajatusmaailmansa on muullakin tavalla erikoisesti virittynyt. Jos ei johtaja palkan ja etujen suhteen pysty näkemään ympärillä olevaa maailmaa edes hämärästi samalla tavalla kun yrityksen asiakkaat ja työntekijät, ei ole mitään syytä olettaa, että hän olisi kyvykkäämpi näkemään asiakkaitaan ja työntekijöitään muissa suhteissa. Tämä näkyy hyvin selvästi päivittäin kun johdon etuja lisätään tilanteessa, jossa asiakkaiden palvelua huononnetaan ja työntekijöitä irtisanotaan.

Millainen kartta maailmasta voi saada aikaan ajatuksen, että työntekijöiden kanssa tappeleminen, asiakkaiden palveluiden huonontaminen ja samalla johdon etujen lisääminen on yhdistelmä, jolla yrityksen toiminta paranee, kannattavuus paranee ja yritys kasvaa ja menestyy. Jo aikoja sitten tiedettiin, että johtajan tehtävä on johtaa joukkoja edestä omalla esimerkillään, jos haluaa voittaa taisteluja. Kauas poteroihin kaivautumiseen on johdon käsitys johtamisesta edennyt. Ei vain ole maailmalla esimerkkejä tämän poterojohtamisen toimivuudesta.

On paradoksaalista, että nyt kun olemme yhä riippuvaisempia toisistamme ja meidän siksi pitäisi ymmärtää toisiamme ja kyetä järkevään yhteistyöhön – ihmisten maailmankuvat eroavat yhä enemmän toisistaan. Ymmärrämme siis yhä huonommin toisiamme – vaikka ymmärtämisen tarve on yhä polttavampi. Ilmeisesti nämä johtajat ovat oman – menneen aikakautensa vankeja ja tulevaisuudessa on tultava toisenlaisia johtajia, jotka ovat paremmin ajan hermolla. Jos näin ei käy, olemme kyllä todella liemessä – kuten hyvin näkyy tästä nykyisestä EU sekoilusta.

Ei tämä toisten ihmisten maailmankuvan ymmärtämisen vaikeus ole tietenkään ainoastaan johtajien ongelma. Kyllä meillä kaikilla ihmisillä on paljon opittavaa tällä tärkeällä alueella. Tärkeä aloitus tällä alueella on tiedostaa, että jokainen ihminen elää omassa itse rakentamassaan maailmassa, vaikka me naivisti oletammekin olevamme samassa maailmassa. Tässä omassa maailmassaan jokainen sitten kokee toimivansa ainakin omalta kannaltaan parhaalla mahdollisella tavalla - vaikka tämä toiminta meistä toisista voikin tuntua todella kummalliselta. Se johtuu erilaista maailmoista, joissa elämme.

Ajatelkaapa hetki vaikka AKT:n Rädyn toimintaa tai poliitikoista esimerkiksi juuri nyt ministeri Stefan Wallinin toimintaa varuskuntien lakkauttamisessa. Rädyn tehtävä on taistella AKT:n jäsenten eduista keinolla millä hyvänsä – mitä kovempi taistelija hän on, sen parempi ammattiyhdistysjohtaja hän on. Henkilöstön kanssa toimittaessa pitäisi tietysti olla varsin erilainen kartta tilanteesta kun kerran ollaan aivan toisenlaisessa tilanteessa - kun tämä työmarkkinataistelukartta. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tämä taitelukartta on jäänyt päälle myös toimistolla. Vaikka mitään varsinaista sotaa ei siellä olekaan niin jokainen, joka ei ole samaa mieltä kun Räty, on vihollinen ja tämä Rädyn sinänsä looginen tulkinta ohjaa hänen toimintaansa.

Mitä väärää Wallin sitten on tehnyt vaikuttaessaan puolustusministerinä armeijan suunnitelmiin varuskuntien lakkauttamisessa. Mikä on poliitikon tehtävä – toimia omien tukijoidensa asioiden ajajana. Olisi ollut varsin omalaatuista, ellei Rkp:n ministeri olisi pyrkinyt pitämään ruotsikielisen joukko-osaston puolia. Näinhän kaikki poliitikot toimii, pitää omiensa puolta – siitähän politiikassa on kysymys. Voidaan tietysti kirkasotsaisesti väittää, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista yhteisiksi parhaaksi. Tällaista valhetta poliitikot varsinkin oppositiosta esittävät. Sellainen poliitikko joka tähän harhautuu - yhteisten etujen ajamiseen omien äänestäjien etujen vastaisesti, on kyllä varsin pian entinen poliitikko. Ei demokratia tarkoita yhteisten asioiden hoitamista yhteisen edun mukaisesti - vaan oikeutta oman ryhmän etujen ajamiseen. 

Menestystä teille kaikille sinne omiin maailmoihinne.