Viikon mietelause

Ongelman ydin ei ole siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä, mitä sinä siitä ajattelet ja mitä teet sen suhteen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rohkeus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rohkeus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Miten erotamme todellisen rakkauden epätodellisesta


Deepak Chopra, kirjoittaa kirjassaan Polku rakkauteen rakkaudesta seuraavaan tapaan.

Huolimatta vanhoista haavoista seurustelu kasvattaa luottamusta. Ottaen huomioon miten monta vuotta me olemme puolustusmekanismejamme rakentaneet, tämä eheyttäminen ei tapahdu nopeasti. Itse asiassa sen ensimmäinen vaihe tuo haavat pintaan. Vasta kun alamme tuntea olomme turvalliseksi, psyykemme sallii meidän katsoa silmiin pelkojamme, jotka olivat aiemmin liian voimakkaita käsiteltäviksi. Usein kumpikin osapuoli elää uudelleen uudessa muodossa lapsuutensa traumat ja olemassaolon uhat. Ei siis ole mikään ihme, ettei mies eikä nainen antaudu heti eheyttävään suhteeseen. He tarvitsevat rohkeutta ymmärtääkseen, että epäily ja pelko nostavat vähän väliä päätään siksi, että he tutkailisivat niitä ja vapautuisivat niistä, eivät siksi, että niihin pitäisi reagoida sokeasti toimimalla.

Tuhoisin vaikutus, minkä itsensä uhatuksi tuntemisella voi olla, on se, että ihminen torjuu rakkauden virran. Jollei ihmiselle ole lapsena opetettu rakkautta, hänen on paljon vaikeampaa olla toisen ihmisen kanssa ilman puolustusmekanismeja.

Pahin muistijälki, jonka ihminen voi lapsuudestaan saada, on se, että rakkauden malli on myös petoksen malli. On kohtalon ivaa, että juuri lapset, jotka varttuvat janoamaan eniten rakkautta, tuntien olonsa turvattomaksi, rakentavat ympärilleen kohtuuttoman lujat suojamuurit ja kavahtavat aikuisina voimakkaimmin sitoutumista. Sellaiset ihmiset eivät ole sisimmässään varmoja siitä, osaavatko he rakastaa, vaikka itse niin kipeästi kaipaavat sitä.

”Minä rakastan sinua”


Meillä on taipumus hyväksyä rakkauden versiot, joihin olemme tottuneet, pysähtymättä tutkimaan niiden pätevyyttä. Monenlainen rakkaudeton käyttäytyminen saa näin hiljaisen hyväksyntämme. Tuskin mihinkään muuhun lauseeseen sisältyy niin monia erilaisia salattuja merkityksiä kuin sanoihin ”Minä rakastan sinua”. Nuo sanat sanotaan usein sisällyttäen niihin mielessä tiettyjä odotuksia. Todellisuudessa saatamme sanoa:

- Rakastan sinua niin kauan kuin olet tuollainen kuin nyt.

- Rakastan sinua, jos sinä rakastat minua.

- Rakastan sinua, jollet pelästytä minua liikaa.

- Rakastan sinua niin kauan kuin teet, mitä minä haluan.

Lauseisiin sisältyy odotuksia, ”minä rakastan sinua jos”, joten ne eivät ilmaise todellista rakkautta.


Projektio vääristää havaintojamme

 

Projektio vääristää havaintojamme toisella tavalla; siinä heijastetaan omia uskomuksia toisiin ihmisiin. Ihminen, joka uskoo, ettei kukaan voi koskaan rakastaa häntä, heijastaa oman kriittisyytensä muihin. Sisäinen uskomus ”Minä en ole rakkauden arvoinen” on niin kivulias, että ihminen ei voi kohdata sitä, ja yksi keino vähentää kipua on se, että lakkaa pitämästä ajatusta omanaan ja vierittää syyn muiden niskoille. He ovat hylänneet hänet, heistä hän ei ole kelvollinen, he eivät halua rakastaa häntä. Todellisuudessa heitä ei ole, on vain projektio.

Väärä rakkaus toimii projektion kautta siten, että sijoitamme omia tunteitamme toisiin. Mustasukkaisuudessa on usein erittäin voimakkaita projektioita ja sitä on vaikea hälventää, koska viaton katse tai sana voidaan niin helposti tulkita väärin. On ratkaisevan tärkeää päästä eroon projektiosta, jos haluaa oppia erottamaan oikean rakkauden väärästä sekä rakkauden antajana että vastaanottajana.

Projektio kätkee aina tunteen, jota ei haluta tunnustaa.

Jos tutkit mitä tahansa kielteistä piirrettä, jota et voi olla näkemättä toisessa ihmisessä, löydät saman piirteen kätkettynä itsessäsi. Mitä jyrkemmin kiellät tämän piirteen itsessäsi, sitä voimakkaammin sinä joudut projisoimaan sitä muihin. Jos sinulla siis on tapana puolustautua, ennen kuin sinua syytetään jostakin, tunnet olevasi syyllinen. Syyllisyys on tunnustettava itselleen, muuten projektio ei lakkaa. Jos sinusta tuntuu, että nainen tai mies jota rakastat, katselee jatkuvasti seksuaalisesti kiinnostuneena muita, sinä olet teistä kahdesta se, johon ei voi luottaa.



Jos miehestä tai naisesta tuntuu, että hänen täytyy maksaa jotain saadakseen osakseen rakkautta, heidän koko rakkauskäsitteensä on vaurioitunut. Se on sekoittunut voittajien ja häviäjien väliseen kaupankäyntiin keskenään kilpailevien tarpeiden pelissä. Meidän yhteiskuntamme pahentaa ongelmaa väittämällä, että itsekkyys on oikeutettua, sillä itsekkyys on helpoin naamio pelolle ja epäilylle. Mitä hyvää korkeammat arvot todella tuovat minulle, jonka on tarpeeksi vaikeaa selviytyä näinkin? Kyynikko voi sanoa: ”On olemassa paljon mahtavampi voima kuin rakkaus ja sen nimi on halu. Halu ilmenee seksin, rahan, vallan, turvallisuuden ja mukavuuden tavoitteluna. Niitä ihmiset todella haluavat.”

Pinnallisesti katsoen kyynikko näyttää olevan ehdottoman oikeassa. Elämä ei valehtele, mikä tarkoittaa, että vaikka me kaikki saatamme kannattaa rakkautta, me emme elä sen mukaan. Itsekkyys on liian houkuttelevaa. Liian usein seurustelun aikana luodaan pohja molemminpuoliselle itsekkyydelle. Mies ja nainen haluavat kiertää kivun, jonka heidän syvimpien pelkojensa ja epävarmuuteensa paljastuminen voisi tuottaa.



Seurustelu onnistuu siinä määrin kuin mies ja nainen voivat luopua puolustusmekanismeistaan; se epäonnistuu siinä määrin kuin he rakentavat yhdessä uusia puolustusmekanismeja.



Kyyninen väite, että ihmiset todella haluavat vain rahaa, valtaa ja turvallisuutta, ei päde, kun katsoo syvemmälle. Rakastumisen riemu on pakoa egosta, sen pelosta ja itsekkyydestä. Sitä pakoa me juuri todellisuudessa kaipaamme. Rakkauteen liittyy monia kokemuksia, joita ego ei voi ymmärtää: rakastava on hämmentynyt, spontaani, haavoittuva, avoin, irrallinen, huoleton, ihmettelevä ja aina uusi.

Rakkauden taival olisi kauhistuttava, jollei olisi intohimoa antamassa meille rohkeutta – puhutaankin rakastavaisten sokeasta rohkeudesta.

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Rohkeus ja pelko

metsän vaaroja
Mikä on pelkurin ja rohkean ihmisen ero? Ero on siinä, että pelkuri kuuntelee pelkojaan ja toimii niiden mukaisesti, mutta rohkea ihminen laittaa pelkonsa syrjään ja toimii niistä huolimatta. Rohkea ihminen suuntaa kohti tuntematonta kaikista peloistaan huolimatta.Olen lukenut OSHOn kirjaa Rohkeus, elämä on vaarallista nauti siitä. Ajatuksia herättävä kirja, joka herätti minussa esimerkiksi seuraavia ajatuksia.

Ihmisen mielen kyky keksiä huolen ja pelon aiheita on loputon. Nykyihminen on todellinen mestari tällä alueella – olisipa muissakin taidoissa samanlaista taituruutta. Minulla oli joitain vuosia sitten voimakas pelko, että auto hajoaa kohta, kun siitä kuuluu kaikenlaisia ääniä. Auto oli jo vanha ja siinä oli ollut monenlaisia vikoja. Siitä kuului monia sellaisia ääniä, jotka eivät olleet tyypillisiä hyväkuntoiselle autolle. Mitä enemmän ajattelin asiaa, sitä enemmän huoli ja pelko lisääntyi. Tiesin aivan liikaa autojen vioista ja minun mieleni oli helppo esittää kattava joukko vikoja, joita äänistä voisi aiheutua. Vähitellen oli todellinen ponnistus lähteä ajamaan autoa, koska paniikki siitä, mitä kaikkea voisi tapahtua, nousi jatkuvasti pintaan. Sydän hakkasi, kädet hikoilivat ja hengitys oli rauhatonta. Asialle piti tehdä jotain.

Olisin pääsyt vaivasta lakkaamalla ajamasta autoa, tai hankkimalla uuden auton, jossa ei ole vikoja. Nämä olisivat kuitenkin olleet vai pakotoimia ei rohkeutta. Aloin ajamaan lyhyitä matkoja, pieniä ajoja, joiden avulla saatoin selittää itselleni, että näetkö nyt, se onnistui aivan hyvin, ei ole todellista huolta. Samalla selitin myös itselleni, että ei auto todennäköisesti räjähdä, vaikka siihen tulisikin jokin vika. Auto sammuu ja jättää minut jonnekin tie varteen, entä sitten. Ei se ole kovin vakavaa, kyllä siitä selviää, ei maailma siihen kaadu. Näin itseäni kouluttamalla löysin aivan uuden näkökulman autolla ajamiseen - jännittävän, mielenkiintoisen - ei huolestuttava ja pelottava.

Kun olit aivan pieni lapsi, olit peloton ja tutkit maailmaa uteliaana, arvostelematta ja tuomitsematta mitään. Vanhempana on luonnollista tuntea pelkoa, koska meidät on lapsuudesta lähtien opetettu tuntemaan pelkoa. Älä tuomitse pelkoa, äläkä ajattele, että siinä on jotain väärää. Pelon tunne auttaa meitä välttämään vaaraa. Se kuuluu vain osana kasvatukseen. Sinun on hyväksyttävä pelkosi ja mentävä niitä vastaan tuomitsematta niitä. Etene vähitellen, sinun ei tarvitse ottaa niin suuria askeleita, ettet pysty selviytymään niistä. Ja kun kohtaat pelkosi, niin huomaat ihmeeksesi, että pelon voima häviää.


Tuntemattoman kohtaaminen sykähdyttää.

Sydän sykkii, tunnet olevasi elossa. Elät joka solullasi, koska olet ottanut vastaan elämän haasteen. Tuon haasteen vastaanottaminen kaikista peloista huolimatta on rohkeutta. Pelot eivät häviä heti mihinkään, mutta kun kohtaat haasteen yhä uudestaan, pelot alkavat vähitellen menettää otettaan. Tuntemattoman kohtaaminen tuo mukanaan suuren ilon, hurmion ja tekee sinusta lujan ja se terävöittää huomiokykysi. Saat tuntea, kuten lapsena, että elämä ei ole tylsää, vaan se on seikkailu. Vähitellen kun pelot alkavat hävitä, alat hakeutua yhä useammin kohti uusia seikkailuja ja koet todella eläväsi.

Mitä pelkäät? 

Mitä maailma voi tehdä sinulle? Ihmiset voivat nauraa sinulle, se tekee heille hyvää, nauru pidentää ikää sanotaan – nauru on kuin lääkettä.

Toimi vain lapsen tavoin, elä hetkessä, anna hetken ohjata toimintaasi vailla ennakkoasenteita. Antaudu vain täysin tälle hetkelle, niin joka päivä jotain uutta avautuu, näet asiat uudessa valossa, uudella tavalla. Ja se muuttaa sinut.