Elämä on ihmeellistä

Kävelin koiran kanssa metsässä. Metsä on ihmeellinen paikka. Se huokuu rauhaa, levollisuutta, harmoniaa. Koira on monin tavoin ihmistä parempi – varsinkin läsnäolon taidossa. Koira todella keskittyy siihen hetkeen jota se elää. Se ihastuu johonkin tuoksuun tai johonkin pörriäiseen, jota se ihmettelee. Se elää todella omassa maailmassaan mutta kuitenkin läsnä olevassa hetkessä.

Minulle tulee usein mieleen kaikenlaisia asioita kesken kaiken. Miksi juuri rauhoittuminen saa mielen aktiiviseksi? Miksi en voi vain nauttia luonnosta ilman muita ajatuksia? Miksi ihmeessä mieli työntää esiin turhanpäiväsiä asioita jotka eivät lainkaan kuulu siihen tilanteeseen ja kaiken lisäksi sellaista, jolle ei oikein kannata eikä tarvitse tehdä mitään. Miksi mieli kuvittelee, että ne ovat tärkeitä juuri nyt tai ylipäätään koskaan?

Olen oppinut havahtumaan näistä mielen minulle syöttämistä jutuista – kysyn usein mieleltäni, mihin ihmeessä sinä pyrit näillä jatkuvilla jutuilla. En ole saanut kunnon vastausta – mieli ei näytä haluavan keskustella asiasta. Mieli ei halua nostaa asiaa päivänvaloon se siirtyy vaan uuteen asiaan ja yrittää näin päästä vastuusta. Ihmisen mieli on vielä varsin tutkimaton alue, vaikka se on niin lähellä meitä ja aina läsnä – miksihän näin on.

Metsän ihmeitä

resurssien jakoa metsässä

Oikeastaan lähdin metsään ajattelemaan puita ja metsän ihmeitä. Katselin älykkäät kasvit dokumenttia. Kasvit eivät ole alkuunkaan niin passiivisia, kuin mitä luulemme. Ne liittoutuvat hyönteisten kanssa vihollisiaan vastaan ja pitävät huolta jälkikasvustaan.

Ohjelmassa näytettiin kuinka isot douglaskuuset jakoivat energia vesoilleen eli pienille puille. Vau tämä oli minulle täysin uusi asia. Kuinka vähän ymmärrämmekään elämän ihmeistä.

emopuu ruokkii vesojaan

Tutkijat antoivat emopuulle radioaktiivista kaasua oksan ympärille asetetun pussin kautta. Hiili kulkeutuu sokereiden mukana puun juuriin ja sieltä se jakautuu laajalle. Muutaman päivän kuluttua vesoista voitiin mitata radioaktiivisuuden siirtyminen vesojen neulasiin. Emopuut välittävät energiaa vesoille joiden on vaikea saada riittävästi energiaa pimeässä metsässä. Mitähän kaikkea onkaan vielä sellaista, mistä emme tiedä vielä mitään – varmasti vaikka kuinka paljon.