Evoluutio

Nykyaikainen evoluutioteoria voidaan esittää yhdellä virkkeellä. Elämä maapallolla kehittyi asteittain yli 3,5 miljardia vuotta sitten alkaen yhdestä alkukantaisesta lajista – ehkä itseään kopioivasta molekyylistä – joka ajan mittaan ja yleensä (joskaan ei aina) luonnonvalinnan ohjauksella levisi ja kehittyi moneksi uudeksi ja erilaiseksi lajiksi. Kun yllä olevaa eritellään, havaitaan sen koostuvan kuudesta osasta: evoluutiosta, asteittaisuudesta, lajiutumisesta, yhteisistä sukujuurista, luonnonvalinnasta ja ei valikoivasta evoluutiomekanismista.

Vedestä maalle nouseminen

Evoluutio tarkoittaa sitä, että ajan myötä lajit kokevat geneettisiä muutoksia. Sukupolvien kuluessa lajit voivat kehittyä joksikin aivan muuksi. Noiden muutosten perustana ovat mutaatiosta johtuvat muutokset DNA:ssa. Nykyiset eläin- ja kasvilajit eivät siis olleet olemassa menneisyydessä, vaan ne polveutuvat aiemmista lajeista. Esimerkiksi ihmiset polveutuvat apinan kaltaisista olennoista, jotka eivät kuitenkaan olleet täsmälleen samankaltaisia kuin nykyiset apinat. Vaikka lajit kehittyvät, ne eivät kehity samassa suhteessa. Jotkin lajit eivät ole kehittyneet juuri lainkaan ja jotkin ovat kehittyneet hyvin nopeasti.

Evoluutioteorian toinen osa on ajatus asteittaisuudesta. Sellaisiin olennaisiin kehitysopillisiin muutoksiin, kuten lintujen kehittymiseen matelijoista, kuluu useita sukupolvia. Nisäkkäitä matelijoista erottavien piirteiden (esimerkiksi hampaiden ja leukaluiden) kehitys ei tapahdu muutamien sukupolvien aikana, vaan siihen vaaditaan tavallisesti tuhansia – jopa miljoonia – sukupolvia.

On huomionarvoista, että vaikka elollisia lajeja on monia, kaikissa meistä – sinussa, minussa, elefantissa ja ruukkukaktuksessa – on joitain yhteisiä perustavanlaatuisia piirteitä. Tällaisia ovat ne biokemialliset reitit, joita käytämme tuottaaksemme energiaa, tavanomainen nelikirjaiminen DNA-koodimme ja tapa, jolla tämä koodi luetaan ja käännetään proteiineiksi. Kaikki lajit juontuvat siis yhteisestä esi-isästä, jolla oli nuo piirteet ja joka siirsi ne jälkeläisilleen. Mutta jos evoluutio tarkoittaisi vain vähittäistä lajinsisäistä muutosta, olisi olemassa vain yksi laji, ensimmäisen lajin erittäin korkealle kehittynyt jälkeläinen. On kuitenkin olemassa monia lajeja, planeettaamme asuttaa yli kymmenen miljoonaa lajia.

Mitä tapahtuu, kun kantamuoto jakautuu kahdeksi erilliseksi lajiksi. Ei mitään ihmeellistä. Lajiutuminen merkitsee yksinkertaisesti eri ryhmien kehittymistä. Ne eivät voi risteytyä, ryhmät eivät siis voi vaihtaa geenejä. Jos olisimme olleet paikalla silloin, kun tuo yhteinen kantamuoto alkoi jakaantua, olisimme todennäköisesti nähneet vain kaksi saman lajin populaatiota, jotka olisivat eläneet todennäköisesti eri paikoissa ja jotka olisivat alkaneet erota hienoisesti toisistaan. Pitkän ajanjakson aikana nämä erot olisivat suurentuneet asteittain. Vaikka lajiutuminen on hidasta, sitä tapahtuu pitkien ajanjaksojen aikana riittävästi.

On järkeenkäypää, että jos elämä muodostaa puun niin, että kaikki lajit ovat lähtöisin samasta rungosta, on silloin olemassa yhteinen alkuperä kullekin haaraumaparille (lajille). Alkuperä voidaan löytää seuraamalla kutakin oksaa taaksepäin niin kauan, että ne leikkaavat yhteisessä haaraumakohdassa. Läheistä sukua olevilla lajeilla, ihmisilläkin, on yhteinen esi-isä, joka on elänyt suhteellisen vastikään. Niinpä ajatus yhteisestä kantamuodosta – darwinismin neljäs opinkappale – on lajiutumisen kääntöpuoli. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että voimme aina palata fossiilien ja DNA-jaksojen avulla ajassa taaksepäin ja löytää alkumuotoja, joista jälkeläiset polveutuvat.

Selkärankaisten kehitys

Viides evoluutioteorian osa on se, mitä Darwin selvästi piti vahvimpana älyllisenä saavutuksenaan: ajatus luonnonvalinnasta. Luonnonvalinta oli se osa evoluutioteoriaa, jota pidettiin Darwinin päivinä kaikkein vallankumouksellisimpana, ja se hämmentää yhä monia. Luonnonvalinta selittää ilmeisen tarkoituksenmukaisuuden luonnossa puhtaasti materialistisena prosessina, joka ei edellytä minkäänlaista yliluonnollista ohjausta.

Luonnonvalinnan idea on helppo ymmärtää. Mikäli jonkin lajin yksilöt eroavat toisistaan geneettisesti ja jotkin noista eroista vaikuttavat yksilön kykyyn selvitä ja lisääntyä ympäristössään, ”hyvät” geenit johtavat seuraavassa sukupolvessa todennäköisimmin selviytymiseen ja suurempaan jälkeläisten määrään ja kopioituvat sen ansiosta suuremmassa määrin kuin ne ”ei niin hyvät” geenit. Lajit sopeutuvat yhä paremmin ympäristöönsä sitä mukaa kun suotuisia mutaatioita ilmaantuu, ja ne leviävät populaatiossa ”vahingollisten” karsiutuessa. Tämä prosessi tuottaa lopulta organismeja, jotka ovat hyvin sopeutuneita ympäristöönsä ja elämäntapaansa.

Prosessi on hyvin yksinkertainen. Se vaatii vain, että lajien yksilöiden geeneissä on eroja, jotka vaikuttavat niiden kykyyn selviytyä ja lisääntyä ympäristössään. Näistä lähtökohdista luonnonvalinta – evoluutio – on väistämätön. Kaikki tähän mennessä tutkitut lajit ovat täyttäneet tämän vaatimuksen.

Mutaatiot merkitsevät muutosta piirteissä, jotka jo ovat olemassa; tuskin koskaan käy niin, että mutaatiot loisivat aivan uusia piirteitä. Näin ollen evoluution on rakennettava uusia lajeja kantamuodon pohjalta. Jokainen muutos on tehtävä niin, että eliö pysyy elinkelpoisena koko ajan.

Lopuksi muutkin prosessit kuin luonnonvalinta saattavat aiheuttaa evoluutiota. Tärkein näistä on silkka sattumanvarainen muutos geenien välisissä suhteissa, mikä johtuu siitä seikasta, että eri suvuilla on eri määrä jälkeläisiä. Geneettisellä ajelehtimisella on osansa pienissä populaatioissa, ja se todennäköisesti selittää eräät DNA:n piirteet, jotka eivät edesauta sopeutumista.



Evoluutioteoria on kattavasti dokumentoitu joukko periaatteita, jotka esittävät miksi evoluutiota tapahtuu ja kuinka se tapahtuu. Jokainen tosiasia, joka jotenkin liittyy evoluutioon, vahvistaa sen todenperäisyyttä. Jokainen löytämämme fossiili, jokainen jaksottamamme DNA-molekyyli ja kaikki tutkimamme eliöjärjestelmät tukevat sitä ajatusta, että lajit ovat kehittyneet yhteisistä kantamuodoista. Huolimatta lukemattomista mahdollisista havainnoista, jotka voisivat todistaa evoluution pätemättömäksi, ei yhtäkään sellaista ole tehty. Huolimatta miljoonista erehtymismahdollisuuksista on aina osoittautunut, että evoluutioteoria on oikeassa. Tämän lähemmäksi tieteellistä totuutta ei voi päästä.


Tähän tyyliin kuvaa evoluutioteoriaa Jerry A. Coyne kirjassaan Miksi evoluutio on totta.

Uutta tutkimusta kuntoilusta

Katselin Prismalta kun Michael Mosley tutustui tiedemiesten uusiin tutkimuksiin kuntoilun vaikutuksista.

Minulle täysin uusi tieto oli, että hyvin lyhyellä korkeaintensiivisellä HIT kuntoilulla voi saavuttaa merkittäviä tuloksia. HIT kuntoilussa poljetaan kuntopyörää täydellä teholla 20 sekuntia. Sitten levätään hetki ja tehdään sama vielä 2 kertaa. Aika on niin lyhyt, ettei keho vielä ehdi alkaa hikoilla, joten tämä on siisti kuntoilumuoto. Kolme 20 sekunnin rypistystä kolme kertaa viikossa riittää parantamaan insuliiniherkkyyttä ja aerobista kuntoa, eli hapenottokykyä.

HIT on 20 sekuntia täyttä vauhtia

Totta kai minun piti kokeilla tätä heti. Kuntopyörän polkeminen 20 sekuntia täyttä vauhtia voi kuulostaa mitättömältä, mutta itse asiassa 20sekuntia tuntuu pitkältä, kun sitä tekee täyttä vauhtia. Lihakset todella saavat shokin, jo 10sekuntin kuluttua tuntuu, että tämä riittää. Joten 3 kertaa 20 sekuntia tuntuu lihaksissa pitkän aikaa.

kolme minuuuttia HIT harjoitusta viikossa

Korkeaintensiivisessä HIT harjoittelussa ratkaisevaa on, että se purkaa lihaksen glykogeenivarastoja. Lihas lähettää verenkiertoon signaalin, että se tarvitsee lisää sokeria. Eli siis lihasten staattinen tila rikotaan jolloin lihaksista tuntuu että ne tarvitsevat lisää sokeria ja verenkierto alkaa toimittaa sokeria lihaksiin. Ja parasta tässä on se, että kun esimerkiksi kävellessä tai hölkätessä lihaskudoksesta aktivoituu vain noin 20-30 prosenttia, niin tässä aktivoitumisaste on 70-80 prosenttia, joten vaikutus on paljon suurempi.

HIT harjoittelu ei sovi kaikille, koska se on erittäin korkeintensiivistä. Jos sinulla on jotain vaivoja, on tärkeätä neuvotella lääkärin kanssa.

HIT harjoittelu vaikuttaa sokeritasoihin ja insuliiniherkkyyteen muutamassa viikossa ja aerobisen kunnon kehittymisessä näkyy tuloksia noin kuukauden kuluttua.

neljän viikon HIT tulos

neljän viikon HIT tulos

Neljän viikon korkeaintensiivinen kuntoilu, eli 12 kertaa minuutin HIT kuntoilu paransi Michael Mosley:n insuliiniherkkyyttä 23% ja laski sokeriarvoja 15%. Eli tulos oli melkoinen näin lyhyellä harjoittelulla. Tämä vastaa hyvin niitä tuloksi mitä tutkimuksissa on saatu suuremmalla joukolla.



Viime aikoina on myös saatu selville, että eri ihmiset reagoivat kuntoiluun eri tavalla. On löydetty eroja geeneissä joiden avulla voidaan ennustaa, miten paljon aerobinen kunto paranee kuntoilulla. Väestöstä 20%:lla kuntoilu ei juuri vaikuta lainakaan ja toisessa äärilaidassa 15%:lla kunto nousee noin 30%. Ohjelmassa selvisi, että Michael Mosley kuuluu siihen ryhmään jonka aerobinen kunto ei muutu harjoittelulla.

geenien vaikutus kuntoiluun

Michael Mosley geenien vaikutus

Olen ajatellut testata tätä HIT kuntoilua ainakin 6-8 viikkoa ja katsoa miltä se tuntuu kun sitä jatkaa pitemmän aikaa. Kyllä kai minulta 3 minuuttia viikossa löytyy aikaa kuntoiluun – saa nähdä.

Aivotoimintamme vinouma – negatiivisuuden taito

”Aivotoimintaamme syvään juurtunut negatiivinen vinouma pitää huolen siitä, että huomaamme kyllä heti, kun joku ei mene ihan niin kuin pitää.” On hämmästyttävää miten voimakas tämä negatiivisuuteen suuntautuminen todella on, melkein jokaisella meistä. Toisaalta se on tietysti luonnollista, koska tämä taito on pitänyt ihmisen hengissä viimeiset miljoona vuotta ja sinä aikana todella kehittynyt nykyiseen loistoonsa. Tänä päivänä negatiivisuuden taito on kuitenkin monelle taakka ja monien sairauksien syy. Negatiivisen vinouman korjaaminen on sellainen ongelma, jossa nykypäivän nerolla olisi työsarkaa.



Olen viime aikoina törmännyt todella usein siihen kuinka elämäntilanteen ja maailman voi helposti nähdä todella mustana. Kaikki mitä tapahtuu, on pielessä – mikään ei ole normaalia, mikään ei suju. Osalle meistä tämä on tietysti pääasiassa valitusta, jota hän itse ei ota niin tosissaan kuin miltä se kuulostaa. Se on opittu tapa poistaa pahaa oloa, purkamalla sitä toisiin. Näin paha olo saadaan tehokkaasti levitettyä todella laajalle. Osalle meistä paha olo on todella hirveä olotila – usein sitä ei silloin ole enää levittämässä ympäristöön, ei ole voimia eikä halua muiden seuraan kuuluttamaan pahaa oloa.



Tiedän aika paljon pahasta olosta. Vietin useita vuosia kieriskellen tuskissani, pohtien keinoja elämän lopettamiseen, jonka näin ainoana keinona tuskan lopettamiseen.

Positiivinen ajattelu – vastalääke negatiiviseen ajatteluun

Positiivisen ajattelun hyvistä puolista huolimatta se ei ole meille ihmisille luontaista. Vain hyvin harvat ovat oppineet sitä lapsuudessa ja sen myötä osaavat sen vielä aikuisinakin. Puhun nyt meistä vauraista länsimaisista ihmisistä. Tuntuu äkkiseltään oudolta, että köyhyydessä, kurjuudessa elävillä esim. afrikkalaisilla ihmisillä positiivisuuden taito on aivan eri tasolla kuin meillä. Tarkempi ajattelu kertoo kuitenkin, että todella huonoissa olosuhteissa eläville positiivinen elämänasenne on välttämätön eloonjäämistaito ja siksi niissä yhteisöissä arvokas taito.

Miksi positiivinen asenne ei ole länsimaissa arvokas taito, joka olisi yleinen? Ehkä siksi, että ilman sitä on selvinnyt hengissä.


Meidän on harjoiteltava todellisuutta vastaavasti ajattelemista. Lapsena meillä on vielä taitoa olla läsnä ja näin ajatella ja toimia todellisuutta vastaavasti.

Positiivisuus on hömppää, joka ei sovi tavalliselle ihmiselle – vain joku Marko Bjuström voi olla positiivinen. Näin monet meistä uskovat.


Lähdetään yhdessä korjaamaan tätä vinoumaa kukin tahollamme – suhtaudutaan asioihin vähän neutraalimmin, vaikka se aluksi tuntuukin ylipositiiviselta – se on vain tunne, joka syntyy siitä, kun pitkään olemme keskittyneet negatiivisuuteen.

Miten mielesi toimii?

Mielessäsi on kaksi tasoa – tietoinen, järkeilevä taso ja alitajuinen taso.

Tietoisen mielesi avulla sinä ajattelet ja se, mitä sinulla on tapana ajatella, painuu alitajuiseen mieleesi, joka luo sitä, millaisia ajatuksia olet ajatellut. Alitajuntasi on tunteittesi sekä luovan mielesi olinpaikka. Jos ajattelet hyvää, siitä seuraa hyvää, jos ajattelet pahaa, siitä seuraa pahaa. Tällä tavalla mielesi toimii.

Tärkein muistettava asia on se, että kun alitajuntasi kerran on hyväksynyt jonkin ajatuksen tai idean, se ryhtyy toteuttamaan sitä. Muista, alitajuntasi ei välitä siitä ovatko ajatuksesi hyviä vai pahoja, totta vai valhetta, vaan alitajuntasi vastaa aina täydellisesti ajatuksiisi ja käskyihisi. Jos esimerkiksi tietoisesti pidät jotain totena, vaikka se olisi valhetta, alitajuntasi hyväksyy sen todeksi ja toteuttaa sen johdonmukaisesti, koskapa tietoisesti oletit sen olevan totta.

Kun alat ajatella ja toimia oikealla tavalla, et voi välttyä siltä, että sinulla on mielenrauha ja että kehosi on terve. Mitä tahansa vaadit mieleltäsi ja tunnet, että se on täyttä totta, sen alitajuntasi hyväksyy ja saa toteutumaan. Sinun täytyy vain saada alitajuntasi hyväksymään ajatuksesi. Kun alitajuntasi on hyväksynyt jonkin ajatuksen, se alkaa toteuttaa sitä. Se toimii assosioimalla erilaisia ajatuksia ja käyttää hyväkseen jokaisen elämäsi aikana keräämäsi tiedon saadakseen tarkoituksensa toteutettua. Se käyttää hyväkseen sinussa asuvaa sisäistä viisautta.

Tapahtuipa sinulle mitä tahansa, se johtuu niistä uskottavista mielikuvista, joita olet alitajunnallesi antanut. Se, mitä olet tottunut ajattelemaan tietoisessa mielessäsi painaa syvän muistijäljen alitajuntaasi. Tämä on sinulle suureksi eduksi, jos sinulla on tapana ajatella tasapainoisia, rauhallisia ja rakentavia ajatuksia.

Alitajuntasi on erehtymättömän viisas ja tietää vastaukset kysymyksiin. Se ei esitä vastaväitteitä eikä kinastele kanssasi. Hiljennä mielessäsi pyörivät ajatukset, rentoudu, anna kehosi laueta ja vakuuta hiljaa itsellesi: ”Alitajuntani tietää vastauksen. Se vastaa minulle. Kiitän sitä, sillä tiedän että alitajuntani ääretön viisaus tietää kaikki asiat ja paljastaa minulle nyt vastauksen ongelmaani. Todellinen tehtäväni on laskea irti alitajuntani koko voima ja valta.”


Kaikki, minkä subjektiivisesti koet todeksi, toteutuu olosuhteina, kokemuksina ja tapahtumina. Mitä sinä juuri nyt ajattelet itsestäsi? Kaikki olemuksessasi on tämän ajattelun ilmenemismuotoa. Elinvoimasi, kehosi, taloudellinen tilasi, ystäväsi, yhteiskunnallinen asemasi vastaavat sitä kuvaa, mikä sinulla on itsestäsi. Juuri tätä tarkoitamme kun sanomme, että se, mikä liikkuu alitajunnassasi, määrää sen, millainen on ulkoinen elämäsi.

Alitajuntasi ei koskaan lakkaa työskentelemästä. Se on aktiivinen päivin ja öin ajattelitpa sitä tai et. Sinun pitää oppia hallitsemaan tietoista mieltäsi eikä alitajuntaa. Pidä vain huolta siitä, että tietoinen mielesi aina odottaa tapahtuvaksi kaikkea hyvää ja ota tavaksesi ajatella vain sellaisia asioita, jotka ovat hyviä, tosia, oikeudenmukaisia ja puhtaita. Ala nyt pitää huolta tietoisesta mielestäsi ja tunne sydämessäsi, että alitajuntasi aina ilmentää, tuottaa ja saa aikaan sen, mitä sinulla on tapana ajatella.


Tällaista kirjoittaa Joseph Murphy klassikkokirjassa Alitajuntasi voima vuodelta 1963.