Ehdoton anteeksianto itselle

Kun olemme valmiit kohtaamaan asiat uudessa valossa, anteeksianto voi tapahtua hetkessä.

1. Tarinan kertominen

Tarinaan sisältyy koko tilanteen tuska ja kärsimys, joten tarinan kuuleminen, todistaminen ja vahvistaminen on ensimmäinen askel tilan luomiseksi anteeksiannon ja itselle anteeksiannon tapahtumiselle.

Kun kerromme tarinaa, jopa kertoessamme sitä itsellemme on tärkeää, ettei tarinaa ladata liian täyteen henkisiä tulkintoja. Tässä vaiheessa sinun on annettava tuomitsevalle itsellesi täysi valta rähjätä sinulle siitä, että olet sen mielestä tehnyt väärin.

2. Tunteiden tunteminen

Jokaisen tekijän tarinaan liittyy kosolti tunteita. Syyllisyys ja häpeä ovat päällimmäiset tunteet, mutta pelko, viha, katumus, huono omatunto ja koko joukko muita tunteita seuraa syyllisyyttä ja häpeää. Olivatpa ne mitä tahansa, tärkeintä on tuntea ne kokonaan. Sitä ei voi parantaa, mitä ei tunne.

Emootio on ajatukseen liitetty tunne. Ennen kuin tunne voi vapauttaa ajatuksen, ja ennen kuin vaihtoehtoinen ajatus voidaan hyväksyä emotionaalisesti sen paikalle, tunne on koettava uudelleen. Sitä ei tarvitse kokea yhtä voimakkaana kuin alun perin tunnettiin, mutta sen on kuitenkin herättävä jossain määrin.

On hyvä ymmärtää, että kielteisiä tunteita ei ole olemassakaan. Syyllisyyden, häpeän, vihan, surun, murheen kaltaiset tunteet ovat normaaleja, inhimillisiä tunteita, joita me kaikki koemme eri vahvuisina aika ajoin. Niiden luokittelu kielteisiksi aiheuttaa sen, että kamppailemme niitä vastaan ja yritämme kieltää ne. Inhimillisten tunteiden vastustelu luo vakavaa sisäistä stressiä ja lopulta aiheuttaa sairauksia.

Koska meidät on siunattu kyvyllä tuntea tunteita, on luonnollista että haluamme kokea ne täydellisesti. Tämä tarkoittaa niiden tuntemista – ei niistä puhumista, niiden analysointia ja luokittelua.

3. Tarinan romahduttaminen

Tässä vaiheessa pyydämme tuomitsevaa itseämme antamaan tilaa itseä rakastavalle itselle. ”Ole vähän myötätuntoisempi minua kohtaan ja yritä ymmärtää, miksi tein niin kuin tein. Olen vaillinainen ihmisolento ja tein väärin, mutta jos tuomitsijani ymmärtäisivät missä tilanteessa olin ja ne emotionaaliset painolastit joita kannoin, he eivät tuomitsisi minua niin herkästi.”

Sydämen avaaminen tällä tavoin ja saman pyytäminen muilta auttaa meitä näkemään itsemme ihmisinä kaikkine vikoinemme ja epätäydellisyyksinemme ja sallii meidän avautua mahdollisuudelle, että meitä rakastettaisiin omana itsenämme. Myötätunnon ja empatian tuominen anteeksiantoa kaipaavaan tilanteeseen vähentää myös muiden tunteiden voimaa, jota olemme rikkeestämme kokeneet.

4. Tarinan uudelleenkehystäminen

Tämä askel johdattaa meidät tavanomaisen anteeksiannon tuolle puolen. Syynä tähän on pyyntö päästää irti ajatuksesta, että jotain väärää on tapahtunut. Tämä eroaa maailmankuvastamme, joka on pitkälti uhritietoisuuden leimaamaa ja antaa ymmärtää, että elämä on sattuman kauppaa ja taistelua selviytymisestä. Tähän asti anteeksianto on merkinnyt sinulle päätöstä antaa menneiden olla menneitä.


Uusi ajattelumalli lähtee siitä, että olen henkinen olento, joka käy lävitse inhimillistä kokemusta. Olen tullut maan päälle oppiaksesi ja kehittyäksesi henkisesti. Tämä on minun kouluni ja elämä on minun opintosuunnitelmani. Elämäni tapahtumat ovat henkilökohtaisia opetuksiani. Olen tullut kokemaan elämää ymmärtääkseni täysin, mitä ykseys on ja kokeakseni sen vastakohdan – erillisyyden. Kun olen tällä, värvään muita järjestämään minulle tilaisuuksia oppia uutta. Minä ymmärrän anteeksiannon – että kaikki tapahtuu väistämättä hengellisen tarkoituksen mukaisesti ja että vaikka minä olen vastuussa teoistani ihmisten maailmassa, puhtaasti henkisessä mielessä mitään väärää ei koskaan tapahdu.


Sano itsellesi: ”Olen sopinut muiden sielujen kanssa, että en tee asioita niinkään muille – vaan heitä varten. Kun olen täällä, muut värväävät minut järjestämään heille tilaisuuksia oppia uutta. Näytän heidän viholliseltaan, mutta lopulta he huomaavat, että olen heidän parantava enkelinsä.”


Ajatusmallin muuttaminen tällä tavoin siirtää sen uhrikertomuksesta tekijän kertomukseksi. On tärkeä tehdä tämä selväksi. Vaikka olemme valmiit antamaan anteeksi muille sen perusteella, että he ovat tulleet elämäämme tekemään ”pahoja” asioita meitä varten, jotta voimme oppia ja kasvaa, meidän tuntuu olevan vaikea hyväksyä, että välillä meidät kutsutaan tekijän rooliin, jotta voimme olla avuksi muille. On tärkeä ymmärtää, että jokaista uhria kohden on oltava uhriksi pakottaja.


Näin tarinan viitekehys ja merkitys ovat muuttuneet, ei tarina itse. Koettu tilanne näkyy nyt aivan eri valossa, mitään väärää ei tapahtunut, eikä mitään anteeksiannettavaa ole. Nyt on tarkoitus vaihtaa vanha tarina uuteen ja ankkuroida se kehoosi vanhan paikalle.

5. Muutoksen integrointi

Integraatiovaiheeseen kuuluu jonkinlainen fyysinen suorittaminen ehdottoman anteeksiannon aikana, jotta keho voi rekisteröidä muutoksen mielen tavoin. Alkuperäinen pahantekijän tarina oli olemassa energiakuviona jokaisessa kehon solussa, nyt meidän on korvattava se uudella tulkinnalla, että kaikki on järjestyksessä. Kehomme on hengellisen älyn vastaanotin, fyysinen suorittaminen prosessin aikana varmistaa, että henkinen älymme aktivoituu. Jotkut tekevät hengitysharjoituksia, jotkut kävelyharjoituksia kiertäen ympyrää, toiset kirjoittavat, ja kaikissa käytetään omaa ääntä.


Ehdoton anteeksianto on ”teeskentele – kunnes – se – toteutuu” –tyyppinen prosessi. Vuosien mittaan olemme saaneet todistaa, että vaikka ihmiset eivät täysin usko henkisellä ja emotionaalisella tasolla, heidän henkinen älykkyytensä tietää, että se on totuus. Tästä seuraa, että illuusioon sidottu energia purkautuu välittömästi. Ihmisille tulee heti parempi olo, olipa syyllisyys aiheellista tai ei.


Näin kuvaa ehdotonta anteeksiantoa itselle, Colin C. Tipping kirjassaan Anna anteeksi itsellesi.

Elämä seuraa sinua

Elämä seuraa sinua. Aivan kaikki, mitä elämässäsi koet, on seurausta siitä, mitä olet huokunut ajatuksissasi ja tunteissasi – riippumatta siitä, oletko toiminut tietoisesti vai tiedostamatta. Elämä ei tapahdu sinulle – elämä seuraa sinua. Kohtalosi on omissa käsissäsi. Mitä ikinä ajattelet tai ikinä tunnet, ratkaisee elämäsi.

Muista että elämäsi tarkoitus on rakastaa. Elämäsi tarkoitus on iloita. Elämäsi tarkoitus on valita sitä, mitä rakastat ja kääntää selkäsi sille, mitä et rakasta.

Sinun käsityksesi, olivat ne totta tai eivät, muodostavat todellisuutesi. Elämäsi rakentuu sen varaan, mitä kuvittelet ja tunnet todeksi, sillä kun lähetät oman totuutesi vetovoiman laille, se palautuu totena elämääsi. Mielikuvituksesi on todellisempi kuin maailma jonka näet, koska näkemäsi maailma muodostuu siitä, mitä kuvittelet ja mihin uskot. Se minkä uskot ja tunnet todeksi, on oleva elämäsi.

Rakastu elämään ja päästä irti sisäinen voimasi, niin sinusta tulee vapaa ja voittamaton.

Ajattele sitä mitä rakastat. Puhu siitä mitä rakastat. Tee sitä mitä rakastat. Kun toimit näin, tunnet rakkautta. Etsi jokaisesta paikasta, tapahtumasta ja tilanteesta asioita, joita rakastat ja aisti ne. ”Rakastan aamun viileyttä” ”Rakastan nähdä lasten leikkivän” ”Rakastan rauhallista bussimatkaa” ”Rakastan lintujen laulua” ”Rakastan ystäviä” ”Rakastan elämää”. Aina kun haluat parantaa mieltäsi, käy mielessäsi läpi ne asiat, joita tunnet rakastavasi. Huomaa, kuinka suuri vaikutus sillä on elämääsi.



On mahdotonta tuntea surua tai mitään negatiivista, kun on kiitollinen. Jos olet vaikeassa tilanteessa, etsi siitä jokin puoli josta voit olla kiitollinen. Kun olet löytänyt yhden asian, etsi toinen ja sitten kolmas. Huomaa miten jokainen asia, josta tunnet kiitollisuutta muuttaa tilannetta. Kiitollisuus johtaa sinut negatiivisuudesta iloon, onneen ja rakkauteen.

Ole kiitollinen. Kiitollisuus ei maksa mitään, mutta se on arvokkaampaa kuin kaikki maailman rikkaudet. Kiitollisuus palkitsee sinut elämän rikkauksilla, koska kaikki se mistä olet kiitollinen, moninkertaistuu.



On olemassa keino, jonka avulla saat elämäsi maistumaan joka suhteessa paremmalta – se on mielikuvitusleikit. Leikkiminen on hauskaa ja kun leikit, olosi tuntuu hyvältä ja kun olosi tuntuu hyvältä, elämääsi ilmaantuu lisää hyviä asioita.

Elämän on tarkoitus olla hauskaa. Keksi mielikuvitusleikkejä, mielesi ei tiedä että kujeilet, se ottaa leikit tosissaan ja suuntaa sinua niitä kohti – pian vedät puoleesi kuvittelemiasi asioita. Mitä ikinä kuvittelet ja tunnet, se muuttuu mielesi todellisuudeksi ja siten sinun todellisuudeksesi.

Mitä ikinä haluat, käytä sen saamiseen mielikuvitusta ja leikkiä. Turvaudu kaikkiin mahdollisiin kannustimiin. Sinun on kuviteltava ja tunnettava, nähtävä sielusi silmin mitä haluat saada. Sinun on tehtävä kuvitelmistasi niin todellisia, että kykenet tuntemaan kuinka unelmasi toteutuu. Kun leikit ja kuvittelet kokevasi jotain, aivosi reagoivat siihen kuin se olisi todellista.

Kun olet oikein innostunut jostain tapahtuneesta ja tunnet olosi suurenmoiseksi, käytä innostuksestasi virtaavaa energiaa unelmasi kuvittelemiseen. Vangitse innostuksesi voima ja valjasta unelmasi palvelukseesi kuvittelemalla unelmasi toteutuminen. Se on leikkiä, se on hauskaa. Se on elämän luomisprosessin riemua.

Tällaista kirjoittaa Rhonda Byrne kirjassaan Voima.