Viikon mietelause

Ongelman ydin ei ole siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä, mitä sinä siitä ajattelet ja mitä teet sen suhteen.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Miten erotamme todellisen rakkauden epätodellisesta


Deepak Chopra, kirjoittaa kirjassaan Polku rakkauteen rakkaudesta seuraavaan tapaan.

Huolimatta vanhoista haavoista seurustelu kasvattaa luottamusta. Ottaen huomioon miten monta vuotta me olemme puolustusmekanismejamme rakentaneet, tämä eheyttäminen ei tapahdu nopeasti. Itse asiassa sen ensimmäinen vaihe tuo haavat pintaan. Vasta kun alamme tuntea olomme turvalliseksi, psyykemme sallii meidän katsoa silmiin pelkojamme, jotka olivat aiemmin liian voimakkaita käsiteltäviksi. Usein kumpikin osapuoli elää uudelleen uudessa muodossa lapsuutensa traumat ja olemassaolon uhat. Ei siis ole mikään ihme, ettei mies eikä nainen antaudu heti eheyttävään suhteeseen. He tarvitsevat rohkeutta ymmärtääkseen, että epäily ja pelko nostavat vähän väliä päätään siksi, että he tutkailisivat niitä ja vapautuisivat niistä, eivät siksi, että niihin pitäisi reagoida sokeasti toimimalla.

Tuhoisin vaikutus, minkä itsensä uhatuksi tuntemisella voi olla, on se, että ihminen torjuu rakkauden virran. Jollei ihmiselle ole lapsena opetettu rakkautta, hänen on paljon vaikeampaa olla toisen ihmisen kanssa ilman puolustusmekanismeja.

Pahin muistijälki, jonka ihminen voi lapsuudestaan saada, on se, että rakkauden malli on myös petoksen malli. On kohtalon ivaa, että juuri lapset, jotka varttuvat janoamaan eniten rakkautta, tuntien olonsa turvattomaksi, rakentavat ympärilleen kohtuuttoman lujat suojamuurit ja kavahtavat aikuisina voimakkaimmin sitoutumista. Sellaiset ihmiset eivät ole sisimmässään varmoja siitä, osaavatko he rakastaa, vaikka itse niin kipeästi kaipaavat sitä.

”Minä rakastan sinua”


Meillä on taipumus hyväksyä rakkauden versiot, joihin olemme tottuneet, pysähtymättä tutkimaan niiden pätevyyttä. Monenlainen rakkaudeton käyttäytyminen saa näin hiljaisen hyväksyntämme. Tuskin mihinkään muuhun lauseeseen sisältyy niin monia erilaisia salattuja merkityksiä kuin sanoihin ”Minä rakastan sinua”. Nuo sanat sanotaan usein sisällyttäen niihin mielessä tiettyjä odotuksia. Todellisuudessa saatamme sanoa:

- Rakastan sinua niin kauan kuin olet tuollainen kuin nyt.

- Rakastan sinua, jos sinä rakastat minua.

- Rakastan sinua, jollet pelästytä minua liikaa.

- Rakastan sinua niin kauan kuin teet, mitä minä haluan.

Lauseisiin sisältyy odotuksia, ”minä rakastan sinua jos”, joten ne eivät ilmaise todellista rakkautta.


Projektio vääristää havaintojamme

 

Projektio vääristää havaintojamme toisella tavalla; siinä heijastetaan omia uskomuksia toisiin ihmisiin. Ihminen, joka uskoo, ettei kukaan voi koskaan rakastaa häntä, heijastaa oman kriittisyytensä muihin. Sisäinen uskomus ”Minä en ole rakkauden arvoinen” on niin kivulias, että ihminen ei voi kohdata sitä, ja yksi keino vähentää kipua on se, että lakkaa pitämästä ajatusta omanaan ja vierittää syyn muiden niskoille. He ovat hylänneet hänet, heistä hän ei ole kelvollinen, he eivät halua rakastaa häntä. Todellisuudessa heitä ei ole, on vain projektio.

Väärä rakkaus toimii projektion kautta siten, että sijoitamme omia tunteitamme toisiin. Mustasukkaisuudessa on usein erittäin voimakkaita projektioita ja sitä on vaikea hälventää, koska viaton katse tai sana voidaan niin helposti tulkita väärin. On ratkaisevan tärkeää päästä eroon projektiosta, jos haluaa oppia erottamaan oikean rakkauden väärästä sekä rakkauden antajana että vastaanottajana.

Projektio kätkee aina tunteen, jota ei haluta tunnustaa.

Jos tutkit mitä tahansa kielteistä piirrettä, jota et voi olla näkemättä toisessa ihmisessä, löydät saman piirteen kätkettynä itsessäsi. Mitä jyrkemmin kiellät tämän piirteen itsessäsi, sitä voimakkaammin sinä joudut projisoimaan sitä muihin. Jos sinulla siis on tapana puolustautua, ennen kuin sinua syytetään jostakin, tunnet olevasi syyllinen. Syyllisyys on tunnustettava itselleen, muuten projektio ei lakkaa. Jos sinusta tuntuu, että nainen tai mies jota rakastat, katselee jatkuvasti seksuaalisesti kiinnostuneena muita, sinä olet teistä kahdesta se, johon ei voi luottaa.



Jos miehestä tai naisesta tuntuu, että hänen täytyy maksaa jotain saadakseen osakseen rakkautta, heidän koko rakkauskäsitteensä on vaurioitunut. Se on sekoittunut voittajien ja häviäjien väliseen kaupankäyntiin keskenään kilpailevien tarpeiden pelissä. Meidän yhteiskuntamme pahentaa ongelmaa väittämällä, että itsekkyys on oikeutettua, sillä itsekkyys on helpoin naamio pelolle ja epäilylle. Mitä hyvää korkeammat arvot todella tuovat minulle, jonka on tarpeeksi vaikeaa selviytyä näinkin? Kyynikko voi sanoa: ”On olemassa paljon mahtavampi voima kuin rakkaus ja sen nimi on halu. Halu ilmenee seksin, rahan, vallan, turvallisuuden ja mukavuuden tavoitteluna. Niitä ihmiset todella haluavat.”

Pinnallisesti katsoen kyynikko näyttää olevan ehdottoman oikeassa. Elämä ei valehtele, mikä tarkoittaa, että vaikka me kaikki saatamme kannattaa rakkautta, me emme elä sen mukaan. Itsekkyys on liian houkuttelevaa. Liian usein seurustelun aikana luodaan pohja molemminpuoliselle itsekkyydelle. Mies ja nainen haluavat kiertää kivun, jonka heidän syvimpien pelkojensa ja epävarmuuteensa paljastuminen voisi tuottaa.



Seurustelu onnistuu siinä määrin kuin mies ja nainen voivat luopua puolustusmekanismeistaan; se epäonnistuu siinä määrin kuin he rakentavat yhdessä uusia puolustusmekanismeja.



Kyyninen väite, että ihmiset todella haluavat vain rahaa, valtaa ja turvallisuutta, ei päde, kun katsoo syvemmälle. Rakastumisen riemu on pakoa egosta, sen pelosta ja itsekkyydestä. Sitä pakoa me juuri todellisuudessa kaipaamme. Rakkauteen liittyy monia kokemuksia, joita ego ei voi ymmärtää: rakastava on hämmentynyt, spontaani, haavoittuva, avoin, irrallinen, huoleton, ihmettelevä ja aina uusi.

Rakkauden taival olisi kauhistuttava, jollei olisi intohimoa antamassa meille rohkeutta – puhutaankin rakastavaisten sokeasta rohkeudesta.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Terveys on seurausta älykkyyden myönteisistä ja kielteisistä impulsseista



Terveys on aina tietoisuudesta virtaavien kielteisten ja myönteisten impulssien summa. Ihminen on, mitä hän ajattelee. Tyytyväisen ihmisen ajatukset ovat enimmäkseen myönteisiä. Masentuneen ihmisen ajatukset ovat taas surullisia. Tähän arvioon sisältyvät kaikki mielentilamme, päivän aikana kokemamme vihan, kateuden, ahneuden, ystävällisyyden, myötätunnon, hyväntahtoisuuden ja rakkauden tunteet. Ne ovat vain ajatuksia. Kun joku niistä vallitsee, se luo vastaavan mielentilan, ja kuten olemme havainneet, vastaavan psykofyysisen tilan.

Voimme itse asiassa ilmaista psykofyysisen yhteyden yhdellä lauseella: jokaista tietoisuuden tilaa vastaa tietty fysiologinen tila. Jos ihmisen ajatukset ovat esimerkiksi vihamielisiä, ne heijastuvat mielialaan, kasvojen ilmeisiin, käytökseen ja siihen, miltä olo fyysisesti tuntuu: Hän murjottaa, on kärsimätön, hänen kanssaan on vaikea tulla toimeen, mahaan erittyy liikaa mahanesteitä ja verenkiertoon runsaasti adrenaliinia ja hänelle voi kehittyä mahahaava ja verenpainetauti. Tarkkaavaisen kanssaihmisen on helppo aivan kirjaimellisesti lukea hänen ajatuksiaan. Ja elimistön solut rekisteröivät ne vielä tarkemmin.

Lääketieteen tohtori Deepak Chopra kirjoittaa psykofyysisestä yhteydestä kirjassaan Miten saan terveyttä ja henkistä hyvinvointia:

Useimmilla ihmisillä psykofyysinen yhteys toimii melko sattumanvaraisesti. Ajatukset syntyvät vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa ja ne joko parantavat tai huonontavat ihmisen terveyttä ja näkyvät mielialojen vaihteluna, sairaalloisuutena, varsinaisina sairauden oireina ja elimistön rappeutumisena, jota nimitämme vanhenemiseksi. Vain pientä osaa siitä voi hallita tietoisesti. Ilmeisesti kuitenkin jotkut ajatuksemme ovat hallinnassamme, ja jo se antaa mahdollisuuden oikeansuuntaiselle kasvulle, oman itsen hallinnalle.

Itsen hallintaa on perinteisesti nimitetty ”valaistumiseksi”. Käsitettä ymmärretään kovin huonosti. Valaistuminen tarkoittaa yksinkertaisesti psykofyysisen yhteyden hallintaa. Kehittynyt mieli ei alistu huonon terveyden satunnaisiin ilmiöihin. Se hallitsee omat ajatuksensa. Sen vuoksi ajatukset ovat terveitä ja tyytyväisiä. Senkaltainen hallinta ei ole mitenkään kummalista tai ”epänormaalia”. Se on vain normaalin ajatusten hallinnan taidon laajentamista. Kun luonnollinen taito saa mahdollisuuden avartua ja kehittyä, se tavoittelee parempaa terveyttä ja suurempaa tyytyväisyyttä.

Koska elämän olemukseen kuuluu kehitys, meidän ei tarvitse tehdä mitään oikeaan suuntaan kehittyäksemme. Itsen hallinta kaikkine terveydellisine etuisuuksineen vaatii tuskin muuta kuin että sallimme mielen ja ruumiin rajattoman älykkyyden toimia paremmin yhteistyössä. Se on niiden pyrkimys. Kun lakkaamme puuttumasta asioihin ja viisaasti annamme psykofyysisen yhteyden toimia puolestamme sen sijaan, että se toimisi meitä vastaan, mieli suuntautuu oitis parempaa terveyttä kohti.



Kun siis annamme itsemme tervehtyä – niin tervehdymme.



Meissä jokaisessa oleva luonnon parantava voima on suurin voima parantumisessa. – Hippokrates