Antautumisen tarkoitus

Eckhart Tolle kirjoittaa antautumisesta kirjassaan Läsnäolon voima. Antautuminen sisältää yksinkertaisen, mutta syvällisen viisauden, jonka mukaan on parempi antaa myöten elämän virralle kuin vastustaa sitä. Elämän virran voi kokea vain läsnä olevassa hetkessä. Niinpä antautuminen merkitsee läsnä olevan hetken hyväksymistä ehdoitta ja varauksitta. Luovut vastustamasta sitä, mikä on. Sisäinen vastarinta merkitsee sitä, että sanot ”ei” sille, mikä on, suhtautumalla siihen arvostellen tai kohdistamalla siihen kielteisiä tunteita. Erityisesti tämä ilmenee silloin kun asiat menevät huonosti. Silloin muodostuu kuilu mielesi esittämien vaatimusten tai järkähtämättömien odotusten ja sen välille, mikä on. Se on kärsimyksen kuilu.

Jos olet elänyt tarpeeksi kauan, tiedät että asiat menevät vikaan aika usein. Juuri noissa tilanteissa sinun on harjoiteltava antautumista, mikäli haluat poistaa tuskan ja kärsimyksen elämästäsi. Olemassa olevan hyväksyminen vapauttaa sinut mieleen samaistumisesta ja yhdistää sinut jälleen Olemiseen.

Antautuminen on puhtaasti sisäinen ilmiö. Se ei merkitse, ettet ulkoisella tasolla voisi toimia ja muuttaa tilannetta. Sinun ei antautumisessa tarvitse hyväksyä kokonaistilannetta sinänsä, vaan ainoastaan läsnä oleva hetki. Hyväksyt läsnä olevan hetken ja ryhdyt toimimaan.

Jos elämäntilanteesi on epätyydyttävä tai jopa sietämätön, voit muuttaa tilannetta ylläpitävän vastustuksen vain siten, että ensin antaudut. Antautuminen sopii täydellisesti yhteen toiminnan, muutosten alkuun panemisen tai päämäärään pyrkimisen kanssa. Mutta antautumisen tilassa sinun tekemiseesi virtaa täysin erilainen energia. Antautuminen yhdistää sinut Olemisen energiaan. Kun hylkäät vastustuksen, tietoisuutesi laatu paranee ja samalla paranee myös kaiken tekemäsi ja luomasi laatu. Antautumisen tilassa näet selvästi, mitä on tarpeen tehdä ja teet sen – teet asian kerrallaan ja keskityt niistä kuhunkin vuorollaan.

Jos yhtäkkiä tunnet olosi hyvin kevyeksi, selkeäksi ja tunnet olevasi syvässä rauhan tilassa, se on varma merkki siitä, että olet todella antautunut.

Ilman antautumista ihmisten kanssakäymistä hallitsee suurelta osin tiedostamaton roolipeli. Antauduttuasi et tarvitse enää egon puolusteluja ja valheellisia naamioita. Sinusta tulee hyvin yksinkertainen, hyvin todellinen ja aito sekä haavoittumaton.

Miten paljon oletat vielä tarvitsevasi aikaa ennen kuin kykenet sanomaan: ”En halua enää aiheuttaa tuskaa, en enempää kärsimystä.” Miten paljon lisää tuskaa tarvitset ennen kuin voit tehdä tuon valinnan? Jos tarvitset lisää aikaa, tulet saamaan sitä lisää – ja lisää kärsimystä.

Valta valita edellyttää tietoisuutta, ilman sitä sinulla ei ole valinnan mahdollisuutta. Valitseminen alkaa hetkellä, jolloin päästät irti mielestä ja sen kaikista ehdollistumista, hetkenä jolloin löydät läsnäolon. Siihen asti olet tiedostamaton ja sinun on pakko toimia mielesi ehdollistumien määräämällä tavalla.

Mieli pitää aina kiinni kaikesta tuntemastaan. Tuntematon on sille vaarallista, koska se on mielen hallinnan ulottumattomissa. Mieli ei pidä läsnä olevasta hetkestä, koska se vapauttaa mielen vallasta.



Mistä tiedän, että olen antautunut?

Silloin, kun sinun ei enää tarvitse esittää tuota kysymystä.

 

Terveys on seurausta älykkyyden myönteisistä ja kielteisistä impulsseista

Terveys on aina tietoisuudesta virtaavien kielteisten ja myönteisten impulssien summa. Ihminen on, mitä hän ajattelee. Tyytyväisen ihmisen ajatukset ovat enimmäkseen myönteisiä. Masentuneen ihmisen ajatukset ovat taas surullisia. Tähän arvioon sisältyvät kaikki mielentilamme, päivän aikana kokemamme vihan, kateuden, ahneuden, ystävällisyyden, myötätunnon, hyväntahtoisuuden ja rakkauden tunteet. Ne ovat vain ajatuksia. Kun joku niistä vallitsee, se luo vastaavan mielentilan, ja kuten olemme havainneet, vastaavan psykofyysisen tilan.

Voimme itse asiassa ilmaista psykofyysisen yhteyden yhdellä lauseella: jokaista tietoisuuden tilaa vastaa tietty fysiologinen tila. Jos ihmisen ajatukset ovat esimerkiksi vihamielisiä, ne heijastuvat mielialaan, kasvojen ilmeisiin, käytökseen ja siihen, miltä olo fyysisesti tuntuu: Hän murjottaa, on kärsimätön, hänen kanssaan on vaikea tulla toimeen, mahaan erittyy liikaa mahanesteitä ja verenkiertoon runsaasti adrenaliinia ja hänelle voi kehittyä mahahaava ja verenpainetauti. Tarkkaavaisen kanssaihmisen on helppo aivan kirjaimellisesti lukea hänen ajatuksiaan. Ja elimistön solut rekisteröivät ne vielä tarkemmin.

Lääketieteen tohtori Deepak Chopra kirjoittaa psykofyysisestä yhteydestä kirjassaan Miten saan terveyttä ja henkistä hyvinvointia:

Useimmilla ihmisillä psykofyysinen yhteys toimii melko sattumanvaraisesti. Ajatukset syntyvät vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa ja ne joko parantavat tai huonontavat ihmisen terveyttä ja näkyvät mielialojen vaihteluna, sairaalloisuutena, varsinaisina sairauden oireina ja elimistön rappeutumisena, jota nimitämme vanhenemiseksi. Vain pientä osaa siitä voi hallita tietoisesti. Ilmeisesti kuitenkin jotkut ajatuksemme ovat hallinnassamme, ja jo se antaa mahdollisuuden oikeansuuntaiselle kasvulle, oman itsen hallinnalle.

Itsen hallintaa on perinteisesti nimitetty ”valaistumiseksi”. Käsitettä ymmärretään kovin huonosti. Valaistuminen tarkoittaa yksinkertaisesti psykofyysisen yhteyden hallintaa. Kehittynyt mieli ei alistu huonon terveyden satunnaisiin ilmiöihin. Se hallitsee omat ajatuksensa. Sen vuoksi ajatukset ovat terveitä ja tyytyväisiä. Senkaltainen hallinta ei ole mitenkään kummalista tai ”epänormaalia”. Se on vain normaalin ajatusten hallinnan taidon laajentamista. Kun luonnollinen taito saa mahdollisuuden avartua ja kehittyä, se tavoittelee parempaa terveyttä ja suurempaa tyytyväisyyttä.

Koska elämän olemukseen kuuluu kehitys, meidän ei tarvitse tehdä mitään oikeaan suuntaan kehittyäksemme. Itsen hallinta kaikkine terveydellisine etuisuuksineen vaatii tuskin muuta kuin että sallimme mielen ja ruumiin rajattoman älykkyyden toimia paremmin yhteistyössä. Se on niiden pyrkimys. Kun lakkaamme puuttumasta asioihin ja viisaasti annamme psykofyysisen yhteyden toimia puolestamme sen sijaan, että se toimisi meitä vastaan, mieli suuntautuu oitis parempaa terveyttä kohti.



Kun siis annamme itsemme tervehtyä – niin tervehdymme.



Meissä jokaisessa oleva luonnon parantava voima on suurin voima parantumisessa. – Hippokrates

Kärsimys ja kärsimyksen loppu

Todellinen vapaus ja kärsimyksen loppu tarkoittaa elämistä sillä tavoin, kuin olisit täysin valinnut tällä hetkellä tuntemasi ja kokemasi. Tämä sisäinen liittoutuminen läsnäolon kanssa merkitsee kärsimyksen loppumista.


Onko kärsimys todella tarpeen? Kyllä ja ei.

Itseni lailla useimmat meistä tarvitsevat kärsimystä oppiakseen. Niin kauan kun asiat sujuvat hyvin, meidän ei tarvitse oppia, ja niin elämme vain päivästä toiseen oppimatta sen kummemmin. Omalta kohdaltani voin sanoa, että ongelmat ovat ne, jotka ovat varsinaisesti opettaneet. Näin on yleensä aina. Jos et olisi kärsinyt siten kun olet, sinussa ei olisi syvyyttä ihmisenä, ei nöyryyttä, ei myötätuntoa. Kärsimys on tarpeen, kunnes ymmärrät, että se on tarpeetonta.



Olen lukenut Eckhart Tollen kirjaa Tyyneys puhuu ja siitä olen löytänyt seuraavia ajatuksia aiheesta. Suuri osa kärsimyksestä, suuri osa murheesta saa alkunsa, kun pidät jokaista mieleesi nousevaa ajatusta totuutena. Tilanteet eivät tee sinua onnettomaksi. Ne voivat aiheuttaa sinulle fyysistä kipua, mutta ne eivät tee sinua onnettomaksi. Ajatuksesi tekevät sinut onnettomaksi. Tulkintasi, itsellesi kertomasi tarinat tekevät sinut onnettomaksi.

Kun olen alla päin, muistutan itseäni. ”Juuri nyt ajattelemani ajatukset tekevät minut murheelliseksi.” Tämä oivallus on hyvin herättävä, onko minun pakko ajatella niin, että tulen murheelliseksi – ei.

 
Kärsimys alkaa, kun nimeät tai lokeroit tilanteen mielessäsi jollakin tavoin epämieluisaksi tai huonoksi. Olet tilanteelle katkera, ja tuo närkästys henkilöi sen ja tuo esiin vastahakoisen ”minän”. Nimeäminen ja luokitteleminen ovat tavaksi tulleita asioita, mutta ne on myös nujerrettavissa. Ryhdy harjoittelemaan nimeämättömyyttä vähäisissä asioissa. Jos rikot astian, kaadat maitoa, potkaiset varpaasi tai kaadut, voitko pidättäytyä nimeämästä kokemusta ikäväksi tai tuskalliseksi? Voitko hyväksyä tuon hetken - näin vain kävi, kohta se on ohi.

Katso, mitä tapahtuu, kun et nimeä kokemusta huonoksi vaan lisäät siihen sisäisen hyväksynnän, sisäisen myöntymisen, ja annat sen olla sellainen kuin se on. Kun sallit asian olla, etkä varusta sitä nimilapulla, käytettävissäsi on yhtäkkiä valtava voima, elämän voima.



Miltä tuntuisi, jos hyväksyisit elämäntilanteesi sellaisena, millainen se ikinä onkin – juuri nyt?

Tämä osa ei antanut meille vettä

Meillä loppui veden tulo kaivosta tammikuussa. Pumppu toimi, mutta kaivosta ei tullut vettä. Porakaivoa ei voi korjata pakkasella, koska putket jäätyvät kun ne nostaa kaivosta – meille kerrottiin. Ensimmäiset päivät tuntuivat hirveiltä – miten voisimme pärjätä ilman vettä. Vähitellen opimme kuitenkin, että näin vain on – ei tule vettä, sen kanssa on vain elettävä.

Kun hyväksyimme tilanteen, sen aiheuttama tuska hävisi. Elimme vain erilaista elämää – ilman juoksevaa vettä. Haimme vettä naapureista – tulihan aihe käydä naapurissa, onnesi meillä oli ymmärtäväisiä naapureita – suuri kiitos heille. Lapset oppivat käymään suihkussa hallilla harjoitusten yhteydessä ja uimahallissakin tuli käytyä tavallista enemmän.




On monia hienovaraisia ja vähemmän hienovaraisia kärsimyksen muotoja, jotka ovat niin normaaleja, että niitä ei yleensä tunnisteta kärsimykseksi, ja ne voivat tuntua jopa egoa tyydyttäviltä – ärtymys, kärsimättömyys, viha, erimielisyys jonkin tai jonkun kanssa, kauna, valittaminen.

Voit oppia tunnistamaan kaikki nuo kärsimyksen muodot niiden toteutuessa, ja voit oppia tietämään: minä luon tällä hetkellä kärsimystä itselleni. Jos sinulla on tapana aiheuttaa kärsimystä itsellesi, aiheutat sitä luultavasti myös muille. Näillä mielen tiedostamattomilla toimintamalleilla on taipumus hävitä, kun tulet tietoiseksi niistä niiden toteutuessa.


Et voi olla tietoinen ja aiheuttaa kärsimystä itsellesi; sanoo Tolle. Et siis voi olla sekä tietoinen, että samalla satuttaa itseäsi. Kun kärsit, muista tämä ja tutki mikä malli saa aikaan kärsimyksesi.