Aivotoimintamme vinouma – negatiivisuuden taito

”Aivotoimintaamme syvään juurtunut negatiivinen vinouma pitää huolen siitä, että huomaamme kyllä heti, kun joku ei mene ihan niin kuin pitää.” On hämmästyttävää miten voimakas tämä negatiivisuuteen suuntautuminen todella on, melkein jokaisella meistä. Toisaalta se on tietysti luonnollista, koska tämä taito on pitänyt ihmisen hengissä viimeiset miljoona vuotta ja sinä aikana todella kehittynyt nykyiseen loistoonsa. Tänä päivänä negatiivisuuden taito on kuitenkin monelle taakka ja monien sairauksien syy. Negatiivisen vinouman korjaaminen on sellainen ongelma, jossa nykypäivän nerolla olisi työsarkaa.



Olen viime aikoina törmännyt todella usein siihen kuinka elämäntilanteen ja maailman voi helposti nähdä todella mustana. Kaikki mitä tapahtuu, on pielessä – mikään ei ole normaalia, mikään ei suju. Osalle meistä tämä on tietysti pääasiassa valitusta, jota hän itse ei ota niin tosissaan kuin miltä se kuulostaa. Se on opittu tapa poistaa pahaa oloa, purkamalla sitä toisiin. Näin paha olo saadaan tehokkaasti levitettyä todella laajalle. Osalle meistä paha olo on todella hirveä olotila – usein sitä ei silloin ole enää levittämässä ympäristöön, ei ole voimia eikä halua muiden seuraan kuuluttamaan pahaa oloa.



Tiedän aika paljon pahasta olosta. Vietin useita vuosia kieriskellen tuskissani, pohtien keinoja elämän lopettamiseen, jonka näin ainoana keinona tuskan lopettamiseen.

Positiivinen ajattelu – vastalääke negatiiviseen ajatteluun

Positiivisen ajattelun hyvistä puolista huolimatta se ei ole meille ihmisille luontaista. Vain hyvin harvat ovat oppineet sitä lapsuudessa ja sen myötä osaavat sen vielä aikuisinakin. Puhun nyt meistä vauraista länsimaisista ihmisistä. Tuntuu äkkiseltään oudolta, että köyhyydessä, kurjuudessa elävillä esim. afrikkalaisilla ihmisillä positiivisuuden taito on aivan eri tasolla kuin meillä. Tarkempi ajattelu kertoo kuitenkin, että todella huonoissa olosuhteissa eläville positiivinen elämänasenne on välttämätön eloonjäämistaito ja siksi niissä yhteisöissä arvokas taito.

Miksi positiivinen asenne ei ole länsimaissa arvokas taito, joka olisi yleinen? Ehkä siksi, että ilman sitä on selvinnyt hengissä.


Meidän on harjoiteltava todellisuutta vastaavasti ajattelemista. Lapsena meillä on vielä taitoa olla läsnä ja näin ajatella ja toimia todellisuutta vastaavasti.

Positiivisuus on hömppää, joka ei sovi tavalliselle ihmiselle – vain joku Marko Bjuström voi olla positiivinen. Näin monet meistä uskovat.


Lähdetään yhdessä korjaamaan tätä vinoumaa kukin tahollamme – suhtaudutaan asioihin vähän neutraalimmin, vaikka se aluksi tuntuukin ylipositiiviselta – se on vain tunne, joka syntyy siitä, kun pitkään olemme keskittyneet negatiivisuuteen.

Elämä seuraa sinua

Elämä seuraa sinua. Aivan kaikki, mitä elämässäsi koet, on seurausta siitä, mitä olet huokunut ajatuksissasi ja tunteissasi – riippumatta siitä, oletko toiminut tietoisesti vai tiedostamatta. Elämä ei tapahdu sinulle – elämä seuraa sinua. Kohtalosi on omissa käsissäsi. Mitä ikinä ajattelet tai ikinä tunnet, ratkaisee elämäsi.

Muista että elämäsi tarkoitus on rakastaa. Elämäsi tarkoitus on iloita. Elämäsi tarkoitus on valita sitä, mitä rakastat ja kääntää selkäsi sille, mitä et rakasta.

Sinun käsityksesi, olivat ne totta tai eivät, muodostavat todellisuutesi. Elämäsi rakentuu sen varaan, mitä kuvittelet ja tunnet todeksi, sillä kun lähetät oman totuutesi vetovoiman laille, se palautuu totena elämääsi. Mielikuvituksesi on todellisempi kuin maailma jonka näet, koska näkemäsi maailma muodostuu siitä, mitä kuvittelet ja mihin uskot. Se minkä uskot ja tunnet todeksi, on oleva elämäsi.

Rakastu elämään ja päästä irti sisäinen voimasi, niin sinusta tulee vapaa ja voittamaton.

Ajattele sitä mitä rakastat. Puhu siitä mitä rakastat. Tee sitä mitä rakastat. Kun toimit näin, tunnet rakkautta. Etsi jokaisesta paikasta, tapahtumasta ja tilanteesta asioita, joita rakastat ja aisti ne. ”Rakastan aamun viileyttä” ”Rakastan nähdä lasten leikkivän” ”Rakastan rauhallista bussimatkaa” ”Rakastan lintujen laulua” ”Rakastan ystäviä” ”Rakastan elämää”. Aina kun haluat parantaa mieltäsi, käy mielessäsi läpi ne asiat, joita tunnet rakastavasi. Huomaa, kuinka suuri vaikutus sillä on elämääsi.



On mahdotonta tuntea surua tai mitään negatiivista, kun on kiitollinen. Jos olet vaikeassa tilanteessa, etsi siitä jokin puoli josta voit olla kiitollinen. Kun olet löytänyt yhden asian, etsi toinen ja sitten kolmas. Huomaa miten jokainen asia, josta tunnet kiitollisuutta muuttaa tilannetta. Kiitollisuus johtaa sinut negatiivisuudesta iloon, onneen ja rakkauteen.

Ole kiitollinen. Kiitollisuus ei maksa mitään, mutta se on arvokkaampaa kuin kaikki maailman rikkaudet. Kiitollisuus palkitsee sinut elämän rikkauksilla, koska kaikki se mistä olet kiitollinen, moninkertaistuu.



On olemassa keino, jonka avulla saat elämäsi maistumaan joka suhteessa paremmalta – se on mielikuvitusleikit. Leikkiminen on hauskaa ja kun leikit, olosi tuntuu hyvältä ja kun olosi tuntuu hyvältä, elämääsi ilmaantuu lisää hyviä asioita.

Elämän on tarkoitus olla hauskaa. Keksi mielikuvitusleikkejä, mielesi ei tiedä että kujeilet, se ottaa leikit tosissaan ja suuntaa sinua niitä kohti – pian vedät puoleesi kuvittelemiasi asioita. Mitä ikinä kuvittelet ja tunnet, se muuttuu mielesi todellisuudeksi ja siten sinun todellisuudeksesi.

Mitä ikinä haluat, käytä sen saamiseen mielikuvitusta ja leikkiä. Turvaudu kaikkiin mahdollisiin kannustimiin. Sinun on kuviteltava ja tunnettava, nähtävä sielusi silmin mitä haluat saada. Sinun on tehtävä kuvitelmistasi niin todellisia, että kykenet tuntemaan kuinka unelmasi toteutuu. Kun leikit ja kuvittelet kokevasi jotain, aivosi reagoivat siihen kuin se olisi todellista.

Kun olet oikein innostunut jostain tapahtuneesta ja tunnet olosi suurenmoiseksi, käytä innostuksestasi virtaavaa energiaa unelmasi kuvittelemiseen. Vangitse innostuksesi voima ja valjasta unelmasi palvelukseesi kuvittelemalla unelmasi toteutuminen. Se on leikkiä, se on hauskaa. Se on elämän luomisprosessin riemua.

Tällaista kirjoittaa Rhonda Byrne kirjassaan Voima.

Elämää sirkuksessa

 

Luonnontilassa elävät kirput osaavat hypätä valtavan pitkälle. Väitetään, että koulutetut kirput oppivat pysymään kurissa niin, että ne laitetaan ensin kannelliseen laatikkoon. Hakattuaan kirjaimellisesti riittävän pitkään päätään seinään kirput antavat periksi ja säätävät hyppykorkeutensa niin, ettei pää kolahda kattoon.

Kun kansi sitten poistetaan, yksikään kirppu ei hyppää ulos laatikosta takaisin vapauteen. Ne ovat oppineet, ettei tätä korkeammalle kannata hypätä. Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Tällaisella avauksella ajattelun ammattilainen herätteli ajatuksia. Minulle nousi seuraavia ajatuksia.


Kirput oppivat, eli mallintavat maailmaansa. Sen seurauksena ne oppivat, että heidän maailmansa loppuu kattoon – eikä tämä oppi poistu sillä, että kansi poistetaan, kerran opittu säilyy muistissa.

ei kirppuja, mutta jotain pieniä puuhastajia omassa maailmassaan

Aivan samalla tavalla ihminen oppii ja mallintaa maailmaansa. Pienellä lapsella ei ole rajoituksia mutta hyvin nopeasti ympäristö opettaa niitä. Laittaa lapseen laatikkoon, jossa vain tietyt asiat ja teot ovat mahdollisia, onnistuvat. Tällä oppimismekanismilla syntyy meille esimerkiksi itsetunto. Oma käsitys siitä millainen on ja mihin pystyy.



Kun sitten aikuisena laatikko puretaan ja ihminen lähtee maailmalle, hänellä kirppujen tavoin säilyy uskomus, malli siitä, että samat rajat ovat yhä voimassa. Kirpuista en tiedä, mutta meillä ihmisillä on mahdollisuus muuttaa uskomuksiamme, mallejamme. Meille on opetettu liian paljon sitä, että itsetunto, luonne, tapa toimia, tapa ajatella, vaikka mikä on pysyvää – ja niin me pysymme kuvitellussa laatikossamme, vaikka maailma ulkopuolella on avoin myös meille.



Ihminen on kirpun tavoin biologisesti rakentunut niin, että opittu säilyy kunnes tulee tarve, pakko muuttaa opittua. Opitun säilymisen mekanismi on vain niin voimakas, että kirpun tavoin emme ota vastaa opitusta poikkeavaa informaatiota, emme havaitse, hyväksy sitä lainkaan - siksi emme muuta mallejamme. Nykyisessä nopeasti muuttuvassa maailmassa nämä hyvin toimineet ikivanhat taidot ovat vaikeuksissa.


Malleja saa ja voi muuttaa, vaikkei se siltä tunnu.

Kuinka rationaalinen ihminen on?

Lauri Järvilehto esitti blogissaan ajattelun ammattilainen kysymyksen, voiko ihmistä pitää pääsääntöisesti rationaalisena päätöksentekijänä tieteellisesti? Tämä herätti minussa seuraavanlaisia ajatuksia.

Ihminen on rakentunut fysiologisesti ja psykologisesti, tavoittelemaan ”omaa parastaan”, onnea, menestystä miksi sitä haluaa nimittää. Ihmisen automaattinen mieli pyrkii aina yksilön parhaaseen. Automaattisen mielen toimintaa ihmisen parhaaksi ohjaa aivoissa sinne rakentuneet mallit maailmasta ja hyvistä toimintatavoista sekä ihmisen tavoitteet, toiveet, ajatukset ja uskomukset siitä, mistä tämä ihmisen paras oikein löytyy.

Kun ihminen sitten aina hakee omaa parastaan, jopa niin voimakkaasti, että sitä varten on rakentunut hieno automatiikka, eikö ihminen sitten olekaan rationaalinen. Kyllä meistä ihmisistä, jokaisesta omasta maailmastaan katsottuna näyttää kovasti siltä, että juuri me itse toimimme kovin rationaalisesti. Haemme aina omaa parastamme – mitä kukin meistä sillä tarkoittaakin.

On helppo nähdä, että tämä tunne rationaalisuudesta on aivan samanlainen kuin aikoinaan oli tunne maapallosta litteänä pannukakkuna, eikö se selvästi tunnu sellaiselta, tai uskomus siitä, että maapallo on maailmankaikkeuden keskipiste, jonka ympärillä muut kappaleet liikkuvat. Tuntemukset ovat tosia ihmiselle niin kauan kun niitä ei onnistuta todistamaan harhoiksi. Ihminen tarkkailee maailmaa omasta maailmastaan käsin, hän on samalla sekä tarkkailija, että maailman rakentaja.

Miksi sitten tämän automaattisen (rationaalisen) toiminnan seurauksena syntyy täysin epärationaalisia tekoja, jopa ihmisen omasta maailmasta katsottuna. Vaikka automaattinen mieli on erinomainen työkalu – ei automaattinen mieli ole täydellinen. Automaattinen mieli toimii salamannopeasti, se ehdottaa heti ratkaisua sinulle, sen tehtävä ei ole miettiä, pohtia, harkita – se on pitkän evoluution tuloksena hyvin nopea ja tehokas. On paljon muitakin ongelmia. Ihmisen malli maailmasta, siitä tilanteesta, missä kulloinkin on päätöstä tehdessään, voi olla kovasti ristiriidassa todellisen tilanteen kanssa. Myös sopivan toimintamallin valinta epäonnistuu monesta syystä. Puhumattakaan siitä, että palkinnon – siis tavoitteen asemaan voi hetkellisesti nousta, mikä tahansa asia, jonka ihminen juuri sillä hetkellä uskoo olevan omaksi parhaakseen.

Ihmisen ”rationaalinen” pyrkimys omaan parhaaseensa on niin syvällä, että kun ihminen on tehnyt typeryyden, eli toiminut omaa parastaan vastaan, hänen on pakko selittää toimintansa parhain päin. On hämmästyttävää kuinka paljon resursseja ihminen käyttää oman toimintansa selittämiseen parhain päin itselleen ja muille, enkä tässä nyt puhu poliitikoista vaan tavallisista ihmisistä. Emme voi elää tämän ristiriidan kanssa – se on pakko poistaa selittämällä. Ihminen on automaatti, joka selittää tekonsa rationaalisiksi.

Onko ihminen siis rationaalinen – kulminoituu kysymykseen, mitä tarkoitetaan rationaalisuudella? Jos rationaalisuudella tarkoitetaan jotain, mikä on sukua viisaudelle, järkevyydelle, tietoiselle ajattelulle, tietoiselle läsnäololle tilanteessa, tietoiselle valinnalle, on helppo nähdä, ettei ihminen yleisenä toimijana ole rationaalinen. Jos rationaalisuudella tarkoitetaan ihmisen halua kohti omaa parastaan, automaattista toimintaa, jota me ihmiset usein vieteiksi kutsumme – niin ihminen on rationaalinen.

On vaikea löytää perusteita sille, että ihminen olisi pääasiassa tietoinen, looginen toimija. Itse asiassa kaaosteoria kuvaa paljon paremmin sekä yksittäisen ihmisen että ihmisyhteisöjen toimintaa.

Huomion siirtäminen

Huomion siirtämisen taito

Huomion siirtäminen on ihmisen perustaito. Se on jokaisella meistä ja jo pieni lapsi osaa sen. Lapsi osaa sen varsin hyvin. Lapsen saa rauhoittumaan, auttamalla häntä siirtämään huomio pois pahaa mieltä tuottavasta asiasta. Myöhemmin tämä hieno inhimillinen taito unohtuu. Sen käytöstä tulee niin automaattista, että emme sitä enää huomaa, emmekä muista sen olemassaoloa. Näin emme osaa ottaa sitä käyttöön, silloin kun sitä tarvitaan; kun meillä on paha mieli ja tarvitsemme helpotusta oloomme.

Se mihin keskitymme, lisääntyy mielessämme. Kuvittelemme, että ajattelemalla, pohtimalla ongelmiamme selvitämme niiden syyn ja pääsemme niistä eroon – ei,ei,ei tämä on pahemman laatuinen harha, joka meille on muodostunut. Viime vuosisadalla vallalla olleet psykologiset uskomukset ja median opit ovat suuri syypää tähän harhaan. Ei ihmisen mieli ja aivot löydä tällä tavalla ratkaisua – tämä tiedetään tänä päivänä psykologiassa ja aivotutkimuksessa. Mielemme löytää yhä uusia muistoja ja malleja vastaavista tilanteista, joissa meillä oli samanlaisia ongelmia ja pian olemme paljon syvemmällä vaikeuksissa kun alun alkua olimmekaan. Alkuperäinen ongelma ja murhe on jo unohtunut, mutta mieli onkin kaivanut esiin vanhoja traumoja ja ne pääsevät nyt vapaasti valloilleen.

huomaa puut

Harjoittele siis huomion siirtämisen taitoa

Tee se nyt heti. Valitse kohde, katso vaikka ulos ikkunasta, mitä näet. Valitse kohde, minä näen puun, tarkkailen sitä. Tarkkaile kohdettasi, nauti siitä, ihmettele, ihastele, odota mitä mielikuvia mielesi siitä tarjoaa sinulle. Kohteessa kannattaa viipyä niin kauan, että mieli ehtii tarjota siitä sinulle mielikuvia, 30sekunttia sanotaan, minä viivyn itse kauemmin, ei minulla ole niin kiire, jotain kivaa saattaa ilmaantua ja pääsen paremmin irti siitä mistä haluan eroon. Kun olet tarkkaillut kohdettasi tarpeeksi, valitse uusi kohde ja tee samoin. Jatka näin ja huomaat kohta osaavasi siirtää huomiosi sinne minne haluat. Eikö ole hieno taito, hallitset itse itseäsi. Et ole mielesi armoilla, vaikka siltä tuntuikin, kun olit murheissasi.

Keskittäessäsi huomiosi sinussa herää assosiaatiota huomiosi kohteeseen. Muistot elämästäsi ovat tallentuneita assosiatiivisesti muistiin. Näin muistot ja mallit heräävät assosiaatioketjuina. Tämä on psyykeen automaattista perustehtävää, jonka avulla tulkitset maailmasta tulevia aisti-impulsseja ja rakennat todellisuuttasi. Muuttamalla huomiosi kohdetta rakennat erilaista todellisuutta. Teet tätä koko ajan, et vain tiedosta asiaa koska se on niin automaattista. Voit kuitenkin myös itse tietoisesti ohjata asiaa, kun vähän harjoittelet.

Valitset koko ajan, mitä tavaroita ostat ja mitä musiikkia kuuntelet. Voit yhtä hyvin valita, mitä ajatuksia ajattelet. Eikö tämä ole hurjaa, tämä on todellista vapautta. Miksi emme käytä sitä? Vaikeita tunteita ei tarvitse sietää olenkaan niin kauan, kun me yleensä teemme. Onko kukaan kertonut sinulle tästä mahdollisuudesta? Olet täysin vapaa siirtämään huomiosi itsellesi mieluisiin asioihin koska tahansa. Ja kun teet niin, paha olo, huonot tunteet vähitellen unohtuvat ja häviävät. Pienellä harjoittelulla pystyt muuttamaan huonot tunteet paremmiksi ja vähitellen hyviksi – miksi et tekisi niin. Älä pelkää, mitään kauheaa ei tapahdu, vaikka tuletkin paremmalle tuulelle. Vaikka elämä tuntuu vähän valoisammalta, älä pelkää. Kyllä elämä järjestää myöhemmin huonoa oloa, jos sitä todella kaipaat ja vaikket kaipaisikaan.

On hyvä harjoitella tätä taitoa silloin kun olo on kohtuullinen. Silloin on riittävästi voimia harjoitella, pahoissa tuskissa voimia ja uskoa ei tahdo löytyä, jos asiaa ei ole ennakkoon harjoitellut. Toisaalta taas motivaatiota ei aina löydy silloin, kun asiat ovat riittävän hyvin.

siirrä huomio kesään, se on tulossa

Meillä on siis olemassa erityinen huomion siirtämisen taito, joka tosin on harjoittelun puutteessa monella varsin huonosti kehittynyt, eikä sen olemassaoloa yleensä muista silloin kun sitä tarvitsee. Harjoitellaan nyt sitä kesää odottaessa. Olen aivan varma, että tätä taitoa vielä tarvitaan.

Kohta kesä on tällä

Kohta kesä on täällä, mutta siitä voi nauttia jo ennakkoon ajatuksissaan.

Unohtamisen taito

Katselin televisiosta tiededokumenttia unohtamisen taito . Unohtamisen taito – taito, jossa olen ollut liiankin hyvä. Kehitin unohtamisen taidon jo lapsena ja hioin sitä opiskeluaikana. No ihan tästä ei dokumentissa ollut kysymys.

Aina löytyy jotain mielenkiintoista uutta tietoa. Ohjelmassa käsiteltiin tuskallisten muistojen lieventämistä ja mahdollista poistamista. 

Kun koemme jotain, aivot tallentavat tapahtumat.  Pelko on tärkeä ominaisuus. Se ohjaa käyttäytymistä pelottavissa tilanteissa ja suojaa yksilöä. Pelon tunne vahvistaa vaarallisesta tilanteesta tallennettua muistijälkiä. Tunteen voimakkuus tulkitaan aivoissa viestinä siitä, että muisto on tärkeä. Tärkeät muistot tallennetaan pitkäkestoiseen muistiin.

Yksittäisestä tilanteesta syntyvät muistot eivät tallennu tiettyyn paikkaa kokonaisuutena, vaan eri osat muistoa tallentuvat eri puolille aivoja – pirstaleina. Kun muistelemme asiaa, aivot rakentavat muistot uudelleen näistä palasista. Useat osat aivoista aktivoituvat siis muistoja luotaessa.

Mantelitumake määrittelee miten voimakas tunnelataus kokemukseen sisältyy. Jos kokemukseen sisältyy tunnetta, mantelitumake viestii hippokampukselle, että muisto on tärkeä ja hippokampus  tallentaa sen pitkäkestoiseen mustiin.

Propranololi vähentää adrenaliinin määrää elimistössä. Adrenaliinia erittyy pelon tai stressin yhteydessä. Adrenaliini on keskeistä pelkomuistojen synnyssä. Adrenaliini voimistaa tunteita kun tilanne koetaan kielteisenä. Voimakas tunne vahvistaa muistijälkeä. 

Propranololi estää voimakkaan tunteen aiheuttaman muistijäljen muodostumisen. 

Propranololi asettuu samoihin reseptoreihin ja estää näin adrenaliinin kiinnittymisen reseptoreihin. Propranololi estää traumaattisen muiston syntymistä, jos se annetaan heti esim. onnettomuuden jälkeen. 

Nykyään tiedetään, että pitkäkestoiset muistot ovat muokattavissa. Itse asiassa aina kun muisto muodostetaan uudestaan aivoissa, se tulee aktiiviseksi ja se muokkautuu – enemmän tai vähemmän ja muokkautunut muisto tallennetaan takaisin muistiin. Useimmiten muistoa muokataan niin vähän, että tuntuu siltä, että muisto säilyy muuttumattomana.

muiston lievittäminen

Kokeessa potilaille annettiin Propranololia, jonka jälkeen heidän piti kirjoittaa traumaattisesta muistosta yksityiskohtaisesti – toisin sanoin aktivoida traumaattinen muisto, jotta sitä voi muokata. Nyt kun adrenaliinin vaikutus estetään propranololilla, muistoon liittynyt voimakas tunne estetään ja se tallentuu vähemmän traumaattisena – tavallisena tapahtumana. Näin kävi hoitojakson aikana suurimmalle osalle potilaista myös Joel Coutulle. Tunneside muistoon hälventyi. Tulos näkyi selvästi myös fysiologisissa mittauksissa, joissa tutkitaan lihasjännitystä, sydämen sykettä ja ihon sähkönjohtavuutta. Kun pelkomuistot aktivoituvat, arvot nousevat rajusti. 

Muistot eivät hävinneet, mutta muistot eivät enää herätä sellaisia emotionaalisia tuntemuksia kuin aikaisemmin.

Vaikeata muistoa voidaan vastaavalla tavalla käsitellä myös terapeuttisesti, aktivoimalla muisto ja muuttamalla siihen liittyviä miellepiirteitä. Näin voidaan vähitellen muuttaa muiston voimakkuutta ja muistoon liittyviä mielteitä. Silmänliiketerapialla mantelitumakkeen ja limbisen järjestelmän toiminta rauhoittuu ja aivojen kongnitiivinen järjestelmän toiminta normalisoituu. Muistot on helpompi kestää ja hyväksyä.

Pelkomuisti tallentuu CDK5 entsyymin avulla

Saksalainen Andre Fischer on löytänyt entsyymin CDK5, jonka avulla pelkomuisto tallentuu. Pelkoa herättävistä tapahtumista syntyy pelkoa sisältäviä muistoja niin kauan kun entsyymi CDK5 vaikuttaa. Jos pystymme estämään CDK5-ensyymin toiminnan pelkomuiston pitäisi pyyhkiytyä tai menettää tehonsa. Tämä on saatu aikaan hiirikokeissa. 

Näyttää siis siltä, että lähitulevaisuudessa tuskallisten muistojen lieventäminen ja poistaminen on mahdollista myös lääkkeiden avulla.

Maailmankuvat eroavat

Johanna Korhonen kirjoittaa jutussaan Turtana rahasta Helsingin Sanomissa, kuinka rahan kahminnasta kiinni jäänyt yritysjohtaja on aidon hämmästynyt. Kaikki on hoidettu sääntöjen mukaan, miksi media meuhkaa juuri hänen eduistaan, vaikka moni kaveri on hankkinut vielä suuremmat edut. Johtajan hämmästys on oikeutettu, vertailukohta ei ole tavalliset ihmiset vaan toiset johtajat. Hei kaikki muutkin johtajat tekee tätä samaa, miksi minua vainotaan.

Yritysjohtaja elää aivan toisessa todellisuudessa kuin arvostelijansa. 

Kun palkka on noussut pilviin, on suhteellisuudentaju hävinnyt ja ainoa vertailukohta on jonkun muun vielä enemmän etuja kähmineen johtajan palkkiot ja edut. Yritysjohtaja ei pysty suhteuttamaan palkkaansa mihinkään todelliseen, esimerkiksi siihen hyötyyn, mikä hänestä mahdollisesti on yritykselle. 

Yritysjohtajan käytös on loistava esimerkki siitä, kuinka jokainen ihminen elää omassa itse rakentamassaan todellisuudessaan. Näinhän ihminen toimii, kaikki meistä. Ihminen rakentaa itselleen karttoja maailmasta – näiden karttojen avulla ihmisen tietoinen ja tiedostamaton mieli tulkitsee maailmaa ja tekee valintoja, päätöksiä, suunnitelmia, uskomuksia, ajatuksia, tunteita ja lopulta toimii niiden pohjalta. 

Vielä suurempi ongelma kuin johtajien todellisuudesta vieraantuneet palkkiot, on sinänsä aiheellinen huoli siitä, kuinka kykenevä tällainen johtaja on oikeasti tekemään järkeviä päätöksiä ja johtamaan yritystä. Tarkoitan tässä järkeviä päätöksiä yrityksen, työntekijöiden ja asiakkaiden kannalta. Omalta kannaltaan johtaja olettaa tekevänsä järkeviä päätöksiä, kun keskittyy henkilökohtaisten etujensa ajamiseen. Voidaan hyvällä syyllä olettaa, että hänen ajatusmaailmansa on muullakin tavalla erikoisesti virittynyt. Jos ei johtaja palkan ja etujen suhteen pysty näkemään ympärillä olevaa maailmaa edes hämärästi samalla tavalla kun yrityksen asiakkaat ja työntekijät, ei ole mitään syytä olettaa, että hän olisi kyvykkäämpi näkemään asiakkaitaan ja työntekijöitään muissa suhteissa. Tämä näkyy hyvin selvästi päivittäin kun johdon etuja lisätään tilanteessa, jossa asiakkaiden palvelua huononnetaan ja työntekijöitä irtisanotaan.

Millainen kartta maailmasta voi saada aikaan ajatuksen, että työntekijöiden kanssa tappeleminen, asiakkaiden palveluiden huonontaminen ja samalla johdon etujen lisääminen on yhdistelmä, jolla yrityksen toiminta paranee, kannattavuus paranee ja yritys kasvaa ja menestyy. Jo aikoja sitten tiedettiin, että johtajan tehtävä on johtaa joukkoja edestä omalla esimerkillään, jos haluaa voittaa taisteluja. Kauas poteroihin kaivautumiseen on johdon käsitys johtamisesta edennyt. Ei vain ole maailmalla esimerkkejä tämän poterojohtamisen toimivuudesta.

On paradoksaalista, että nyt kun olemme yhä riippuvaisempia toisistamme ja meidän siksi pitäisi ymmärtää toisiamme ja kyetä järkevään yhteistyöhön – ihmisten maailmankuvat eroavat yhä enemmän toisistaan. Ymmärrämme siis yhä huonommin toisiamme – vaikka ymmärtämisen tarve on yhä polttavampi. Ilmeisesti nämä johtajat ovat oman – menneen aikakautensa vankeja ja tulevaisuudessa on tultava toisenlaisia johtajia, jotka ovat paremmin ajan hermolla. Jos näin ei käy, olemme kyllä todella liemessä – kuten hyvin näkyy tästä nykyisestä EU sekoilusta.

Ei tämä toisten ihmisten maailmankuvan ymmärtämisen vaikeus ole tietenkään ainoastaan johtajien ongelma. Kyllä meillä kaikilla ihmisillä on paljon opittavaa tällä tärkeällä alueella. Tärkeä aloitus tällä alueella on tiedostaa, että jokainen ihminen elää omassa itse rakentamassaan maailmassa, vaikka me naivisti oletammekin olevamme samassa maailmassa. Tässä omassa maailmassaan jokainen sitten kokee toimivansa ainakin omalta kannaltaan parhaalla mahdollisella tavalla - vaikka tämä toiminta meistä toisista voikin tuntua todella kummalliselta. Se johtuu erilaista maailmoista, joissa elämme.

Ajatelkaapa hetki vaikka AKT:n Rädyn toimintaa tai poliitikoista esimerkiksi juuri nyt ministeri Stefan Wallinin toimintaa varuskuntien lakkauttamisessa. Rädyn tehtävä on taistella AKT:n jäsenten eduista keinolla millä hyvänsä – mitä kovempi taistelija hän on, sen parempi ammattiyhdistysjohtaja hän on. Henkilöstön kanssa toimittaessa pitäisi tietysti olla varsin erilainen kartta tilanteesta kun kerran ollaan aivan toisenlaisessa tilanteessa - kun tämä työmarkkinataistelukartta. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tämä taitelukartta on jäänyt päälle myös toimistolla. Vaikka mitään varsinaista sotaa ei siellä olekaan niin jokainen, joka ei ole samaa mieltä kun Räty, on vihollinen ja tämä Rädyn sinänsä looginen tulkinta ohjaa hänen toimintaansa.

Mitä väärää Wallin sitten on tehnyt vaikuttaessaan puolustusministerinä armeijan suunnitelmiin varuskuntien lakkauttamisessa. Mikä on poliitikon tehtävä – toimia omien tukijoidensa asioiden ajajana. Olisi ollut varsin omalaatuista, ellei Rkp:n ministeri olisi pyrkinyt pitämään ruotsikielisen joukko-osaston puolia. Näinhän kaikki poliitikot toimii, pitää omiensa puolta – siitähän politiikassa on kysymys. Voidaan tietysti kirkasotsaisesti väittää, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista yhteisiksi parhaaksi. Tällaista valhetta poliitikot varsinkin oppositiosta esittävät. Sellainen poliitikko joka tähän harhautuu - yhteisten etujen ajamiseen omien äänestäjien etujen vastaisesti, on kyllä varsin pian entinen poliitikko. Ei demokratia tarkoita yhteisten asioiden hoitamista yhteisen edun mukaisesti - vaan oikeutta oman ryhmän etujen ajamiseen. 

Menestystä teille kaikille sinne omiin maailmoihinne.