Viikon mietelause

Ongelman ydin ei ole siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä, mitä sinä siitä ajattelet ja mitä teet sen suhteen.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Elämä seuraa sinua



Elämä seuraa sinua. Aivan kaikki, mitä elämässäsi koet, on seurausta siitä, mitä olet huokunut ajatuksissasi ja tunteissasi – riippumatta siitä, oletko toiminut tietoisesti vai tiedostamatta. Elämä ei tapahdu sinulle – elämä seuraa sinua. Kohtalosi on omissa käsissäsi. Mitä ikinä ajattelet tai ikinä tunnet, ratkaisee elämäsi.

Muista että elämäsi tarkoitus on rakastaa. Elämäsi tarkoitus on iloita. Elämäsi tarkoitus on valita sitä, mitä rakastat ja kääntää selkäsi sille, mitä et rakasta.

Sinun käsityksesi, olivat ne totta tai eivät, muodostavat todellisuutesi. Elämäsi rakentuu sen varaan, mitä kuvittelet ja tunnet todeksi, sillä kun lähetät oman totuutesi vetovoiman laille, se palautuu totena elämääsi. Mielikuvituksesi on todellisempi kuin maailma jonka näet, koska näkemäsi maailma muodostuu siitä, mitä kuvittelet ja mihin uskot. Se minkä uskot ja tunnet todeksi, on oleva elämäsi.

Rakastu elämään ja päästä irti sisäinen voimasi, niin sinusta tulee vapaa ja voittamaton.

Ajattele sitä mitä rakastat. Puhu siitä mitä rakastat. Tee sitä mitä rakastat. Kun toimit näin, tunnet rakkautta. Etsi jokaisesta paikasta, tapahtumasta ja tilanteesta asioita, joita rakastat ja aisti ne. ”Rakastan aamun viileyttä” ”Rakastan nähdä lasten leikkivän” ”Rakastan rauhallista bussimatkaa” ”Rakastan lintujen laulua” ”Rakastan ystäviä” ”Rakastan elämää”. Aina kun haluat parantaa mieltäsi, käy mielessäsi läpi ne asiat, joita tunnet rakastavasi. Huomaa, kuinka suuri vaikutus sillä on elämääsi.



On mahdotonta tuntea surua tai mitään negatiivista, kun on kiitollinen. Jos olet vaikeassa tilanteessa, etsi siitä jokin puoli josta voit olla kiitollinen. Kun olet löytänyt yhden asian, etsi toinen ja sitten kolmas. Huomaa miten jokainen asia, josta tunnet kiitollisuutta muuttaa tilannetta. Kiitollisuus johtaa sinut negatiivisuudesta iloon, onneen ja rakkauteen.

Ole kiitollinen. Kiitollisuus ei maksa mitään, mutta se on arvokkaampaa kuin kaikki maailman rikkaudet. Kiitollisuus palkitsee sinut elämän rikkauksilla, koska kaikki se mistä olet kiitollinen, moninkertaistuu.



On olemassa keino, jonka avulla saat elämäsi maistumaan joka suhteessa paremmalta – se on mielikuvitusleikit. Leikkiminen on hauskaa ja kun leikit, olosi tuntuu hyvältä ja kun olosi tuntuu hyvältä, elämääsi ilmaantuu lisää hyviä asioita.

Elämän on tarkoitus olla hauskaa. Keksi mielikuvitusleikkejä, mielesi ei tiedä että kujeilet, se ottaa leikit tosissaan ja suuntaa sinua niitä kohti – pian vedät puoleesi kuvittelemiasi asioita. Mitä ikinä kuvittelet ja tunnet, se muuttuu mielesi todellisuudeksi ja siten sinun todellisuudeksesi.

Mitä ikinä haluat, käytä sen saamiseen mielikuvitusta ja leikkiä. Turvaudu kaikkiin mahdollisiin kannustimiin. Sinun on kuviteltava ja tunnettava, nähtävä sielusi silmin mitä haluat saada. Sinun on tehtävä kuvitelmistasi niin todellisia, että kykenet tuntemaan kuinka unelmasi toteutuu. Kun leikit ja kuvittelet kokevasi jotain, aivosi reagoivat siihen kuin se olisi todellista.

Kun olet oikein innostunut jostain tapahtuneesta ja tunnet olosi suurenmoiseksi, käytä innostuksestasi virtaavaa energiaa unelmasi kuvittelemiseen. Vangitse innostuksesi voima ja valjasta unelmasi palvelukseesi kuvittelemalla unelmasi toteutuminen. Se on leikkiä, se on hauskaa. Se on elämän luomisprosessin riemua.

Tällaista kirjoittaa Rhonda Byrne kirjassaan Voima.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Mitä on oppimiskulttuuri parhaimmillaan?



Minkälainen oppimiskulttuuri tukee oppimisessa kunkin ihmisen oman potentiaalin täydempää toteutumista? kysyy Pekka Himanen kirjassaan Kukoistuksen käsikirjoitus.

Jo Sokrateen filosofiassa oppimisajattelun ydin on ajatus siitä, että oppiminen tapahtuu parhaiten rikastavassa vuorovaikuksessa, jossa opettaja auttaa oppijaa löytämään leimahtavan liekkinsä, joka sitten lähtee ravitsemaan itseään sekä vahvistaa oppijan kykyä olla toisten kanssa rikastavassa vuorovaikutuksessa. Kaikki tämä perustuu keskinäiseen luottamukseen. Sanotun voi kuvata seuraavaan pyramidiin.


Kaikki oppiminen lähtee kiinnostuneesta ihmettelystä eli avoimesta kysymystilasta, jossa ihminen alkaa kysyä uusia kysymyksiä. Oppiminen lähtee parhaimmillaan sitä ajavasta luovasta intohimosta, jossa ihminen tuntee jonkin kysymyksen itselleen henkilökohtaisesti merkitykselliseksi ja polttavaksi. Sokrateen idea oppijan luovan intohimon vahvistamisesta – kipinän löytämisestä ja liekkiin leimauttamisesta – on niin perustava siksi, että tuosta vahvistamisesta lähtee jo luonnostaan liikkeelle oppimisen tehokkain prosessi.





Juuri tällä tavalla me kaikki alun perin opimme. Pienten lasten oppiminen lähtee liikkeelle itselle merkityksellisestä ihmettelystä. Se saa ilmaisunsa kysymyksinä, joihin lapset lähtevät rakentamaan vastauksia. Lapset muistuttavat meitä siitä, kuinka tärkeää opittavan asian kiinnostavaksi tunteminen on. Lapset voivat keskittyä tuntikausiksi itseään kiinnostavan asian oppimiseen.

Lapset hakevat kysymyksiinsä vastauksia nimenomaan rikastavassa vuorovaikutuksessa aikuisopettajiensa ja muiden lasten kanssa. Vaikka lapset voivat joksikin aikaa keskittyä oppimiseen yksin, heille ajatus täysin itsekseen oppimisesta on vieras.




Aiempaa painokkaammin tehtäväksi nousee oppijoiden yleisen oppimishalun ja – kyvyn vahvistaminen. Tieto vanhenee nopeasti ja siksi keskeistä on paitsi jatkuvan oppimiskyvyn myös halun vahvistaminen.

Koska luovasti intohimoinen suhde oppimiseen – eli asian merkitykselliseksi ja kiinnostavaksi tunteminen – saa aikaan niin suuren vaikutuksen sekä oppimisen tehokkuudessa että sen mielekkäänä pitämisessä on hämmästyttävää, että siihen kiinnitetään usein niin vähän huomiota. Ihmisen täytyy tuntea asia merkitykselliseksi ennen kuin hän voi innostua siitä. On erittäin demotivoivaa, jos syitä asian tärkeyteen ja kiinnostavuuteen ei esitetä. Toisaalta, jos ihminen todella suhtautuu johonkin luovan intohimoisesti, kaikki muu seuraa siitä luonnostaan. Kyseessä on niin ratkaiseva oppimisen motivaatiokysymys, että opittavan asian kiinnostavaksi tekemisen – eli emotionaaliseen miksi-kysymykseen vastaamisen – pitäisi olla koko oppimisprosessin tärkeimpiä osia. Tässä suhteessa tilannetta voi usein ihmetellä.

Yksi tärkeimmistä asioista, jonka opettaja voi tehdä, on välittää oma intohimonsa asiaan. Tällä tavoin opettaja voi tehdä kiehtovan myös asiasta, jota opiskelija ei ehkä etukäteen pitänyt kiinnostavana.

Vaikuttavina jäävät mieleen opettajat, jotka pystyvät saamaan aikaan oppijan kannalta rikastavaa vuorovaikutusta. Juuri rikastavan vuorovaikutuksen kautta henkilöt vahvistavat omaa luovaa intohimoaan, joka toteutuukin yhä useammin rikastavassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Rikastavassa vuorovaikutuksessa on lopulta kyse myös yhdessä elämisen kyvystä, siitä, että kykenee myös eläytymään toisen asemaan ja välittämään toisesta.


Arvolähtöisen oppimiskulttuurin mukaan kasvatuksen ja oppimismaailman tärkein tehtävä on se, että ihminen voi löytää kokemuksensa omasta arvokkuudestaan ihmisenä. Tämä luo itseluottamuksen, hyvinvoinnin ja merkityksen kokemuksen perustan. Samalla juuri tältä pohjalta ihminen pystyy arvostamaan myös toisten vastaavaa arvokkuutta eli olemaan heidän kanssaan rikastavassa vuorovaikutuksessa.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Sotkulausetesti



Kuvittelepa, että sinut on pyydetty testiin. Kuljet pitkin käytävää ja tulet ovesta ja istuudut pöydän ääreen. Edessäsi on paperiarkki, johon on listattu viiden sanan ryhmiä. Haluan, että teet ryhmistä kieliopillisesti oikeita nelisanaisia lauseita niin nopeasti kuin mahdollista. Tätä sanotaan sotkulausetestiksi. Oletko valmis?


1. huolissaan mies aina nainen oli

2. Floridasta usein appelsiinit lämpötila tulevat

3. pallo hitaasti sekoittaa tänne heitä

4. vanhat nämä korvaa antaa kengät

5. ihmisiä katsoo joskus tarkkailee hän

6. yksinäisiä heistä hikoilee vielä tulee

7. saumaton on harmaa tasaisen taivas

8. meidän unohtuvainen pitäisi vetäytyä ei

9. laulamme bingoa pelaamme joskus me

10. aurinko rusinoista lämpötila ryppyisiä tekee



Vaikuttaa selkeältä, eikö vain? Usko tai älä, mutta testin tehtyäsi olisit kävellyt ulos käytävää pitkin hitaammin kuin olit kävellyt sisään. Testi olisi vaikuttanut käytökseesi. Kuinka? Katsotaanpa sanalistaa. Listaan on ujutettu sellaisia sanoja kuin ”huolissaan”, ”Floridasta”, ”vanhat”, ”yksinäisiä”, ”harmaa”, ”bingoa”, ja ”ryppyisiä”.

Ajattelit, että teetän sinulla vain kielitestin. Mutta itse asiassa sain aivojesi ison tietokoneen – adaptiivisen alitajunnan – miettimään, millaista on olla vanha. Alitajuta ei kertonut muille aivoillesi äkillisestä kiinnostuksestaan, mutta se otti kaiken tämän vanhuuspuheen niin vakavasti, että siihen mennessä, kun olisit lopettanut ja kulkenut käytävää pitkin, olisit käyttäytynyt kuin vanhus. Olisit kävellyt hitaasti. Tämän kokeen on laatinut psykologi nimeltä John Bargh. Itse asiassa siitä on tehty lukuisia mielenkiintoisia muunnelmia. '

Kirjasta Välähdys : Malcolm Gladwell



Vaikuttaa uskomattomalta, että meihin voidaan vaikuttaa näin helposti. Niin se vain kuitenkin on. Tähänhän kaikki mainontakin pyrkii - vaikuttamaan alitajuntaan.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Antautumisen tarkoitus


Eckhart Tolle kirjoittaa antautumisesta kirjassaan Läsnäolon voima. Antautuminen sisältää yksinkertaisen, mutta syvällisen viisauden, jonka mukaan on parempi antaa myöten elämän virralle kuin vastustaa sitä. Elämän virran voi kokea vain läsnä olevassa hetkessä. Niinpä antautuminen merkitsee läsnä olevan hetken hyväksymistä ehdoitta ja varauksitta. Luovut vastustamasta sitä, mikä on. Sisäinen vastarinta merkitsee sitä, että sanot ”ei” sille, mikä on, suhtautumalla siihen arvostellen tai kohdistamalla siihen kielteisiä tunteita. Erityisesti tämä ilmenee silloin kun asiat menevät huonosti. Silloin muodostuu kuilu mielesi esittämien vaatimusten tai järkähtämättömien odotusten ja sen välille, mikä on. Se on kärsimyksen kuilu.

Jos olet elänyt tarpeeksi kauan, tiedät että asiat menevät vikaan aika usein. Juuri noissa tilanteissa sinun on harjoiteltava antautumista, mikäli haluat poistaa tuskan ja kärsimyksen elämästäsi. Olemassa olevan hyväksyminen vapauttaa sinut mieleen samaistumisesta ja yhdistää sinut jälleen Olemiseen.

Antautuminen on puhtaasti sisäinen ilmiö. Se ei merkitse, ettet ulkoisella tasolla voisi toimia ja muuttaa tilannetta. Sinun ei antautumisessa tarvitse hyväksyä kokonaistilannetta sinänsä, vaan ainoastaan läsnä oleva hetki. Hyväksyt läsnä olevan hetken ja ryhdyt toimimaan.

Jos elämäntilanteesi on epätyydyttävä tai jopa sietämätön, voit muuttaa tilannetta ylläpitävän vastustuksen vain siten, että ensin antaudut. Antautuminen sopii täydellisesti yhteen toiminnan, muutosten alkuun panemisen tai päämäärään pyrkimisen kanssa. Mutta antautumisen tilassa sinun tekemiseesi virtaa täysin erilainen energia. Antautuminen yhdistää sinut Olemisen energiaan. Kun hylkäät vastustuksen, tietoisuutesi laatu paranee ja samalla paranee myös kaiken tekemäsi ja luomasi laatu. Antautumisen tilassa näet selvästi, mitä on tarpeen tehdä ja teet sen – teet asian kerrallaan ja keskityt niistä kuhunkin vuorollaan.

Jos yhtäkkiä tunnet olosi hyvin kevyeksi, selkeäksi ja tunnet olevasi syvässä rauhan tilassa, se on varma merkki siitä, että olet todella antautunut.

Ilman antautumista ihmisten kanssakäymistä hallitsee suurelta osin tiedostamaton roolipeli. Antauduttuasi et tarvitse enää egon puolusteluja ja valheellisia naamioita. Sinusta tulee hyvin yksinkertainen, hyvin todellinen ja aito sekä haavoittumaton.

Miten paljon oletat vielä tarvitsevasi aikaa ennen kuin kykenet sanomaan: ”En halua enää aiheuttaa tuskaa, en enempää kärsimystä.” Miten paljon lisää tuskaa tarvitset ennen kuin voit tehdä tuon valinnan? Jos tarvitset lisää aikaa, tulet saamaan sitä lisää – ja lisää kärsimystä.

Valta valita edellyttää tietoisuutta, ilman sitä sinulla ei ole valinnan mahdollisuutta. Valitseminen alkaa hetkellä, jolloin päästät irti mielestä ja sen kaikista ehdollistumista, hetkenä jolloin löydät läsnäolon. Siihen asti olet tiedostamaton ja sinun on pakko toimia mielesi ehdollistumien määräämällä tavalla.

Mieli pitää aina kiinni kaikesta tuntemastaan. Tuntematon on sille vaarallista, koska se on mielen hallinnan ulottumattomissa. Mieli ei pidä läsnä olevasta hetkestä, koska se vapauttaa mielen vallasta.



Mistä tiedän, että olen antautunut?

Silloin, kun sinun ei enää tarvitse esittää tuota kysymystä.