Viikon mietelause

Ongelman ydin ei ole siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä, mitä sinä siitä ajattelet ja mitä teet sen suhteen.

torstai 29. marraskuuta 2012

Ihmisen rajattomat mahdollisuudet

sokea Daniel näkee korvillaan



Jos ihminen oppimiselle ylipäätään on rajat, niin ne ovat aivan toisella tasolla kuin yleisesti ajatellaan. Täysin sokea Daniel Kish on onnistunut korvaamaan näkökykynsä kuulon avulla. Hän kaikuluotaa ympäristöään kuin lepakko, napsauttelemalla kieltään. Kaikuluotaus on vain erilainen tapa nähdä – ei valon avulla vaan kuulon avulla. Muodostan kuvia ympäristöstä heijastuvista äänikuviosta, sanoo jo vauvana sokeutunut Daniel, jolla ei ole muistikuvia näkemisestä.


pyöräilyä kaikuluotauksen kuvilla



Täysin sokea Daniel pystyy kaikuluotauksen avulla muodostamaan kuvan ympäristöstään ja pyöräilemään maastossa.

sokea pyöräilee



Daniel luo ympäristöstään kuvan kaikujan perusteella ja suunnistaa sen perusteella. Sokealla Danielilla kuuloärsykkeet ovat vallanneet normaalisti näkemiseen käytettävän alueen aivoista ja hän todella näkee korvillaan. Aivot käsittelevät tietoa näkökeskuksessa.



Synestesia



Philippa Stantonilla on synestesia. Hän näkee sen mitä kuulee ja maistaa. Aistit sekoittuvat. Nykyään uskotaan, että tämä ominaisuus oli aikaisemmin yleinen ihmisillä. Kun Philippa katsoo merta – se mitä hän kuulee meren äänenä vaikuttaa kuvaan jonka aivot hänelle merestä näyttävät.



Makua-aistimus näkyy kuvana. Kun Philippa maistaa sinapin maun – se näkyy ensin voimakkaana punaisena leimahduksena ja muuttuu sitten vähitellen muiksi väreiksi, maun miedontuessa. Tässä on siis kuva sinapin mausta.

sinapin maku kuvana
Jokainen meistä kokee oman kokemuksensa normaaliksi. Philippa ei osaa kuvitella elämään ilman synesteesiaa, se on niin oleellinen osa sitä, miten hän asiat kokee. Hänen on myös vaikea uskoa, etteivät muut kykenisi samaan, jos vain haluaisivat.


Miellä kaikilla on enemmän tai vähemmän synesteesia taipumuksia, emme vain ole tottuneet niitä käyttämään.

Tarkemmin asiaan voi perehtyä Prisma: Voiko aisteihin luottaa? ohjelmassa.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Stressi on sairauksien syy



Olen monesti aikaisemminkin huomannut, että stressi tekee sairaaksi. Nyt minulla on ollut sitkeätä flunssaa jo jonkin aikaa. Olen selvää, mistä se on kotoisin. Olen altistunut krooniselle stressille ja se on saanut immuniteettini laskemaan siinä määrin, että flunssa on saanut vallan. Minulle on käynyt näin useasti, flunssa iskee aina kun on pitemmän aikaa stressiä päällä. Viime aikoina näin on käynyt harvemmin kuin ennen, koska olen oppinut havaitsemaan tilanteen ja poistamaan stressiä. Nyt oli kiirettä ja monia stressitekijöitä yhtä aikaa enkä ollut riittävästi läsnä reagoidakseni kehon merkkeihin tai oikeammin oletin voimani suuremmiksi kuin ne ovat – ja taas sain hyvän opetuksen.



Alexander Loyd, puhuu kirjassaan Paranemisen avain paljon stressistä kaikkien vaivojen aiheuttajana. Mielestäni siinä on ideaa. Ihmisen sisäiset immuuni- ja paranemisjärjestelmät on moitteettomasti toimiessaan suunniteltu parantamaan – ja ne myös pystyvät parantamaan – lähes mitä tahansa. Tietynlainen stressi kuitenkin estää immuuni- ja paranemisjärjestelmiä toimimasta tai ainakin estää niiden toimintaa siinä määrin, että alamme kehittää terveydellisiä tai muita ongelmia.

Fysiologinen stressi on yksinkertaisesti sanottuna sitä, että hermostomme on epätasapainossa.

Kun kehomme siirtyy taistele tai pakene -tilaan, tapahtuu monenlaisia asioita. Veri ei enää virtaa vatsaan sulattaakseen ruokaa. Se ei enää virtaa aivojen otsalohkoon, jossa luova ajattelu tapahtuu. Se ei enää kulje myöskään munuaisiin ja maksaan. Valtaosa verestä kulkee nyt lihaksiin, koska kehosi uskoo, että sen täytyy taistella kovemmin tai juosta nopeammin kuin se, mikä henkeäsi uhkaa. Muista, että tämä tapahtuu automaattisesti. Vaikka näiden muutosten tarkoitus on pelastaa henkesi, ne saattavat stressitilan jatkuessa vahingoittaa elimiä, erityisesti immuunijärjestelmää, johon ne vaikuttavat suoraan.

Mietitäänpä hetki, mitä tapahtuu solutasolla. Solut kirjaimellisesti sulkeutuvat, mikään ei kulje sisään eikä ulos. Solumme eivät stressitilanteissa saa ravintoa, happea, mineraaleja, välttämättömiä rasvahappoja ym., eivätkä ne pääse eroon jätteistä ja myrkyistä. Kaikki toiminta, joka ei ole eloonjäämisen kannalta välttämätöntä, pysähtyy. Tämän seurauksena solu jää sisältä myrkylliseksi eikä pysty kasvamaan tai parantumaan. Ne solut jotka ovat avoimia ja joissa tapahtuu kasvua ja paranemista, ovat kirjaimellisesti immuuneja sairauksille. Tällaista kirjoittaa tohtori Bruce Lipton Stanfordin yliopistosta.

Ongelmana on, että keskivertohenkilö jää taistele tai pakene tilaan pitkäksi aikaa. Lopulta jotain hajoaa, ja se ilmenee oireena. Kun kasaamme useampia oireita, kutsumme sitä sairaudeksi. Sairaus on yksinkertaisesti sitä, että ketjun heikoin lenkki murtuu stressiksi kutsutun paineen alla.

Immuunijärjestelmän tarkoitus on taistella bakteereja, viruksia ja sieniä vastaan, tehdä korjaustoimenpiteitä ja tuhota epänormaaleja syöpäsoluja. Immuunijärjestelmä kuluttaa myös valtavasti energiaa. Stressitilanteessa immuunijärjestelmä sulkeutuu pois käytöstä. Se ei ole ongelma muutaman minuutin stressissä.

Ongelma on, että nykyään elämme jatkuvassa stressitilassa. Mitattaessa stressiä sykevälivaihtelutestillä tämä ilmenee selvästi. Kysyttäessä tunnetko olosi stressaantuneeksi noin 50% sanoo kyllä ja 50% ei. Näistä 50%, jotka eivät tunne olevansa stressaantuneita yli 90% todettiin sykevälivaihtelumittauksella kärsivän fysiologisesta stressistä, joka voi johtaa sairauksiin.

Jos kärsit terveydellisestä ongelmasta, se on tullut fysiologisesta stressistä – joka ikinen ongelma, joka ikinen kerta.

Paha olo on motivoinut minua tekemään kehomeditaatiota päivittäin. Kehomeditaatio laukaisee stressiä, irrottaa meidät kiperistä muistoista ja poistaa myös kipua ja pahaa oloa – tuntuu hienolta kytkeä särkevä keho irti mielestä, ajatuksista ja tunteista. Pitäisi vain muistaa, ettei käytä heti niitä voimia jotka siitä saa.



Tuhoisat muistot lähettävät keholle viestin, joka saa meidät tulkitsemaan kulloisetkin olosuhteet uhkaavaksi silloinkin, kun ne eivät ole sitä. Tämä pitää kehon jatkuvasti stressitilassa. Ongelmien parantamiseksi on parannettava stressi. Stressi parantamiseksi on parannettava muistot.