”Aivotoimintaamme syvään juurtunut negatiivinen vinouma pitää huolen siitä, että huomaamme kyllä heti, kun joku ei mene ihan niin kuin pitää.” On hämmästyttävää miten voimakas tämä negatiivisuuteen suuntautuminen todella on, melkein jokaisella meistä. Toisaalta se on tietysti luonnollista, koska tämä taito on pitänyt ihmisen hengissä viimeiset miljoona vuotta ja sinä aikana todella kehittynyt nykyiseen loistoonsa. Tänä päivänä negatiivisuuden taito on kuitenkin monelle taakka ja monien sairauksien syy. Negatiivisen vinouman korjaaminen on sellainen ongelma, jossa nykypäivän nerolla olisi työsarkaa.
Olen viime aikoina törmännyt todella usein siihen kuinka elämäntilanteen ja maailman voi helposti nähdä todella mustana. Kaikki mitä tapahtuu, on pielessä – mikään ei ole normaalia, mikään ei suju. Osalle meistä tämä on tietysti pääasiassa valitusta, jota hän itse ei ota niin tosissaan kuin miltä se kuulostaa. Se on opittu tapa poistaa pahaa oloa, purkamalla sitä toisiin. Näin paha olo saadaan tehokkaasti levitettyä todella laajalle. Osalle meistä paha olo on todella hirveä olotila – usein sitä ei silloin ole enää levittämässä ympäristöön, ei ole voimia eikä halua muiden seuraan kuuluttamaan pahaa oloa.
Tiedän aika paljon pahasta olosta. Vietin useita vuosia kieriskellen tuskissani, pohtien keinoja elämän lopettamiseen, jonka näin ainoana keinona tuskan lopettamiseen.
Positiivinen ajattelu – vastalääke negatiiviseen ajatteluun
Positiivisen ajattelun hyvistä puolista huolimatta se ei ole meille ihmisille luontaista. Vain hyvin harvat ovat oppineet sitä lapsuudessa ja sen myötä osaavat sen vielä aikuisinakin. Puhun nyt meistä vauraista länsimaisista ihmisistä. Tuntuu äkkiseltään oudolta, että köyhyydessä, kurjuudessa elävillä esim. afrikkalaisilla ihmisillä positiivisuuden taito on aivan eri tasolla kuin meillä. Tarkempi ajattelu kertoo kuitenkin, että todella huonoissa olosuhteissa eläville positiivinen elämänasenne on välttämätön eloonjäämistaito ja siksi niissä yhteisöissä arvokas taito.
Miksi positiivinen asenne ei ole länsimaissa arvokas taito, joka olisi yleinen? Ehkä siksi, että ilman sitä on selvinnyt hengissä.
Meidän on harjoiteltava todellisuutta vastaavasti ajattelemista. Lapsena meillä on vielä taitoa olla läsnä ja näin ajatella ja toimia todellisuutta vastaavasti.
Positiivisuus on hömppää, joka ei sovi tavalliselle ihmiselle – vain joku Marko Bjuström voi olla positiivinen. Näin monet meistä uskovat.
Lähdetään yhdessä korjaamaan tätä vinoumaa kukin tahollamme – suhtaudutaan asioihin vähän neutraalimmin, vaikka se aluksi tuntuukin ylipositiiviselta – se on vain tunne, joka syntyy siitä, kun pitkään olemme keskittyneet negatiivisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti