Evoluutio

Nykyaikainen evoluutioteoria voidaan esittää yhdellä virkkeellä. Elämä maapallolla kehittyi asteittain yli 3,5 miljardia vuotta sitten alkaen yhdestä alkukantaisesta lajista – ehkä itseään kopioivasta molekyylistä – joka ajan mittaan ja yleensä (joskaan ei aina) luonnonvalinnan ohjauksella levisi ja kehittyi moneksi uudeksi ja erilaiseksi lajiksi. Kun yllä olevaa eritellään, havaitaan sen koostuvan kuudesta osasta: evoluutiosta, asteittaisuudesta, lajiutumisesta, yhteisistä sukujuurista, luonnonvalinnasta ja ei valikoivasta evoluutiomekanismista.

Vedestä maalle nouseminen

Evoluutio tarkoittaa sitä, että ajan myötä lajit kokevat geneettisiä muutoksia. Sukupolvien kuluessa lajit voivat kehittyä joksikin aivan muuksi. Noiden muutosten perustana ovat mutaatiosta johtuvat muutokset DNA:ssa. Nykyiset eläin- ja kasvilajit eivät siis olleet olemassa menneisyydessä, vaan ne polveutuvat aiemmista lajeista. Esimerkiksi ihmiset polveutuvat apinan kaltaisista olennoista, jotka eivät kuitenkaan olleet täsmälleen samankaltaisia kuin nykyiset apinat. Vaikka lajit kehittyvät, ne eivät kehity samassa suhteessa. Jotkin lajit eivät ole kehittyneet juuri lainkaan ja jotkin ovat kehittyneet hyvin nopeasti.

Evoluutioteorian toinen osa on ajatus asteittaisuudesta. Sellaisiin olennaisiin kehitysopillisiin muutoksiin, kuten lintujen kehittymiseen matelijoista, kuluu useita sukupolvia. Nisäkkäitä matelijoista erottavien piirteiden (esimerkiksi hampaiden ja leukaluiden) kehitys ei tapahdu muutamien sukupolvien aikana, vaan siihen vaaditaan tavallisesti tuhansia – jopa miljoonia – sukupolvia.

On huomionarvoista, että vaikka elollisia lajeja on monia, kaikissa meistä – sinussa, minussa, elefantissa ja ruukkukaktuksessa – on joitain yhteisiä perustavanlaatuisia piirteitä. Tällaisia ovat ne biokemialliset reitit, joita käytämme tuottaaksemme energiaa, tavanomainen nelikirjaiminen DNA-koodimme ja tapa, jolla tämä koodi luetaan ja käännetään proteiineiksi. Kaikki lajit juontuvat siis yhteisestä esi-isästä, jolla oli nuo piirteet ja joka siirsi ne jälkeläisilleen. Mutta jos evoluutio tarkoittaisi vain vähittäistä lajinsisäistä muutosta, olisi olemassa vain yksi laji, ensimmäisen lajin erittäin korkealle kehittynyt jälkeläinen. On kuitenkin olemassa monia lajeja, planeettaamme asuttaa yli kymmenen miljoonaa lajia.

Mitä tapahtuu, kun kantamuoto jakautuu kahdeksi erilliseksi lajiksi. Ei mitään ihmeellistä. Lajiutuminen merkitsee yksinkertaisesti eri ryhmien kehittymistä. Ne eivät voi risteytyä, ryhmät eivät siis voi vaihtaa geenejä. Jos olisimme olleet paikalla silloin, kun tuo yhteinen kantamuoto alkoi jakaantua, olisimme todennäköisesti nähneet vain kaksi saman lajin populaatiota, jotka olisivat eläneet todennäköisesti eri paikoissa ja jotka olisivat alkaneet erota hienoisesti toisistaan. Pitkän ajanjakson aikana nämä erot olisivat suurentuneet asteittain. Vaikka lajiutuminen on hidasta, sitä tapahtuu pitkien ajanjaksojen aikana riittävästi.

On järkeenkäypää, että jos elämä muodostaa puun niin, että kaikki lajit ovat lähtöisin samasta rungosta, on silloin olemassa yhteinen alkuperä kullekin haaraumaparille (lajille). Alkuperä voidaan löytää seuraamalla kutakin oksaa taaksepäin niin kauan, että ne leikkaavat yhteisessä haaraumakohdassa. Läheistä sukua olevilla lajeilla, ihmisilläkin, on yhteinen esi-isä, joka on elänyt suhteellisen vastikään. Niinpä ajatus yhteisestä kantamuodosta – darwinismin neljäs opinkappale – on lajiutumisen kääntöpuoli. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että voimme aina palata fossiilien ja DNA-jaksojen avulla ajassa taaksepäin ja löytää alkumuotoja, joista jälkeläiset polveutuvat.

Selkärankaisten kehitys

Viides evoluutioteorian osa on se, mitä Darwin selvästi piti vahvimpana älyllisenä saavutuksenaan: ajatus luonnonvalinnasta. Luonnonvalinta oli se osa evoluutioteoriaa, jota pidettiin Darwinin päivinä kaikkein vallankumouksellisimpana, ja se hämmentää yhä monia. Luonnonvalinta selittää ilmeisen tarkoituksenmukaisuuden luonnossa puhtaasti materialistisena prosessina, joka ei edellytä minkäänlaista yliluonnollista ohjausta.

Luonnonvalinnan idea on helppo ymmärtää. Mikäli jonkin lajin yksilöt eroavat toisistaan geneettisesti ja jotkin noista eroista vaikuttavat yksilön kykyyn selvitä ja lisääntyä ympäristössään, ”hyvät” geenit johtavat seuraavassa sukupolvessa todennäköisimmin selviytymiseen ja suurempaan jälkeläisten määrään ja kopioituvat sen ansiosta suuremmassa määrin kuin ne ”ei niin hyvät” geenit. Lajit sopeutuvat yhä paremmin ympäristöönsä sitä mukaa kun suotuisia mutaatioita ilmaantuu, ja ne leviävät populaatiossa ”vahingollisten” karsiutuessa. Tämä prosessi tuottaa lopulta organismeja, jotka ovat hyvin sopeutuneita ympäristöönsä ja elämäntapaansa.

Prosessi on hyvin yksinkertainen. Se vaatii vain, että lajien yksilöiden geeneissä on eroja, jotka vaikuttavat niiden kykyyn selviytyä ja lisääntyä ympäristössään. Näistä lähtökohdista luonnonvalinta – evoluutio – on väistämätön. Kaikki tähän mennessä tutkitut lajit ovat täyttäneet tämän vaatimuksen.

Mutaatiot merkitsevät muutosta piirteissä, jotka jo ovat olemassa; tuskin koskaan käy niin, että mutaatiot loisivat aivan uusia piirteitä. Näin ollen evoluution on rakennettava uusia lajeja kantamuodon pohjalta. Jokainen muutos on tehtävä niin, että eliö pysyy elinkelpoisena koko ajan.

Lopuksi muutkin prosessit kuin luonnonvalinta saattavat aiheuttaa evoluutiota. Tärkein näistä on silkka sattumanvarainen muutos geenien välisissä suhteissa, mikä johtuu siitä seikasta, että eri suvuilla on eri määrä jälkeläisiä. Geneettisellä ajelehtimisella on osansa pienissä populaatioissa, ja se todennäköisesti selittää eräät DNA:n piirteet, jotka eivät edesauta sopeutumista.



Evoluutioteoria on kattavasti dokumentoitu joukko periaatteita, jotka esittävät miksi evoluutiota tapahtuu ja kuinka se tapahtuu. Jokainen tosiasia, joka jotenkin liittyy evoluutioon, vahvistaa sen todenperäisyyttä. Jokainen löytämämme fossiili, jokainen jaksottamamme DNA-molekyyli ja kaikki tutkimamme eliöjärjestelmät tukevat sitä ajatusta, että lajit ovat kehittyneet yhteisistä kantamuodoista. Huolimatta lukemattomista mahdollisista havainnoista, jotka voisivat todistaa evoluution pätemättömäksi, ei yhtäkään sellaista ole tehty. Huolimatta miljoonista erehtymismahdollisuuksista on aina osoittautunut, että evoluutioteoria on oikeassa. Tämän lähemmäksi tieteellistä totuutta ei voi päästä.


Tähän tyyliin kuvaa evoluutioteoriaa Jerry A. Coyne kirjassaan Miksi evoluutio on totta.

Uutta tutkimusta kuntoilusta

Katselin Prismalta kun Michael Mosley tutustui tiedemiesten uusiin tutkimuksiin kuntoilun vaikutuksista.

Minulle täysin uusi tieto oli, että hyvin lyhyellä korkeaintensiivisellä HIT kuntoilulla voi saavuttaa merkittäviä tuloksia. HIT kuntoilussa poljetaan kuntopyörää täydellä teholla 20 sekuntia. Sitten levätään hetki ja tehdään sama vielä 2 kertaa. Aika on niin lyhyt, ettei keho vielä ehdi alkaa hikoilla, joten tämä on siisti kuntoilumuoto. Kolme 20 sekunnin rypistystä kolme kertaa viikossa riittää parantamaan insuliiniherkkyyttä ja aerobista kuntoa, eli hapenottokykyä.

HIT on 20 sekuntia täyttä vauhtia

Totta kai minun piti kokeilla tätä heti. Kuntopyörän polkeminen 20 sekuntia täyttä vauhtia voi kuulostaa mitättömältä, mutta itse asiassa 20sekuntia tuntuu pitkältä, kun sitä tekee täyttä vauhtia. Lihakset todella saavat shokin, jo 10sekuntin kuluttua tuntuu, että tämä riittää. Joten 3 kertaa 20 sekuntia tuntuu lihaksissa pitkän aikaa.

kolme minuuuttia HIT harjoitusta viikossa

Korkeaintensiivisessä HIT harjoittelussa ratkaisevaa on, että se purkaa lihaksen glykogeenivarastoja. Lihas lähettää verenkiertoon signaalin, että se tarvitsee lisää sokeria. Eli siis lihasten staattinen tila rikotaan jolloin lihaksista tuntuu että ne tarvitsevat lisää sokeria ja verenkierto alkaa toimittaa sokeria lihaksiin. Ja parasta tässä on se, että kun esimerkiksi kävellessä tai hölkätessä lihaskudoksesta aktivoituu vain noin 20-30 prosenttia, niin tässä aktivoitumisaste on 70-80 prosenttia, joten vaikutus on paljon suurempi.

HIT harjoittelu ei sovi kaikille, koska se on erittäin korkeintensiivistä. Jos sinulla on jotain vaivoja, on tärkeätä neuvotella lääkärin kanssa.

HIT harjoittelu vaikuttaa sokeritasoihin ja insuliiniherkkyyteen muutamassa viikossa ja aerobisen kunnon kehittymisessä näkyy tuloksia noin kuukauden kuluttua.

neljän viikon HIT tulos

neljän viikon HIT tulos

Neljän viikon korkeaintensiivinen kuntoilu, eli 12 kertaa minuutin HIT kuntoilu paransi Michael Mosley:n insuliiniherkkyyttä 23% ja laski sokeriarvoja 15%. Eli tulos oli melkoinen näin lyhyellä harjoittelulla. Tämä vastaa hyvin niitä tuloksi mitä tutkimuksissa on saatu suuremmalla joukolla.



Viime aikoina on myös saatu selville, että eri ihmiset reagoivat kuntoiluun eri tavalla. On löydetty eroja geeneissä joiden avulla voidaan ennustaa, miten paljon aerobinen kunto paranee kuntoilulla. Väestöstä 20%:lla kuntoilu ei juuri vaikuta lainakaan ja toisessa äärilaidassa 15%:lla kunto nousee noin 30%. Ohjelmassa selvisi, että Michael Mosley kuuluu siihen ryhmään jonka aerobinen kunto ei muutu harjoittelulla.

geenien vaikutus kuntoiluun

Michael Mosley geenien vaikutus

Olen ajatellut testata tätä HIT kuntoilua ainakin 6-8 viikkoa ja katsoa miltä se tuntuu kun sitä jatkaa pitemmän aikaa. Kyllä kai minulta 3 minuuttia viikossa löytyy aikaa kuntoiluun – saa nähdä.

Aivotoimintamme vinouma – negatiivisuuden taito

”Aivotoimintaamme syvään juurtunut negatiivinen vinouma pitää huolen siitä, että huomaamme kyllä heti, kun joku ei mene ihan niin kuin pitää.” On hämmästyttävää miten voimakas tämä negatiivisuuteen suuntautuminen todella on, melkein jokaisella meistä. Toisaalta se on tietysti luonnollista, koska tämä taito on pitänyt ihmisen hengissä viimeiset miljoona vuotta ja sinä aikana todella kehittynyt nykyiseen loistoonsa. Tänä päivänä negatiivisuuden taito on kuitenkin monelle taakka ja monien sairauksien syy. Negatiivisen vinouman korjaaminen on sellainen ongelma, jossa nykypäivän nerolla olisi työsarkaa.



Olen viime aikoina törmännyt todella usein siihen kuinka elämäntilanteen ja maailman voi helposti nähdä todella mustana. Kaikki mitä tapahtuu, on pielessä – mikään ei ole normaalia, mikään ei suju. Osalle meistä tämä on tietysti pääasiassa valitusta, jota hän itse ei ota niin tosissaan kuin miltä se kuulostaa. Se on opittu tapa poistaa pahaa oloa, purkamalla sitä toisiin. Näin paha olo saadaan tehokkaasti levitettyä todella laajalle. Osalle meistä paha olo on todella hirveä olotila – usein sitä ei silloin ole enää levittämässä ympäristöön, ei ole voimia eikä halua muiden seuraan kuuluttamaan pahaa oloa.



Tiedän aika paljon pahasta olosta. Vietin useita vuosia kieriskellen tuskissani, pohtien keinoja elämän lopettamiseen, jonka näin ainoana keinona tuskan lopettamiseen.

Positiivinen ajattelu – vastalääke negatiiviseen ajatteluun

Positiivisen ajattelun hyvistä puolista huolimatta se ei ole meille ihmisille luontaista. Vain hyvin harvat ovat oppineet sitä lapsuudessa ja sen myötä osaavat sen vielä aikuisinakin. Puhun nyt meistä vauraista länsimaisista ihmisistä. Tuntuu äkkiseltään oudolta, että köyhyydessä, kurjuudessa elävillä esim. afrikkalaisilla ihmisillä positiivisuuden taito on aivan eri tasolla kuin meillä. Tarkempi ajattelu kertoo kuitenkin, että todella huonoissa olosuhteissa eläville positiivinen elämänasenne on välttämätön eloonjäämistaito ja siksi niissä yhteisöissä arvokas taito.

Miksi positiivinen asenne ei ole länsimaissa arvokas taito, joka olisi yleinen? Ehkä siksi, että ilman sitä on selvinnyt hengissä.


Meidän on harjoiteltava todellisuutta vastaavasti ajattelemista. Lapsena meillä on vielä taitoa olla läsnä ja näin ajatella ja toimia todellisuutta vastaavasti.

Positiivisuus on hömppää, joka ei sovi tavalliselle ihmiselle – vain joku Marko Bjuström voi olla positiivinen. Näin monet meistä uskovat.


Lähdetään yhdessä korjaamaan tätä vinoumaa kukin tahollamme – suhtaudutaan asioihin vähän neutraalimmin, vaikka se aluksi tuntuukin ylipositiiviselta – se on vain tunne, joka syntyy siitä, kun pitkään olemme keskittyneet negatiivisuuteen.

Miten mielesi toimii?

Mielessäsi on kaksi tasoa – tietoinen, järkeilevä taso ja alitajuinen taso.

Tietoisen mielesi avulla sinä ajattelet ja se, mitä sinulla on tapana ajatella, painuu alitajuiseen mieleesi, joka luo sitä, millaisia ajatuksia olet ajatellut. Alitajuntasi on tunteittesi sekä luovan mielesi olinpaikka. Jos ajattelet hyvää, siitä seuraa hyvää, jos ajattelet pahaa, siitä seuraa pahaa. Tällä tavalla mielesi toimii.

Tärkein muistettava asia on se, että kun alitajuntasi kerran on hyväksynyt jonkin ajatuksen tai idean, se ryhtyy toteuttamaan sitä. Muista, alitajuntasi ei välitä siitä ovatko ajatuksesi hyviä vai pahoja, totta vai valhetta, vaan alitajuntasi vastaa aina täydellisesti ajatuksiisi ja käskyihisi. Jos esimerkiksi tietoisesti pidät jotain totena, vaikka se olisi valhetta, alitajuntasi hyväksyy sen todeksi ja toteuttaa sen johdonmukaisesti, koskapa tietoisesti oletit sen olevan totta.

Kun alat ajatella ja toimia oikealla tavalla, et voi välttyä siltä, että sinulla on mielenrauha ja että kehosi on terve. Mitä tahansa vaadit mieleltäsi ja tunnet, että se on täyttä totta, sen alitajuntasi hyväksyy ja saa toteutumaan. Sinun täytyy vain saada alitajuntasi hyväksymään ajatuksesi. Kun alitajuntasi on hyväksynyt jonkin ajatuksen, se alkaa toteuttaa sitä. Se toimii assosioimalla erilaisia ajatuksia ja käyttää hyväkseen jokaisen elämäsi aikana keräämäsi tiedon saadakseen tarkoituksensa toteutettua. Se käyttää hyväkseen sinussa asuvaa sisäistä viisautta.

Tapahtuipa sinulle mitä tahansa, se johtuu niistä uskottavista mielikuvista, joita olet alitajunnallesi antanut. Se, mitä olet tottunut ajattelemaan tietoisessa mielessäsi painaa syvän muistijäljen alitajuntaasi. Tämä on sinulle suureksi eduksi, jos sinulla on tapana ajatella tasapainoisia, rauhallisia ja rakentavia ajatuksia.

Alitajuntasi on erehtymättömän viisas ja tietää vastaukset kysymyksiin. Se ei esitä vastaväitteitä eikä kinastele kanssasi. Hiljennä mielessäsi pyörivät ajatukset, rentoudu, anna kehosi laueta ja vakuuta hiljaa itsellesi: ”Alitajuntani tietää vastauksen. Se vastaa minulle. Kiitän sitä, sillä tiedän että alitajuntani ääretön viisaus tietää kaikki asiat ja paljastaa minulle nyt vastauksen ongelmaani. Todellinen tehtäväni on laskea irti alitajuntani koko voima ja valta.”


Kaikki, minkä subjektiivisesti koet todeksi, toteutuu olosuhteina, kokemuksina ja tapahtumina. Mitä sinä juuri nyt ajattelet itsestäsi? Kaikki olemuksessasi on tämän ajattelun ilmenemismuotoa. Elinvoimasi, kehosi, taloudellinen tilasi, ystäväsi, yhteiskunnallinen asemasi vastaavat sitä kuvaa, mikä sinulla on itsestäsi. Juuri tätä tarkoitamme kun sanomme, että se, mikä liikkuu alitajunnassasi, määrää sen, millainen on ulkoinen elämäsi.

Alitajuntasi ei koskaan lakkaa työskentelemästä. Se on aktiivinen päivin ja öin ajattelitpa sitä tai et. Sinun pitää oppia hallitsemaan tietoista mieltäsi eikä alitajuntaa. Pidä vain huolta siitä, että tietoinen mielesi aina odottaa tapahtuvaksi kaikkea hyvää ja ota tavaksesi ajatella vain sellaisia asioita, jotka ovat hyviä, tosia, oikeudenmukaisia ja puhtaita. Ala nyt pitää huolta tietoisesta mielestäsi ja tunne sydämessäsi, että alitajuntasi aina ilmentää, tuottaa ja saa aikaan sen, mitä sinulla on tapana ajatella.


Tällaista kirjoittaa Joseph Murphy klassikkokirjassa Alitajuntasi voima vuodelta 1963. 

Ihmisen rajattomat mahdollisuudet

sokea Daniel näkee korvillaan

Jos ihminen oppimiselle ylipäätään on rajat, niin ne ovat aivan toisella tasolla kuin yleisesti ajatellaan. Täysin sokea Daniel Kish on onnistunut korvaamaan näkökykynsä kuulon avulla. Hän kaikuluotaa ympäristöään kuin lepakko, napsauttelemalla kieltään. Kaikuluotaus on vain erilainen tapa nähdä – ei valon avulla vaan kuulon avulla. Muodostan kuvia ympäristöstä heijastuvista äänikuviosta, sanoo jo vauvana sokeutunut Daniel, jolla ei ole muistikuvia näkemisestä.

pyöräilyä kaikuluotauksen kuvilla

Täysin sokea Daniel pystyy kaikuluotauksen avulla muodostamaan kuvan ympäristöstään ja pyöräilemään maastossa.

sokea pyöräilee

Daniel luo ympäristöstään kuvan kaikujan perusteella ja suunnistaa sen perusteella. Sokealla Danielilla kuuloärsykkeet ovat vallanneet normaalisti näkemiseen käytettävän alueen aivoista ja hän todella näkee korvillaan. Aivot käsittelevät tietoa näkökeskuksessa.

Synestesia

Philippa Stantonilla on synestesia. Hän näkee sen mitä kuulee ja maistaa. Aistit sekoittuvat. Nykyään uskotaan, että tämä ominaisuus oli aikaisemmin yleinen ihmisillä. Kun Philippa katsoo merta – se mitä hän kuulee meren äänenä vaikuttaa kuvaan jonka aivot hänelle merestä näyttävät.



Makua-aistimus näkyy kuvana. Kun Philippa maistaa sinapin maun – se näkyy ensin voimakkaana punaisena leimahduksena ja muuttuu sitten vähitellen muiksi väreiksi, maun miedontuessa. Tässä on siis kuva sinapin mausta.

sinapin maku kuvana

Jokainen meistä kokee oman kokemuksensa normaaliksi. Philippa ei osaa kuvitella elämään ilman synesteesiaa, se on niin oleellinen osa sitä, miten hän asiat kokee. Hänen on myös vaikea uskoa, etteivät muut kykenisi samaan, jos vain haluaisivat.

Miellä kaikilla on enemmän tai vähemmän synesteesia taipumuksia, emme vain ole tottuneet niitä käyttämään.

Tarkemmin asiaan voi perehtyä Prisma: Voiko aisteihin luottaa? ohjelmassa.

Stressi on sairauksien syy

Olen monesti aikaisemminkin huomannut, että stressi tekee sairaaksi. Nyt minulla on ollut sitkeätä flunssaa jo jonkin aikaa. Olen selvää, mistä se on kotoisin. Olen altistunut krooniselle stressille ja se on saanut immuniteettini laskemaan siinä määrin, että flunssa on saanut vallan. Minulle on käynyt näin useasti, flunssa iskee aina kun on pitemmän aikaa stressiä päällä. Viime aikoina näin on käynyt harvemmin kuin ennen, koska olen oppinut havaitsemaan tilanteen ja poistamaan stressiä. Nyt oli kiirettä ja monia stressitekijöitä yhtä aikaa enkä ollut riittävästi läsnä reagoidakseni kehon merkkeihin tai oikeammin oletin voimani suuremmiksi kuin ne ovat – ja taas sain hyvän opetuksen.



Alexander Loyd, puhuu kirjassaan Paranemisen avain paljon stressistä kaikkien vaivojen aiheuttajana. Mielestäni siinä on ideaa. Ihmisen sisäiset immuuni- ja paranemisjärjestelmät on moitteettomasti toimiessaan suunniteltu parantamaan – ja ne myös pystyvät parantamaan – lähes mitä tahansa. Tietynlainen stressi kuitenkin estää immuuni- ja paranemisjärjestelmiä toimimasta tai ainakin estää niiden toimintaa siinä määrin, että alamme kehittää terveydellisiä tai muita ongelmia.

Fysiologinen stressi on yksinkertaisesti sanottuna sitä, että hermostomme on epätasapainossa.

Kun kehomme siirtyy taistele tai pakene -tilaan, tapahtuu monenlaisia asioita. Veri ei enää virtaa vatsaan sulattaakseen ruokaa. Se ei enää virtaa aivojen otsalohkoon, jossa luova ajattelu tapahtuu. Se ei enää kulje myöskään munuaisiin ja maksaan. Valtaosa verestä kulkee nyt lihaksiin, koska kehosi uskoo, että sen täytyy taistella kovemmin tai juosta nopeammin kuin se, mikä henkeäsi uhkaa. Muista, että tämä tapahtuu automaattisesti. Vaikka näiden muutosten tarkoitus on pelastaa henkesi, ne saattavat stressitilan jatkuessa vahingoittaa elimiä, erityisesti immuunijärjestelmää, johon ne vaikuttavat suoraan.

Mietitäänpä hetki, mitä tapahtuu solutasolla. Solut kirjaimellisesti sulkeutuvat, mikään ei kulje sisään eikä ulos. Solumme eivät stressitilanteissa saa ravintoa, happea, mineraaleja, välttämättömiä rasvahappoja ym., eivätkä ne pääse eroon jätteistä ja myrkyistä. Kaikki toiminta, joka ei ole eloonjäämisen kannalta välttämätöntä, pysähtyy. Tämän seurauksena solu jää sisältä myrkylliseksi eikä pysty kasvamaan tai parantumaan. Ne solut jotka ovat avoimia ja joissa tapahtuu kasvua ja paranemista, ovat kirjaimellisesti immuuneja sairauksille. Tällaista kirjoittaa tohtori Bruce Lipton Stanfordin yliopistosta.

Ongelmana on, että keskivertohenkilö jää taistele tai pakene tilaan pitkäksi aikaa. Lopulta jotain hajoaa, ja se ilmenee oireena. Kun kasaamme useampia oireita, kutsumme sitä sairaudeksi. Sairaus on yksinkertaisesti sitä, että ketjun heikoin lenkki murtuu stressiksi kutsutun paineen alla.

Immuunijärjestelmän tarkoitus on taistella bakteereja, viruksia ja sieniä vastaan, tehdä korjaustoimenpiteitä ja tuhota epänormaaleja syöpäsoluja. Immuunijärjestelmä kuluttaa myös valtavasti energiaa. Stressitilanteessa immuunijärjestelmä sulkeutuu pois käytöstä. Se ei ole ongelma muutaman minuutin stressissä.

Ongelma on, että nykyään elämme jatkuvassa stressitilassa. Mitattaessa stressiä sykevälivaihtelutestillä tämä ilmenee selvästi. Kysyttäessä tunnetko olosi stressaantuneeksi noin 50% sanoo kyllä ja 50% ei. Näistä 50%, jotka eivät tunne olevansa stressaantuneita yli 90% todettiin sykevälivaihtelumittauksella kärsivän fysiologisesta stressistä, joka voi johtaa sairauksiin.

Jos kärsit terveydellisestä ongelmasta, se on tullut fysiologisesta stressistä – joka ikinen ongelma, joka ikinen kerta.

Paha olo on motivoinut minua tekemään kehomeditaatiota päivittäin. Kehomeditaatio laukaisee stressiä, irrottaa meidät kiperistä muistoista ja poistaa myös kipua ja pahaa oloa – tuntuu hienolta kytkeä särkevä keho irti mielestä, ajatuksista ja tunteista. Pitäisi vain muistaa, ettei käytä heti niitä voimia jotka siitä saa.



Tuhoisat muistot lähettävät keholle viestin, joka saa meidät tulkitsemaan kulloisetkin olosuhteet uhkaavaksi silloinkin, kun ne eivät ole sitä. Tämä pitää kehon jatkuvasti stressitilassa. Ongelmien parantamiseksi on parannettava stressi. Stressi parantamiseksi on parannettava muistot.

Elämä seuraa sinua

Elämä seuraa sinua. Aivan kaikki, mitä elämässäsi koet, on seurausta siitä, mitä olet huokunut ajatuksissasi ja tunteissasi – riippumatta siitä, oletko toiminut tietoisesti vai tiedostamatta. Elämä ei tapahdu sinulle – elämä seuraa sinua. Kohtalosi on omissa käsissäsi. Mitä ikinä ajattelet tai ikinä tunnet, ratkaisee elämäsi.

Muista että elämäsi tarkoitus on rakastaa. Elämäsi tarkoitus on iloita. Elämäsi tarkoitus on valita sitä, mitä rakastat ja kääntää selkäsi sille, mitä et rakasta.

Sinun käsityksesi, olivat ne totta tai eivät, muodostavat todellisuutesi. Elämäsi rakentuu sen varaan, mitä kuvittelet ja tunnet todeksi, sillä kun lähetät oman totuutesi vetovoiman laille, se palautuu totena elämääsi. Mielikuvituksesi on todellisempi kuin maailma jonka näet, koska näkemäsi maailma muodostuu siitä, mitä kuvittelet ja mihin uskot. Se minkä uskot ja tunnet todeksi, on oleva elämäsi.

Rakastu elämään ja päästä irti sisäinen voimasi, niin sinusta tulee vapaa ja voittamaton.

Ajattele sitä mitä rakastat. Puhu siitä mitä rakastat. Tee sitä mitä rakastat. Kun toimit näin, tunnet rakkautta. Etsi jokaisesta paikasta, tapahtumasta ja tilanteesta asioita, joita rakastat ja aisti ne. ”Rakastan aamun viileyttä” ”Rakastan nähdä lasten leikkivän” ”Rakastan rauhallista bussimatkaa” ”Rakastan lintujen laulua” ”Rakastan ystäviä” ”Rakastan elämää”. Aina kun haluat parantaa mieltäsi, käy mielessäsi läpi ne asiat, joita tunnet rakastavasi. Huomaa, kuinka suuri vaikutus sillä on elämääsi.



On mahdotonta tuntea surua tai mitään negatiivista, kun on kiitollinen. Jos olet vaikeassa tilanteessa, etsi siitä jokin puoli josta voit olla kiitollinen. Kun olet löytänyt yhden asian, etsi toinen ja sitten kolmas. Huomaa miten jokainen asia, josta tunnet kiitollisuutta muuttaa tilannetta. Kiitollisuus johtaa sinut negatiivisuudesta iloon, onneen ja rakkauteen.

Ole kiitollinen. Kiitollisuus ei maksa mitään, mutta se on arvokkaampaa kuin kaikki maailman rikkaudet. Kiitollisuus palkitsee sinut elämän rikkauksilla, koska kaikki se mistä olet kiitollinen, moninkertaistuu.



On olemassa keino, jonka avulla saat elämäsi maistumaan joka suhteessa paremmalta – se on mielikuvitusleikit. Leikkiminen on hauskaa ja kun leikit, olosi tuntuu hyvältä ja kun olosi tuntuu hyvältä, elämääsi ilmaantuu lisää hyviä asioita.

Elämän on tarkoitus olla hauskaa. Keksi mielikuvitusleikkejä, mielesi ei tiedä että kujeilet, se ottaa leikit tosissaan ja suuntaa sinua niitä kohti – pian vedät puoleesi kuvittelemiasi asioita. Mitä ikinä kuvittelet ja tunnet, se muuttuu mielesi todellisuudeksi ja siten sinun todellisuudeksesi.

Mitä ikinä haluat, käytä sen saamiseen mielikuvitusta ja leikkiä. Turvaudu kaikkiin mahdollisiin kannustimiin. Sinun on kuviteltava ja tunnettava, nähtävä sielusi silmin mitä haluat saada. Sinun on tehtävä kuvitelmistasi niin todellisia, että kykenet tuntemaan kuinka unelmasi toteutuu. Kun leikit ja kuvittelet kokevasi jotain, aivosi reagoivat siihen kuin se olisi todellista.

Kun olet oikein innostunut jostain tapahtuneesta ja tunnet olosi suurenmoiseksi, käytä innostuksestasi virtaavaa energiaa unelmasi kuvittelemiseen. Vangitse innostuksesi voima ja valjasta unelmasi palvelukseesi kuvittelemalla unelmasi toteutuminen. Se on leikkiä, se on hauskaa. Se on elämän luomisprosessin riemua.

Tällaista kirjoittaa Rhonda Byrne kirjassaan Voima.