Elämä on ihmeellistä

Kävelin koiran kanssa metsässä. Metsä on ihmeellinen paikka. Se huokuu rauhaa, levollisuutta, harmoniaa. Koira on monin tavoin ihmistä parempi – varsinkin läsnäolon taidossa. Koira todella keskittyy siihen hetkeen jota se elää. Se ihastuu johonkin tuoksuun tai johonkin pörriäiseen, jota se ihmettelee. Se elää todella omassa maailmassaan mutta kuitenkin läsnä olevassa hetkessä.

Minulle tulee usein mieleen kaikenlaisia asioita kesken kaiken. Miksi juuri rauhoittuminen saa mielen aktiiviseksi? Miksi en voi vain nauttia luonnosta ilman muita ajatuksia? Miksi ihmeessä mieli työntää esiin turhanpäiväsiä asioita jotka eivät lainkaan kuulu siihen tilanteeseen ja kaiken lisäksi sellaista, jolle ei oikein kannata eikä tarvitse tehdä mitään. Miksi mieli kuvittelee, että ne ovat tärkeitä juuri nyt tai ylipäätään koskaan?

Olen oppinut havahtumaan näistä mielen minulle syöttämistä jutuista – kysyn usein mieleltäni, mihin ihmeessä sinä pyrit näillä jatkuvilla jutuilla. En ole saanut kunnon vastausta – mieli ei näytä haluavan keskustella asiasta. Mieli ei halua nostaa asiaa päivänvaloon se siirtyy vaan uuteen asiaan ja yrittää näin päästä vastuusta. Ihmisen mieli on vielä varsin tutkimaton alue, vaikka se on niin lähellä meitä ja aina läsnä – miksihän näin on.

Metsän ihmeitä

resurssien jakoa metsässä

Oikeastaan lähdin metsään ajattelemaan puita ja metsän ihmeitä. Katselin älykkäät kasvit dokumenttia. Kasvit eivät ole alkuunkaan niin passiivisia, kuin mitä luulemme. Ne liittoutuvat hyönteisten kanssa vihollisiaan vastaan ja pitävät huolta jälkikasvustaan.

Ohjelmassa näytettiin kuinka isot douglaskuuset jakoivat energia vesoilleen eli pienille puille. Vau tämä oli minulle täysin uusi asia. Kuinka vähän ymmärrämmekään elämän ihmeistä.

emopuu ruokkii vesojaan

Tutkijat antoivat emopuulle radioaktiivista kaasua oksan ympärille asetetun pussin kautta. Hiili kulkeutuu sokereiden mukana puun juuriin ja sieltä se jakautuu laajalle. Muutaman päivän kuluttua vesoista voitiin mitata radioaktiivisuuden siirtyminen vesojen neulasiin. Emopuut välittävät energiaa vesoille joiden on vaikea saada riittävästi energiaa pimeässä metsässä. Mitähän kaikkea onkaan vielä sellaista, mistä emme tiedä vielä mitään – varmasti vaikka kuinka paljon.

Kärsimyskehosta vapautuminen

Kaikki kokemasi emotionaalinen kärsimys jättää sinuun ahdistusta. Se sulautuu sinussa jo olevan, menneisyydestä periytyneen kärsimyksen kanssa asettuen mieleesi ja kehoosi.

Tämä kertynyt kärsimys ilmenee mieltäsi ja kehoasi otteessaan pitävänä kielteisenä energiakenttänä. Kyseessä on emotionaalinen kärsimyskeho. Sillä on kaksi olomuotoa, uinuva ja toimiva. Kärsimyskeho voi olla lepotilassa suurimman osan aikaa. Syvästi onnettomilla ihmisillä se saattaa kuitenkin toimia koko ajan. Jotkut ihmiset elävät melkein yksinomaan kärsimyskehonsa kautta.

Varo itsessäsi ilmenevää tyytymättömyyden merkkiä, se saattaa kieliä kärsimyskehon heräämisestä. Kärsimyskehon havahtuminen voi ilmetä esimerkiksi ärtymyksenä, kärsimättömyytenä, alakuloisuutena, haluna loukata, suuttumuksena, raivona, masennuksena tai riidanhaluna.

Kärsimyskeho saa voimansa, mikäli se saa sinut alitajuisesti samaistumaan itseensä. Se tahtoo ottaa sinut hallintaansa ja olla sinä. Saatuaan otteen sinusta kärsimyskeho luo sellaisen tilanteen elämääsi, joka heijastaa takaisin sen omaa energiavärähtelyä, sen ravintoa. Vain kärsimys ravitsee kärsimyskehoa.

Heti kun kärsimyskeho on saanut sinut hallintaansa, haluat lisää kärsimystä ja ahdistusta. Sinusta tulee joko uhri tai syyllinen. Haluat joko aiheuttaa kärsimystä tai kärsiä tai kumpaakin. Tästä et luonnollisestikaan ole tietoinen vaan väität kiihkeästi, ettet halua kärsimystä. Mutta kun katsot tarkkaan, huomaat, että ajatuksesi ja käyttäytymisesi ovat sellaisia, että ne ylläpitävät ahdistusta ja kärsimystä – sekä sinussa että muissa. Jos olisit siitä todella tietoineen, kuvio häviäisi, sillä on mielipuolista haluta lisää kärsimystä.

Sillä hetkellä kun tunnet kärsimyskehon energian itsessäsi ja keskityt siihen, tarkkailet sitä, samaistuminen kärsimyskehoon raukeaa. Olet nyt kärsimyskehon sivusta katsoja, tarkkailija. Se ei voi enää käyttää sinua hyväkseen. Olet löytänyt oman sisimmän voimasi. Olet saanut käyttöösi läsnä olevan hetken voiman.


Keskitä huomio sisäiseen tunteeseesi. Ole tietoinen siitä, että kyseessä on kärsimyskeho. Hyväksy sen olemassaolo. Älä ajattele sitä. Älä anna tunteen muuttua ajatukseksi. Älä tuomitse ja erittele. Älä muodosta siitä identiteettiä itsellesi. Ole läsnä, pysyttele jatkuvasti sisäisten tapahtumiesi tarkkailijana. Ole tietoinen paitsi emotionaalisesta kärsimyksestä myös siitä joka tarkkailee, tyynestä katselijasta. Tässä on läsnä olevan hetken voima, oman tietoisen läsnäolosi voima. Tarkkaile sitten, mitä tapahtuu.

Heti kun olet oivaltanut ja kokenut, miten olla läsnä sisäisten tapahtumien tarkkailijana, sinulla on käytössäsi mahtava muuttumisen väline.


Pyrkiessäsi irtautumaan kärsimyskehoon samaistumisesta kohtaat voimakasta sisäistä vastustusta. Näin tapahtuu varsinkin, jos olet suurimman osan elämääsi elänyt emotionaaliseen kärsimyskehoon samaistuneena ja rakentanut minuutesi sen varaan. Tällöin alitajuinen pelko identiteetin menetyksestä tulee vastustamaan muutosta. Mieluummin siis kärsit – olet kärsimyskeho – kuin teet hypyn tuntemattomaan ja uskaltaudut menettämään tutun, onnettoman itsesi.

Mikäli näin on kohdallasi, tarkkaile kärsimykseen samaistumistasi. Ole hyvin valpas. Tarkastele sitä omituista mielihyvää, jonka saat siitä, että olet onneton. Tarkastele pakonomaista tarvetta puhua siitä tai ajatella sitä. Jos pysyt nostamaan sen tietoiseksi, vastustus päättyy. Voit kohdistaa silloin huomion kärsimyskehoosi, olla läsnä tarkkailijana ja panna alulle kärsimyskehon muuttumisen.

Vain sinä voit sen tehdä. Kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi. Mutta jos sinun onnistuu löytää joku syvästi tietoinen, olla hänen luonaan ja olla yhdessä hänen kanssaan läsnäolon tilassa, se voi auttaa ja nopeuttaa asiaa.


Näin neuvoo Eckhart Tolle kirjassaan Läsnäolon voima. Voit vapautua kärsimyksestä ryhtymällä sisäisten tapahtumiesi tarkkailijaksi.

Influenssa opettaa

Olen ollut kaksi viikko influenssassa. Kipeänä olo on monella tapaa opettavaista.

Minulla on ollut todella runsaasti sairastamista tänä talvena. Pääasiassa se johtuu siitä, että tytär on aloittanut työn tarhan tätinä lastentarhassa. Sieltä on sitten saatu monenlaisia pienien lasten sairauksia, joihin meillä ei ole enää ollut minkäänlaista vastustuskykyä.

Tämän yleisen alhaisen vastuskyvyn lisäksi meillä oli taas ylimääräistä stressiä ja sen seurauksena influenssa sai iskettyä. Stressi todella altistaa sairauksien puhkeamiseen.

Taudin alkuvaiheessa kun kuume oli riittävän korkea, oli helppo keskittyä vain hengissä selviytymiseen juuri sillä hetkellä – silloin ei ajatellut tulevaisuutta eikä menneisyyttä – kaikki keskittyi vain elämän jatkamiseen jotenkin siedettävästi. Kun pahin kuume vähitellen hellitti, kuvittelin ensin, että pystyisin nauttimaan parantuneesta olosta – olohan oli selvästi parempi kuin edellisinä päivinä, vaikka olo olikin kovin surkea vielä.

Olen ihmetellyt, miksi olo nyt tuntuu oikeastaan surkeammalta ja tuskaisemmalta kuin taudin pahimmassa vaiheessa. Jäseniä särkee jatkuvasti, nenä vuotaa ja yskittää niin, että välillä meinaa tukehtua yskimiseen. Kuumetta ei enää ole, välillä on lievää lämmön nousua ja välillä se taas laskee epätavallisen alas. Välillä on hiki, välillä on kylmä. Kädet ja jalat ovat lähes jatkuvasti kylmät. Makuaisti on sekaisin ja ruoka maistuu yleensä surkealta – ei lainkaan sellaiselta kuin normaalisti, jatkuva räkävirta suussa ei tietenkään edesauta makutuntemuksia. Pohdin jatkuvasti seuraavaa kysymystä. Miksi en osaa ymmärtää ja tuntea kohtuulista oloa, kun olen kuitenkin todennäköisesti paranemassa?

Ymmärrän, että olen kehon epämukavuuden kokemusten kautta ehtinyt käydä läpi suuren määrän inhottavia tunteita. Nämä välittömät tunteet ovat myös aktivoineet mielen kaivamaan esiin suuren joukon vanhoja tuskaisia tilanteita ja niihin liittyviä tunteita. Keho on vaikuttanut mieleen ja mieli taas puolestaan kehoon ja näin on syntynyt tuskan ja ahdistuksen kehä. Asiaa ei tässä tilanteessa ole auttanut lainkaan se, että olen lukenut kirjan Mielekkäästi irti ahdistuksesta, Susan M Orsillo & Lizabeth Roemer. Kirja opettaa vaiheittain pääsemään eroon ahdistuksesta, Tietoisen läsnäolon menetelmän avulla. Kirja sisältää amerikkalaiseen tyyliin hyvin paljon kuvauksia potilaista ja heidän ongelmistaan. Kipeänä ja tuskaisena nämä värikkäät kuvaukset ovat tässä tilanteessa johdattaneet ajatukseni yhä enemmän tuskan ja ahdistuksen muisteluun ja tuntemuksiin.

Pari päivää sitten muistin kirjoittaneeni itse kuinka tietoisesti vaikuttamalla kehoon voi kehon kautta vaikutta omaan mieleen ja tunnetilaansa, hymyile itsesi hyvälle tuulelle. En ole näköjään sisäistänyt näitä taitoja, koska asia ei heti tullut mieleeni. Sitä suurempaa iloa koin tehdessäni hymyilemisharjoitusta peilin edessä – se on juuri sen suuruinen fyysinen ponnistus, jonka jaksan tässä kunnossa tehdä. Silloin kun voimat ovat vähissä ja mieli on apeana, hymyillään itsemme paremmalle mielelle.

Miten mielesi toimii?

Mielessäsi on kaksi tasoa – tietoinen, järkeilevä taso ja alitajuinen taso.

Tietoisen mielesi avulla sinä ajattelet ja se, mitä sinulla on tapana ajatella, painuu alitajuiseen mieleesi, joka luo sitä, millaisia ajatuksia olet ajatellut. Alitajuntasi on tunteittesi sekä luovan mielesi olinpaikka. Jos ajattelet hyvää, siitä seuraa hyvää, jos ajattelet pahaa, siitä seuraa pahaa. Tällä tavalla mielesi toimii.

Tärkein muistettava asia on se, että kun alitajuntasi kerran on hyväksynyt jonkin ajatuksen tai idean, se ryhtyy toteuttamaan sitä. Muista, alitajuntasi ei välitä siitä ovatko ajatuksesi hyviä vai pahoja, totta vai valhetta, vaan alitajuntasi vastaa aina täydellisesti ajatuksiisi ja käskyihisi. Jos esimerkiksi tietoisesti pidät jotain totena, vaikka se olisi valhetta, alitajuntasi hyväksyy sen todeksi ja toteuttaa sen johdonmukaisesti, koskapa tietoisesti oletit sen olevan totta.

Kun alat ajatella ja toimia oikealla tavalla, et voi välttyä siltä, että sinulla on mielenrauha ja että kehosi on terve. Mitä tahansa vaadit mieleltäsi ja tunnet, että se on täyttä totta, sen alitajuntasi hyväksyy ja saa toteutumaan. Sinun täytyy vain saada alitajuntasi hyväksymään ajatuksesi. Kun alitajuntasi on hyväksynyt jonkin ajatuksen, se alkaa toteuttaa sitä. Se toimii assosioimalla erilaisia ajatuksia ja käyttää hyväkseen jokaisen elämäsi aikana keräämäsi tiedon saadakseen tarkoituksensa toteutettua. Se käyttää hyväkseen sinussa asuvaa sisäistä viisautta.

Tapahtuipa sinulle mitä tahansa, se johtuu niistä uskottavista mielikuvista, joita olet alitajunnallesi antanut. Se, mitä olet tottunut ajattelemaan tietoisessa mielessäsi painaa syvän muistijäljen alitajuntaasi. Tämä on sinulle suureksi eduksi, jos sinulla on tapana ajatella tasapainoisia, rauhallisia ja rakentavia ajatuksia.

Alitajuntasi on erehtymättömän viisas ja tietää vastaukset kysymyksiin. Se ei esitä vastaväitteitä eikä kinastele kanssasi. Hiljennä mielessäsi pyörivät ajatukset, rentoudu, anna kehosi laueta ja vakuuta hiljaa itsellesi: ”Alitajuntani tietää vastauksen. Se vastaa minulle. Kiitän sitä, sillä tiedän että alitajuntani ääretön viisaus tietää kaikki asiat ja paljastaa minulle nyt vastauksen ongelmaani. Todellinen tehtäväni on laskea irti alitajuntani koko voima ja valta.”


Kaikki, minkä subjektiivisesti koet todeksi, toteutuu olosuhteina, kokemuksina ja tapahtumina. Mitä sinä juuri nyt ajattelet itsestäsi? Kaikki olemuksessasi on tämän ajattelun ilmenemismuotoa. Elinvoimasi, kehosi, taloudellinen tilasi, ystäväsi, yhteiskunnallinen asemasi vastaavat sitä kuvaa, mikä sinulla on itsestäsi. Juuri tätä tarkoitamme kun sanomme, että se, mikä liikkuu alitajunnassasi, määrää sen, millainen on ulkoinen elämäsi.

Alitajuntasi ei koskaan lakkaa työskentelemästä. Se on aktiivinen päivin ja öin ajattelitpa sitä tai et. Sinun pitää oppia hallitsemaan tietoista mieltäsi eikä alitajuntaa. Pidä vain huolta siitä, että tietoinen mielesi aina odottaa tapahtuvaksi kaikkea hyvää ja ota tavaksesi ajatella vain sellaisia asioita, jotka ovat hyviä, tosia, oikeudenmukaisia ja puhtaita. Ala nyt pitää huolta tietoisesta mielestäsi ja tunne sydämessäsi, että alitajuntasi aina ilmentää, tuottaa ja saa aikaan sen, mitä sinulla on tapana ajatella.


Tällaista kirjoittaa Joseph Murphy klassikkokirjassa Alitajuntasi voima vuodelta 1963. 

Antautumisen tarkoitus

Eckhart Tolle kirjoittaa antautumisesta kirjassaan Läsnäolon voima. Antautuminen sisältää yksinkertaisen, mutta syvällisen viisauden, jonka mukaan on parempi antaa myöten elämän virralle kuin vastustaa sitä. Elämän virran voi kokea vain läsnä olevassa hetkessä. Niinpä antautuminen merkitsee läsnä olevan hetken hyväksymistä ehdoitta ja varauksitta. Luovut vastustamasta sitä, mikä on. Sisäinen vastarinta merkitsee sitä, että sanot ”ei” sille, mikä on, suhtautumalla siihen arvostellen tai kohdistamalla siihen kielteisiä tunteita. Erityisesti tämä ilmenee silloin kun asiat menevät huonosti. Silloin muodostuu kuilu mielesi esittämien vaatimusten tai järkähtämättömien odotusten ja sen välille, mikä on. Se on kärsimyksen kuilu.

Jos olet elänyt tarpeeksi kauan, tiedät että asiat menevät vikaan aika usein. Juuri noissa tilanteissa sinun on harjoiteltava antautumista, mikäli haluat poistaa tuskan ja kärsimyksen elämästäsi. Olemassa olevan hyväksyminen vapauttaa sinut mieleen samaistumisesta ja yhdistää sinut jälleen Olemiseen.

Antautuminen on puhtaasti sisäinen ilmiö. Se ei merkitse, ettet ulkoisella tasolla voisi toimia ja muuttaa tilannetta. Sinun ei antautumisessa tarvitse hyväksyä kokonaistilannetta sinänsä, vaan ainoastaan läsnä oleva hetki. Hyväksyt läsnä olevan hetken ja ryhdyt toimimaan.

Jos elämäntilanteesi on epätyydyttävä tai jopa sietämätön, voit muuttaa tilannetta ylläpitävän vastustuksen vain siten, että ensin antaudut. Antautuminen sopii täydellisesti yhteen toiminnan, muutosten alkuun panemisen tai päämäärään pyrkimisen kanssa. Mutta antautumisen tilassa sinun tekemiseesi virtaa täysin erilainen energia. Antautuminen yhdistää sinut Olemisen energiaan. Kun hylkäät vastustuksen, tietoisuutesi laatu paranee ja samalla paranee myös kaiken tekemäsi ja luomasi laatu. Antautumisen tilassa näet selvästi, mitä on tarpeen tehdä ja teet sen – teet asian kerrallaan ja keskityt niistä kuhunkin vuorollaan.

Jos yhtäkkiä tunnet olosi hyvin kevyeksi, selkeäksi ja tunnet olevasi syvässä rauhan tilassa, se on varma merkki siitä, että olet todella antautunut.

Ilman antautumista ihmisten kanssakäymistä hallitsee suurelta osin tiedostamaton roolipeli. Antauduttuasi et tarvitse enää egon puolusteluja ja valheellisia naamioita. Sinusta tulee hyvin yksinkertainen, hyvin todellinen ja aito sekä haavoittumaton.

Miten paljon oletat vielä tarvitsevasi aikaa ennen kuin kykenet sanomaan: ”En halua enää aiheuttaa tuskaa, en enempää kärsimystä.” Miten paljon lisää tuskaa tarvitset ennen kuin voit tehdä tuon valinnan? Jos tarvitset lisää aikaa, tulet saamaan sitä lisää – ja lisää kärsimystä.

Valta valita edellyttää tietoisuutta, ilman sitä sinulla ei ole valinnan mahdollisuutta. Valitseminen alkaa hetkellä, jolloin päästät irti mielestä ja sen kaikista ehdollistumista, hetkenä jolloin löydät läsnäolon. Siihen asti olet tiedostamaton ja sinun on pakko toimia mielesi ehdollistumien määräämällä tavalla.

Mieli pitää aina kiinni kaikesta tuntemastaan. Tuntematon on sille vaarallista, koska se on mielen hallinnan ulottumattomissa. Mieli ei pidä läsnä olevasta hetkestä, koska se vapauttaa mielen vallasta.



Mistä tiedän, että olen antautunut?

Silloin, kun sinun ei enää tarvitse esittää tuota kysymystä.

 

Ongelman hahmottaminen

Tapamme hahmottaa ongelmaa rajoittaa usein kykyämme löytää sille ratkaisu.



Paperilla on yhdeksän pistettä alla kuvatulla tavalla. Tehtäväsi on yhdistää kaikki pisteet neljällä suoralla viivalla ilman, että nostat kynän paperista tai että piirrät saman viivan toistamiseen. Yritä miettiä ratkaisua tähän kysymykseen viiden – kymmenen minuutin ajan ennen kuin katsot ratkaisun. 








Yleensä ihmiset aloittavat aina jostain nurkasta ja piirtävät kolme viivaa pitkin neliön reunoja, kunnes he huomaavat. Yksi piste jää tällä tavalla tavoittamatta. 







Tässä vaiheessa mieli voi ahdistua. Mitä enemmän yrität ratkaisuja, jotka eivät toimi, sitä turhautuneemmaksi voit tulla.


Kun näet tai oivallat ratkaisun, syntyy yleensä ahaa-elämys. Se liittyy oivallukseen siitä, että ratkaisu piilee viivojen pidentämisessä niin, että ne ulottuvat osittain myös pisteiden muodostaman kuvitteellisen neliön ulkopuolelle. ”Tavanomainen taipumus on nähdä yhdeksän pisteen muodostama neliönmallinen kuvio ongelman ratkaisukenttänä pikemminkin kuin nähdä pisteet koko paperin näkökulmasta ja oivaltaa ratkaisu. 
 

Jos ajattelet mekaanisesti ja rajoitut yhdeksän pisteen alueelle – et näe ongelmaa kokonaisuudessaan, etkä löydä ratkaisua. Törmäämme tähän ongelmaan jatkuvasti elämässämme. Toimimme yleensä hyvin automaattisesti oletustemme pohjalta – emme näe tilannetta kokonaisuutena. 


Jos haluamme nähdä asiat selkeämmin sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat meidän on oltava tietoisia niistä totutuista urista, joihin mielemme ja ajattelumme meidät vie ja opittava lähestymään asioita uudella tavalla ilman ennakko-odotuksia avoimin mielin.
 

Saatat tarpeettomasti rajoittaa omaa oppimistasi ja kasvuasi ja kykyäsi tehdä muutoksia elämääsi, koska sinua ohjaavat vanhat uskomukset, tunteet ja ajatukset – et näe omia mahdollisuuksiasi.

Kaikki ongelmat ovat mielen kuvitelmia

Mikäli olet joskus ollut vakavassa ja vaarallisessa tilanteessa, tiedät, että se ei ole oikeastaan ongelmatilanne. Mielellä ei ole aikaa muuttaa sitä ongelmaksi. Vaaran edessä mieli pysähtyy ja olet silloin täysin läsnä siinä hetkessä.

Olin jokimelontaretkellä, jossa useimmat olivat vähän meloneita, eikä heillä ollut koskista kokemusta. Tänä vuonna vesistöissä on runsaasti vettä ja virtausta. Matkalla voimakas virtaus aiheutti monia vakavia tilanteita; kaatumisia, juuttumisia kiviin ja puihin keskellä koskea. On hätkähdyttävää huomata, kuinka vakava tilanne saa toiminnan muuttumaan oleellisesti. Et murehdi menneitä, et haaveile tulevaisuutta, toimit vain nopeasti, vaistomaisesti, tehokkaasti, ilman pelkoa ja epäröintiä. Olet tietoisesti läsnä tässä hetkessä.




Eckhart Tolle kuvaa kirjassaan Läsnäolon voima tähän hetkeen keskittymisen valtavaa voimaa. Keskity tähän hetkeen ja kerro, mitä ongelmia sinulla on juuri tällä hetkellä. En saa vastausta tähän kysymykseen, koska ongelmia ei voi olla silloin, kun olet keskittynyt täydellisesti läsnä olevaan hetkeen. Voi kyllä olla tilanteita, jotka vaativat joko toimenpiteitä tai ne on hyväksyttävä sellaisenaan mutta miksi tehdä siitä ongelma? Miksi tehdä mistään ongelmaa? Eikö elämä ole kyllin haastava sellaisena kuin se on? Mihin tarvitset ongelmia?

”Ongelma” merkitsee sitä, että vatvot mielessäsi tilannetta, vaikka sinulla ei olisi todellista aikomusta tai mahdollisuutta toimia nyt. Samalla omaksut sen aivan huomaamatta osaksi minätuntoasi. Elämäntilanteesi saa sinut niin perin pohjin ymmälle, että menetät elämäntunnun – Olemisen tunnun.

Luodessasi ongelman luot kärsimystä. Ei tarvita muuta kuin yksinkertainen valinta: En aio aikaansaada enää ainuttakaan ongelmaa. Vaikka tämä valinta on yksinkertainen, se on erittäin kumouksellinen. Tällaista ratkaisua et tee, ellet ole lopen kyllästynyt kärsimyksiin. Et myöskään kykene toteuttamaan sitä, ellei käytössäsi ole läsnä olevan hetken voimaa.



Mikäli joudut tilanteeseen, jossa on pakko selvitä juuri nyt, toimintasi on selkeää ja vaikuttavaa ja sitä hallitsee tietoisuus läsnä olevasta hetkestä. Mitä todennäköisimmin se on myös tehokasta. Se ei ole mielesi menneisyyden ehdollistama vaan tilanteen kirvoittama intuitiivinen reaktio.



Vaaratilanteessa löydät läsnäolon voiman, tunnet todella eläväsi. Voimme kokea jotain sellaista jonka olemme tyystin unohtaneet – elämisen täysillä tässä ja nyt. Se on syy nykyiseen innostukseen vaarallisia lajeja kohtaan.

Terveys on seurausta älykkyyden myönteisistä ja kielteisistä impulsseista

Terveys on aina tietoisuudesta virtaavien kielteisten ja myönteisten impulssien summa. Ihminen on, mitä hän ajattelee. Tyytyväisen ihmisen ajatukset ovat enimmäkseen myönteisiä. Masentuneen ihmisen ajatukset ovat taas surullisia. Tähän arvioon sisältyvät kaikki mielentilamme, päivän aikana kokemamme vihan, kateuden, ahneuden, ystävällisyyden, myötätunnon, hyväntahtoisuuden ja rakkauden tunteet. Ne ovat vain ajatuksia. Kun joku niistä vallitsee, se luo vastaavan mielentilan, ja kuten olemme havainneet, vastaavan psykofyysisen tilan.

Voimme itse asiassa ilmaista psykofyysisen yhteyden yhdellä lauseella: jokaista tietoisuuden tilaa vastaa tietty fysiologinen tila. Jos ihmisen ajatukset ovat esimerkiksi vihamielisiä, ne heijastuvat mielialaan, kasvojen ilmeisiin, käytökseen ja siihen, miltä olo fyysisesti tuntuu: Hän murjottaa, on kärsimätön, hänen kanssaan on vaikea tulla toimeen, mahaan erittyy liikaa mahanesteitä ja verenkiertoon runsaasti adrenaliinia ja hänelle voi kehittyä mahahaava ja verenpainetauti. Tarkkaavaisen kanssaihmisen on helppo aivan kirjaimellisesti lukea hänen ajatuksiaan. Ja elimistön solut rekisteröivät ne vielä tarkemmin.

Lääketieteen tohtori Deepak Chopra kirjoittaa psykofyysisestä yhteydestä kirjassaan Miten saan terveyttä ja henkistä hyvinvointia:

Useimmilla ihmisillä psykofyysinen yhteys toimii melko sattumanvaraisesti. Ajatukset syntyvät vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa ja ne joko parantavat tai huonontavat ihmisen terveyttä ja näkyvät mielialojen vaihteluna, sairaalloisuutena, varsinaisina sairauden oireina ja elimistön rappeutumisena, jota nimitämme vanhenemiseksi. Vain pientä osaa siitä voi hallita tietoisesti. Ilmeisesti kuitenkin jotkut ajatuksemme ovat hallinnassamme, ja jo se antaa mahdollisuuden oikeansuuntaiselle kasvulle, oman itsen hallinnalle.

Itsen hallintaa on perinteisesti nimitetty ”valaistumiseksi”. Käsitettä ymmärretään kovin huonosti. Valaistuminen tarkoittaa yksinkertaisesti psykofyysisen yhteyden hallintaa. Kehittynyt mieli ei alistu huonon terveyden satunnaisiin ilmiöihin. Se hallitsee omat ajatuksensa. Sen vuoksi ajatukset ovat terveitä ja tyytyväisiä. Senkaltainen hallinta ei ole mitenkään kummalista tai ”epänormaalia”. Se on vain normaalin ajatusten hallinnan taidon laajentamista. Kun luonnollinen taito saa mahdollisuuden avartua ja kehittyä, se tavoittelee parempaa terveyttä ja suurempaa tyytyväisyyttä.

Koska elämän olemukseen kuuluu kehitys, meidän ei tarvitse tehdä mitään oikeaan suuntaan kehittyäksemme. Itsen hallinta kaikkine terveydellisine etuisuuksineen vaatii tuskin muuta kuin että sallimme mielen ja ruumiin rajattoman älykkyyden toimia paremmin yhteistyössä. Se on niiden pyrkimys. Kun lakkaamme puuttumasta asioihin ja viisaasti annamme psykofyysisen yhteyden toimia puolestamme sen sijaan, että se toimisi meitä vastaan, mieli suuntautuu oitis parempaa terveyttä kohti.



Kun siis annamme itsemme tervehtyä – niin tervehdymme.



Meissä jokaisessa oleva luonnon parantava voima on suurin voima parantumisessa. – Hippokrates