Mielihyvä on aivojen palkitsemisjärjestelmä

Aivot neuroni ja synapseja

Mielihyvä on aivojen palkitsemisjärjestelmä

Saatat kuvitella pitäväsi rahasta, vallasta, seksistä, suklaasta ja nopeista autoista, mutta todellisuudessa haluat jotain paljon, paljon parempaa. Haluat pieniä sähkövirtoja, joita aivosi käyttävät tekojesi palkitsemiseen. Tämä on saatu selville rottakokeessa, jossa rotille annettiin tilaisuus stimuloida aivojen mielihyväkeskusta Nacc sähköisesti. Rotat painoivat katkaisinta tuhansia kertoja tunnissa, eivätkä osoittaneet mitään kiinnostusta ruokaa ja kumppaniaan kohtaan. Rotat hakivat yhä enemmän ja enemmän palkintoa ja kuolivat lopulta uupumukseen.

Kun teet jotain sellaista, jota aivot pitävät hyvänä suorituksena, aivot vapauttavat dopamiinia ja se saa aikaan mielihyvän tunteen aivojesi mielihyväkeskuksessa. Aivosi annostelevat mielihyvää juuri sopivasti saadakseen sinut toteuttamaan kehosi tarpeet.

Mielihyvä on tehokas motivoiva tekijä vain, jos siitä on niukkuutta. Siksi mielihyvä esim. suklaan syömisestä kestää vain hetken. Ethän olisi innokas hankkimaan lisää ruokaa, jos siitä saatu mielihyvä kestäisi kovin kauan. Siis uudestaan jääkaapille ruokaa hakemaan. Jos aivosi olisivat liian anteliaita mielihyvän jakelussa, et jaksaisi innostua pitemmistä ja vaativammista tehtävistä esim. opiskelusta, työnteosta, liikunnasta, taiteista, tieteistä.

Ensimmäinen suklaapala maistuu taivaalliselta, mutta kymmenes pala ei juuri miltään. Et saa yhdestä lähteestä jatkuvaa mielihyvää. Aivot sopeutuvat nopeasti mielihyvän lähteeseen. Näin aivosi varmistavat, että mielenkiintosi suuntautuu kaikenlaisiin elämän kannalta tärkeisiin tehtäviin. Seksin jälkeen maistuu taas ruoka tai tupakka.

Mielihyvän maksimointi

Jos haluat maksimoida suklaalevystä saamasi nautinnon, jaa sen syöminen useiden päivien ajalle. Odota jokaisen suklaapalan välillä kunnes tunnet taas jumalaisen nautinnon. Näin voit menetellä, jokaisen syötävän tai juotavan aineen kanssa. Jos haluat säilyttää jatkuvan nautinnon tilan vaihda jatkuvasti uusiin nautinnon kohteisiin, älä yliannostele mitään. Syö kevyesti hyvä, nauti jälkiruokaa, lepää musiikin ja kirjojen parissa, nauti läheisyydestä ja keskustelusta, siirry ulos ja nauti luonnosta ja liikunnasta, tee kaikkea sitä mistä nautit vaihtelemalla jatkuvasti. Jatkuvan nautinnon tilan säilyttäminen vaatii siis vaivaa mutta kyllä sitä kannattaa kokeilla.

Kärsimyksen kohtaaminen

Sain taas kerran hyvän tilaisuuden opiskella rauhallisuutta, myötätuntoa ja kärsimyksen kohtaamista. Mummolla oli mennyt suihkun viemäri tukkoon. Ärtymys oli suuri, kuinka tällaista yhtä äkkiä hänelle tapahtuu. Tapahtumalle piti löytää joku välitön syy, miksi nyt, miksi minulle.

Ei auttanut selitykset. Ei tämä ole mikään ihmeellinen yllättävä tapahtuma. Elämässä tapahtuu koko ajan kaikenlaista. Suihkun viemäriä ei ole kunnolla puhdistettu yli kymmeneen vuoteen. Sinä aikana sinne oli ehtinyt kertyä todella paljon hiuksia. Ei tukkeutuminen tapahtunut yllättäen. Tukkeutuminen oli pitkän kehityksen tulos. Ihminen vain on sokea tällaiselle vähitellen tapahtuvalle kehitykselle, kaikissa asioissa. Seuraamme nyt esimerkiksi televisiosta jatkokertomusta Euroopan finanssikriisistä, joka on päättäjille tullut yllättäen.

Aivot toimivat automaattiohjauksella ja havahtuvat vasta kun jotain yllättävää tapahtuu. Aivot vastaanottavat aistielimiltä tulvivaa informaatiota ja muuttavat sen subjektiiviseksi maailmaksi. Hylkäämme helposti ne heikot signaalit, jotka kertovat että asiat ovat muuttumassa. Mummolla vesi on jo kauan vaunut hyvin hitaasti pois lattialta. Kreikan ongelmat ovat olleet tiedossa ainakin siitä asti kun pari vuotta sitten virallisesti selvisi, että Kreikka on käyttänyt hyvin luovaa kirjanpitoa kertoessaan asioistaan. 

Muistelin Dalai Laman ajatuksia kärsimyksen kohtaamisesta. Muistaakseni hän kirjoitti suunnilleen tähän tyyliin. Kun hyväksyy, että kärsimys on osa ihmisen jokapäiväistä olemassaoloa, voi alkaa tutkia mitkä tekijät normaalisti saavat aikaan tyytymättömyyden ja sisäisen onnettomuuden tunteen. ”Minulle henkilökohtaisesti vahvin ja tehokkain harjoitus kärsimysten sietämiseen on kärsimyksen näkeminen ja sen ymmärtäminen normaalin elämän perimmäiseksi luonnoksi.” Se miten ihminen suhtautuu kärsimykseen, vaikuttaa hyvin paljon hänen tapaansa kokea elämä yleensä. Perusnäkemys, että kärsimys on pahasta ja torjuttava keinolla millä tahansa ja että se on jossakin mielessä epäonnistumisen merkki, aiheuttaa huomattavaa psyykkistä ahdistusta ja sietokyvyn puutetta vaikeuksien ilmaantuessa. Ilman jonkinasteista omien kärsimysten sietämistä elämä muuttuu kurjaksi kuin huonosti nukuttu yö.

Kärsimyksen ajattelu Buddhalaisuudessa on niin tärkeää siksi, että siitä on mahdollista päästä eroon. Poistamalla kärsimyksen syyt on mahdollista saavuttaa vapauden tila, joka on vapaa kärsimyksistä. Tämä onnistuu poistamalla kärsimyksen juurisyyt – tietämättömyys, halu ja viha. Esim. tietämättömyys viittaa oman itsen ja koko ilmiömaailman luonteen perusteelliseen ymmärrykseen.

Jos pidämme kärsimystä luonnottomana asiana, alamme helposti hakea syyllistä kärsimykseemme. Jos olen onneton, minun pitää olla jonkun tai jonkin uhri – tämä käsitys on länsimaissa liian yleinen. Syyllinen on esim. yhteiskunta, koululaitos, koti, aviopuoliso, työnantaja. Toinen mahdollisuus on hakea syyllistä sisältä, minussa on jokin vika, tauti, geenivirhe. Tämä on takuuvarma onnettoman elämän resepti ja heikentää itsetuntoa.

Se kärsiikö ihminen jostakin vai ei, riippuu suuressa määrin siitä, miten hän itse kyseisessä tilanteessa reagoi. Esim. jos saa kuulla, että joku on puhunut pahaa selän takana. Jos reagoi tähän negatiiviseen asiaan, loukkaantumalla tai suuttumalla, silloin itse tuhoaa oman mielenrauhansa. Jos taas itsetunto on kunnossa, sinun ei tarvitse loukkaantua ja suuttua. Usein me myös lisäämme tuntemaamme kipua ja kärsimystä loukkaantumalla liian herkästi, reagoimalla pikkuasioihin liian vakavasti, ja toisinaan sillä, että suhtaudumme asioihin liian henkilökohtaisesti …

Elämä on muutosta – kaikki on tilapäistä. Jos kieltäydymme hyväksymästä tätä tosiasiaa ja vastustamme elämän muutoksia, me pitkitämme omaa kärsimystämme.

Uni - nukkuminen

Älä aloita illalla hankalaa tehtävää, jonka tiedät jäävän pahasti kesken.

Erehdyin taas eilen illalla pohtimaan ja tutkimaan blogeja ja blogien teknistä toimivuutta. Netissä surfaaminen ja tiedon etsiminen on uskomattoman paljon aikaa vievää puuhaa. Taas kerran havaitsin, että ihmettely on pahasti kesken ja kello on paljon. Lopetin tutkimisen ja siirryin suoraan nukkumaan. Niin ainakin luulin.

Se oli virhe. Mieli ei ollut ollenkaan rauhoittunut ja alkoi pukata oikein urakalla vaikka mitä höpötystä aiheesta. Mielen mielestä todella hyviä ideoita ja ajatuksia. Se ryhtyi ratkaisemaan kesken jääneitä ajatuksia. Yritä siinä sitten nukkua, kun sisäisellä höpöttäjällä on vauhti päällä - turha toivo. Mieli yrittää ratkaista asioita sinun itsesi parhaaksi. Se kaivaa syvältä muistin sopukoista kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia niihin asioihin, jotka ovat jääneet kesken.

Oli pakko nousta ylös ja kirjoittaa paperille kaikki ne mielen mielestä hienot ajatukset, jotka se halusi tietooni nostaa. Kun kaikki oli kirjoitettu ylös, mieli rauhoittui. Mieli oli saanut kaipaamansa huomion ja sen sanoma oli kirjoitettu tärkeästi muistiin. Ei aikaakaan niin uni tuli ja nukuin rauhallisesti.

Jos siis haluat nukkua hyvin muista.

• Älä aloita myöhään sellaista, joka jää pahasti kesken.
• Tee mahdollisimman valmiiksi se, mitä olet tekemässä.
• Kirjoita muistiin tekemättä jääneet asiat.
• Poista mielestäsi ongelmat ja kysymykset kirjoittamalla ne itsellesi muistiin.
• Ole tyytyväinen siihen tilanteeseen mihin olet päässyt. Sano itsellesi: olen tyytyväinen, että olen päässyt näin pitkälle tässä työssä.
• Älä syöksy sänkyyn suoraan tekemisestä vauhti päällä.
• Rauhoita itsesi tekemisen jälkeen ennen nukkumaan menoa.

Levoton mieli - unihäiriöt.

Levollinen mieli - rauhallinen uni.

Mitä ajattelet, sitä saat

Kävin iltakävelyllä. Katselin maisemaa, kuinka se oli muuttunut tummaksi, en juuri nähnyt paljoa. Sisältä valoisasta pimeään iltaan siirtyminen sai näkyvyyden hyvin huonoksi. Aivot eivät heti osanneet sopeutua valon määrän muutokseen. Sama maisema, joka päivällä  oli hehkunut väreissä oli nyt vain tummia sävyjä. Valon puute muutti maiseman täysin toiseksi. Jonkin ajan kuluttua aivot sopeutuivat pieneen valon määrään ja aloin nähdä kohtalaisesti pimeässä.

Sitä iltaa katsellessani tuli mieleeni, että samalla tavalla ihminen ajatuksillaan muuttaa oman maailmansa juuri sellaiseksi kun hän sen itselleen maalaa - joko väreillä kirkkaaksi, iloiseksi tai sitten tummaksi, ilottomaksi, synkäksi.

Ajatteletko

• taas tuli tyrittyä
• hemmetin tohelo
• mikään ei onnistu
• miksi aina minulle käy näin
• mitähän kamalaa tänään tapahtuu
• en taaskaan onnistu
• kukaan ei pidä minusta

Ja saat aikaan stessihormooneita, lihasjännityksiä, masennuksen, huonon itsetunnon.

Vai

• kaunis päivä tänään
• tänään onnistun
• olen ihan ok ihminen
• minulla on ystäviä
• osaan tehdä asioita
• opin uutta
• nautin elämästä

Ja saat edorfiineja, dopamiinia, iloa, innostusta, hyvää mieltä ja itsetuntoa. 

Valinta on sinun - mieti mitä haluat. Saat sitä mitä tilaat.

Hallinnan tarve

Elämän lainalaisuudet ovat geeneihin kirjoitettua evoluution tulosta. Toisaalta ne ovat monien tutkijoiden ja ajattelijoiden vuosisatojen aikana keräämää viisautta. Näitä lainalaisuuksia on myös testattu monissa akateemisissa kokeissa ja niissä todennettu.

Esimerkiksi hallinnan tarve lähtee kaukaa tarpeesta hallita / onnistua jatkamaan elämää päivästä toiseen - saamaan riittävästi ruokaa, juomaa ja suojaa sekä jatkamaan ihmisen olemassaoloa (sukua) heimoa. Erityisesti energian - ruuan - hankkiminen elintoimintojen varmistamiseksi on ollut pitkään vaikein ja tärkein tehtävä. Elämä oli pitkään todellista eloonjäämistaistelua. Voi hyvin ymmärtää miten tärkeitä "yksinkertaiset" apuvälineet keihäs ja nuija myöhemmin jousi ja nuoli ovat olleet onnistumiselle ja hallinnan tunteelle. Myös yhteistyön - lauman merkitys on opittu varhain. Konkreettisesti viimeistään silloin kun ihminen alkoi metsästää suurriistaa.

Työ edustaa nykyaikana samaa kun metsästys ja ruuan hankkiminen aikoinaan. Siksi työn puute - menetys on niin ankara isku useimmille ihmisille. Päättäjät ja isot johtajat puhuvat kevyesti ihmisten halusta jättäytyä työnteon ulkopuolelle omasta halustaan. Tällaista puhetta suoltaa vain sellainen ihminen joka ei asiasta ymmärrä mitään. Työttömän on hyvin vaikea hallita elämäänsä - pystyä huolehtimaan itsestään ja lähimmäisistään. Hallinnan tarve - kyky määrätä itse elämästään - tuntea olevansa itsensä herra - on niin perustavanlaatuinen geeneihin kirjoitettu perustarve, että hyvin harva luopuu siitä kevyesti.

Olen viime aikoina ollut paljon tekemisissä vanhusten kanssa. Pelko voimien ja taitojen hiipumisesta niin, että kyky vastata itse itsestään häviää, on pahin pelko ja jatkuva huolen aihe. Tämä pelko oman elämän hallinnan menettämisestä on usein suurempi kuin kuoleman pelko. Siis oman elämän hallinnan tarve ulottuu loppuun asti. Useimmissa hoitolaitoksissa vanhusten oman elämän hallinnan tarvetta ei oteta lainkaan huomioon ja siitä seuraa paljon tyytymättömiä vanhuksia ja ongelmia hoitotyössä. On hullunkurista, että nyt kun potilaita on alettu kutsua asiakkaiksi. Heidän tarpeistaan ollaan vähemmän kiinnostuneita kun ennen, kun he olivat potilaita.

Nykyään on vallalla halu hallita muita - määrätä, neuvoa, pompottaa. Toisia määräävät ihmiset aika huonosti hallitsevat itseään ja hakevat hallinnan tarpeensa täyttämistä muiden ihmisten hallinnasta. Tämä on tietenkin luonnollista - jostakinhan on saatava hallinnan tarve täyttymään. Ihmeellistä on minusta se, että tällaista käyttäytymistä pidetään yhteiskunnassa nykyään hyvänä, toivottavana piirteenä ihmisissä. Kuvitteleeko joku todella, että tämä on yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnin kannata hyvä asia?

Yritetään hakea voimia ja keinoja hallita omaa elämäämme itse ja annetaan muiden elää omaa elämäänsä (heidän). Me jokainen tarvitsemme tunteen elämämme hallinnasta - tunteen, että olemme itse ohjaimissa. Älkäämme viekö tätä tunnetta toisiltamme, vaan yrittäkäämme tukea toisiamme tässä työssä.

Tuntuu todella kurjalta kun menettää hallinnan tunteen. Miten tämä blogi voi oma-aloitteisesti muuttaa tekstikoon pieneksi - en edes löydä sellaista vaihtoehtoa, että tekstin koko ja fontti on erilainen eri teksteillä, varsinkin silloin jos käyttäjä ei tee mitään muutoksia. Tietotekniikka ottaa hallinnan eikä käyttäjällä ole mitään oikeuksia. Ilmeisesti minun logiikkani ja mallini ovat erilaiset kuin tämän tietotekniikan. Onkohan tällä koneella omia ajatuksia ja se yrittää opettaa minua miltä tuntuu kun menettää hallinnan - kiitos tästä opista.

Aivot rakentavat todellisuutemme

Aivomme ovat todellisuutta rakentava kone. Ne vastaanottavat aisteilta informaatiota ja rakentavat niistä subjektiivisen sisäisen maailmamme.

Tulkitsemme maailmaa sen mukaan mitä uskomme näkevämme. Aivomme eivät kuitenkaan välitä meille absoluuttista tietoa - vaan oman - aivojemme - tulkinnan todellisuudesta.

Matthew Macdonald esittää kirjassaan AIVOT käyttäjän käsikirja mm. seuraavat optiset harhat. Harhat perustuvat johonkin aivojen näköaistimuksia käsittelevässä järjestelmässä olevaan aukkoon - tiettyyn automaattiseen ennakko-oletukseen, joka ei pidäkkään paikkansa, tulkintatekniikkaan, joka johtaa harhaan jne. 

 Tässä tapauksessa aivosi tekevät kaksi oikeaa havaintoa: vasemmanpuoleinen oranssi ympyrä on suurempi kuin sen siniset naapurit ja oikeanpuoleinen oranssi ympyrä on naapureitaan pienempi.
Päädyttyään tähän tosiseikkaan aivosi sokeutuvat sille tosiasialle, että oranssit ympyrät ovat saman kokoisia.Naapureitaan suurempi ympyrä näyttää suuremmalta kuin naapureitaan pienempi ympyrä.









Tarkastele ruutuja A ja B. Miltä ne näyttävät. Sanovatko aivosi sinulle, että ne ovat täsmälleen saman väriset - tuskin. On lähes mahdotonta uskoa aistimusta harhaksi muuten kuin peittämällä kuvasta kaikki muu paitsi kyseiset ruudut. Aivot olettavat hyvin sitkeästi, että kysessä on säännöllinen ruutukuvio. Voitko siis uskoa näkemääsi.





Lisää mielenkiintoisia optisia harhoja voit katsoa esimerkiksi optisia harhoja tutkivan laboratorion purveslabin nettisivuilta.

Aivojen väärät johtopäätökset - sisäänrakennetut ennakkoarviot eivät koske vain näköhavaintoja. Ennakko-oletuksemme voivat sokaista meidät tosiasioilta ja johtaa meitä harhaan millä tahansa alueella. Olkaamme siis tarkkoja - kaikki ei ole sitä miltä se näyttää ja tuntuu.

Mielen hallintaa - pelko pois

Olin tänään kauniissa ilmassa harjoittelemassa tietoista kävelyä. Metsässä tuli sopiva kallionkieleke vastaan. Päätin testata pelkoreaktiota - tässä tapauksessa korkean paikan kammoani. Seisoskelin suhteellisen matalan kallionkielekkeen reunalla. Oli vähän epämukava olo - ei kovaa pelkoa, mutta epämukavuus lisääntyi sitä mukaa mitä enemmän sitä tunnustelin. Kysyi miltä tuntuu - pelottaako. Se oli ilmeisesti väärä kysymys - koska epämukavuus lisääntyi. Kysymys pelottaako - sai aikaan vanhan pelkomallin aktivoitumisen - ainakin jossakin määrin - hallitsin sen kuitenkin helposti.

En ole vuoteen harjoitellut korkean paikan kammon poistamista - hallintaa. On selvää, että kymmeniä vuosi vallalla olleet pelkoreaktiot eivät pysy kunnolla hallinnassa kun oppia ei kertaa. Vanhat mallit ovat vahvat ja ne nostavat taas päätään kun saavat tilaisuuden. Uusia malleja - oppeja on kerrattava aika ajoin, että ne aktivoituvat helpommin kuin vanhat mallit, muuten vanha valta palaa valtaan.

Poistin pelkoni - mielikuvaharjoittelulla

Olen koko ikäni kärsinyt korkean paikan kammostani. En ole uskaltanut parvekkeelta alas katsella - lähellekkään kaidetta mennä. Jo parvekkeelle meno on saanut jalat aivan kipeäksi - jännityksestä. Pelkomalli on täysi idioottimainen ja ärsyttävä. Esimerkiksi näkäalahississä Ruotsinlaivoilla ei voi katsella ulospäin vaan kattoa ja ovea ja silti olo on tukala. Kauppakeskuksessa oli toisessa kerroksessa lasikatto joka ylitti käytävän - oli panatava silmät kiinni, että pääsi yli. Silti tärisi pitkän aikaa sen jälkeen.

Viime syksynä luin kovasti kirjoja ja vastaan tuli oppeja mielen hallinnasta - useammastakin kirjasta. Näistä opeista innostuneena päätin testata niitä - korkean paikan kammoon - ihmettelen miksi ajatus ei aikaisemmin ole tullut mieleeni. Olin kyllä todella hämmästynyt kun muutamassa viikossa sain korkean paikan kammon hallintaan - pelon joka oli vaivannut kymmeniä vuosia. Olin täysin ällikällä lyöty - näinkö helppoa se on. Miksi kukaan ei ole kertonut minulle tästä - näinä kymmeninä vuosina ? Olen kymmeniä kertoja lukenut oppineiden kirjoittamaa tieteellistä potaskaa ja uskonut sitä - jokaisen pitää tulla toimeen niillä ominaisuuksilla, jotka on nuoruudessa sattunut saamaan. ITSEÄÄN EI VOI MUKA MUUTTAA - SOPEUDU VAIN SIIHEN MITÄ SINULLA ON  - TÄYDELLISTÄ POTASKAA.

VOIT MUUTTAA ITSEÄSI ENEMMÄN KUN USKALLAT KUVITELLA.

"Ihmismieli voi saavuttaa mitä tahansa, mitä se pystyy kuvittelemaan ja mihin se uskoo." Sanoi jo aikoinaan muinainen viisaus.