Elämän
lainalaisuudet ovat geeneihin kirjoitettua evoluution tulosta.
Toisaalta ne ovat monien tutkijoiden ja ajattelijoiden vuosisatojen
aikana keräämää viisautta. Näitä lainalaisuuksia on myös testattu
monissa akateemisissa kokeissa ja niissä todennettu.
Esimerkiksi hallinnan tarve lähtee kaukaa tarpeesta hallita / onnistua jatkamaan elämää päivästä toiseen - saamaan riittävästi ruokaa, juomaa ja suojaa sekä jatkamaan ihmisen olemassaoloa (sukua) heimoa. Erityisesti energian - ruuan - hankkiminen elintoimintojen varmistamiseksi on ollut pitkään vaikein ja tärkein tehtävä. Elämä oli pitkään todellista eloonjäämistaistelua. Voi hyvin ymmärtää miten tärkeitä "yksinkertaiset" apuvälineet keihäs ja nuija myöhemmin jousi ja nuoli ovat olleet onnistumiselle ja hallinnan tunteelle. Myös yhteistyön - lauman merkitys on opittu varhain. Konkreettisesti viimeistään silloin kun ihminen alkoi metsästää suurriistaa.
Työ edustaa nykyaikana samaa kun metsästys ja ruuan hankkiminen aikoinaan. Siksi työn puute - menetys on niin ankara isku useimmille ihmisille. Päättäjät ja isot johtajat puhuvat kevyesti ihmisten halusta jättäytyä työnteon ulkopuolelle omasta halustaan. Tällaista puhetta suoltaa vain sellainen ihminen joka ei asiasta ymmärrä mitään. Työttömän on hyvin vaikea hallita elämäänsä - pystyä huolehtimaan itsestään ja lähimmäisistään. Hallinnan tarve - kyky määrätä itse elämästään - tuntea olevansa itsensä herra - on niin perustavanlaatuinen geeneihin kirjoitettu perustarve, että hyvin harva luopuu siitä kevyesti.
Olen viime aikoina ollut paljon tekemisissä vanhusten kanssa. Pelko voimien ja taitojen hiipumisesta niin, että kyky vastata itse itsestään häviää, on pahin pelko ja jatkuva huolen aihe. Tämä pelko oman elämän hallinnan menettämisestä on usein suurempi kuin kuoleman pelko. Siis oman elämän hallinnan tarve ulottuu loppuun asti. Useimmissa hoitolaitoksissa vanhusten oman elämän hallinnan tarvetta ei oteta lainkaan huomioon ja siitä seuraa paljon tyytymättömiä vanhuksia ja ongelmia hoitotyössä. On hullunkurista, että nyt kun potilaita on alettu kutsua asiakkaiksi. Heidän tarpeistaan ollaan vähemmän kiinnostuneita kun ennen, kun he olivat potilaita.
Nykyään on vallalla halu hallita muita - määrätä, neuvoa, pompottaa. Toisia määräävät ihmiset aika huonosti hallitsevat itseään ja hakevat hallinnan tarpeensa täyttämistä muiden ihmisten hallinnasta. Tämä on tietenkin luonnollista - jostakinhan on saatava hallinnan tarve täyttymään. Ihmeellistä on minusta se, että tällaista käyttäytymistä pidetään yhteiskunnassa nykyään hyvänä, toivottavana piirteenä ihmisissä. Kuvitteleeko joku todella, että tämä on yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnin kannata hyvä asia?
Yritetään hakea voimia ja keinoja hallita omaa elämäämme itse ja annetaan muiden elää omaa elämäänsä (heidän). Me jokainen tarvitsemme tunteen elämämme hallinnasta - tunteen, että olemme itse ohjaimissa. Älkäämme viekö tätä tunnetta toisiltamme, vaan yrittäkäämme tukea toisiamme tässä työssä.
Tuntuu todella kurjalta kun menettää hallinnan tunteen. Miten tämä blogi voi oma-aloitteisesti muuttaa tekstikoon pieneksi - en edes löydä sellaista vaihtoehtoa, että tekstin koko ja fontti on erilainen eri teksteillä, varsinkin silloin jos käyttäjä ei tee mitään muutoksia. Tietotekniikka ottaa hallinnan eikä käyttäjällä ole mitään oikeuksia. Ilmeisesti minun logiikkani ja mallini ovat erilaiset kuin tämän tietotekniikan. Onkohan tällä koneella omia ajatuksia ja se yrittää opettaa minua miltä tuntuu kun menettää hallinnan - kiitos tästä opista.
Esimerkiksi hallinnan tarve lähtee kaukaa tarpeesta hallita / onnistua jatkamaan elämää päivästä toiseen - saamaan riittävästi ruokaa, juomaa ja suojaa sekä jatkamaan ihmisen olemassaoloa (sukua) heimoa. Erityisesti energian - ruuan - hankkiminen elintoimintojen varmistamiseksi on ollut pitkään vaikein ja tärkein tehtävä. Elämä oli pitkään todellista eloonjäämistaistelua. Voi hyvin ymmärtää miten tärkeitä "yksinkertaiset" apuvälineet keihäs ja nuija myöhemmin jousi ja nuoli ovat olleet onnistumiselle ja hallinnan tunteelle. Myös yhteistyön - lauman merkitys on opittu varhain. Konkreettisesti viimeistään silloin kun ihminen alkoi metsästää suurriistaa.
Työ edustaa nykyaikana samaa kun metsästys ja ruuan hankkiminen aikoinaan. Siksi työn puute - menetys on niin ankara isku useimmille ihmisille. Päättäjät ja isot johtajat puhuvat kevyesti ihmisten halusta jättäytyä työnteon ulkopuolelle omasta halustaan. Tällaista puhetta suoltaa vain sellainen ihminen joka ei asiasta ymmärrä mitään. Työttömän on hyvin vaikea hallita elämäänsä - pystyä huolehtimaan itsestään ja lähimmäisistään. Hallinnan tarve - kyky määrätä itse elämästään - tuntea olevansa itsensä herra - on niin perustavanlaatuinen geeneihin kirjoitettu perustarve, että hyvin harva luopuu siitä kevyesti.
Olen viime aikoina ollut paljon tekemisissä vanhusten kanssa. Pelko voimien ja taitojen hiipumisesta niin, että kyky vastata itse itsestään häviää, on pahin pelko ja jatkuva huolen aihe. Tämä pelko oman elämän hallinnan menettämisestä on usein suurempi kuin kuoleman pelko. Siis oman elämän hallinnan tarve ulottuu loppuun asti. Useimmissa hoitolaitoksissa vanhusten oman elämän hallinnan tarvetta ei oteta lainkaan huomioon ja siitä seuraa paljon tyytymättömiä vanhuksia ja ongelmia hoitotyössä. On hullunkurista, että nyt kun potilaita on alettu kutsua asiakkaiksi. Heidän tarpeistaan ollaan vähemmän kiinnostuneita kun ennen, kun he olivat potilaita.
Nykyään on vallalla halu hallita muita - määrätä, neuvoa, pompottaa. Toisia määräävät ihmiset aika huonosti hallitsevat itseään ja hakevat hallinnan tarpeensa täyttämistä muiden ihmisten hallinnasta. Tämä on tietenkin luonnollista - jostakinhan on saatava hallinnan tarve täyttymään. Ihmeellistä on minusta se, että tällaista käyttäytymistä pidetään yhteiskunnassa nykyään hyvänä, toivottavana piirteenä ihmisissä. Kuvitteleeko joku todella, että tämä on yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnin kannata hyvä asia?
Yritetään hakea voimia ja keinoja hallita omaa elämäämme itse ja annetaan muiden elää omaa elämäänsä (heidän). Me jokainen tarvitsemme tunteen elämämme hallinnasta - tunteen, että olemme itse ohjaimissa. Älkäämme viekö tätä tunnetta toisiltamme, vaan yrittäkäämme tukea toisiamme tässä työssä.
Tuntuu todella kurjalta kun menettää hallinnan tunteen. Miten tämä blogi voi oma-aloitteisesti muuttaa tekstikoon pieneksi - en edes löydä sellaista vaihtoehtoa, että tekstin koko ja fontti on erilainen eri teksteillä, varsinkin silloin jos käyttäjä ei tee mitään muutoksia. Tietotekniikka ottaa hallinnan eikä käyttäjällä ole mitään oikeuksia. Ilmeisesti minun logiikkani ja mallini ovat erilaiset kuin tämän tietotekniikan. Onkohan tällä koneella omia ajatuksia ja se yrittää opettaa minua miltä tuntuu kun menettää hallinnan - kiitos tästä opista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti