Psykologista harjoittelua

Olen lukenut Tony Dunderfeltin kirjaa Ilon psykologia. Aivan perusasia on huomata ero ikivanhaa perua olevan automaattisen psyykeen ja myöhemmin syntyneen itseohjautuvan psyyken välillä. Automaattisen psyyken perustehtävä on ilmoittaa sinulle, mitä tietty tapahtuma tarkoittaa ja mitä seuraavaksi on järkevää tehdä. Tämä psyykkinen taito luoda salamannopeita tulkintoja ja ehdottaa tiettyä toimintaa, tulee meille nykyihmisille kymmenien tuhansien jopa miljoonienkin vuosien takaa. Automaattinen psyyke toimii kuin tietokone sen mukaan, mitä malleja (ohjelmia) sinne on ladattu.


Itsetuntemuksen tavoitteena on opastaa ihmisiä, että he pystyisivät tarvittaessa siirtämään huomionsa automaattisen psyyken toiminnasta, itse ohjattuun ja tilanneviisaaseen toimintaan. Avainasemassa on taito huomata, milloin psyyken esittämät ehdotukset eivät ole asiallisia ja ajanmukaisia. Ne perustuvat yleensä vanhoihin malleihin eivätkä nykyhetken tilanteen vaatimuksiin.



Tarkastelen tunteita siitä näkökulmasta, että tunteet ovat sinulle signaalijärjestelmä. Negatiivinen tunne ilmoittaa sinulle, että tällä tavalla et saavuta tavoittelemaasi tulevaisuutta, muuta siis suuntaa. Et käytä kykyjäsi tai olet menossa väärään suuntaan. Vastaavasti positiivinen tunne on psyyken antama ilmoitus sinulle, että nyt asiat ovat menossa mielen kannalta oikeaan suuntaan, näytät saavuttavan tavoitteesi.



Negatiivisen tunteen tehtävä on pysäyttää sinut. Koska negatiivinen tunne tuntuu niin pahalta omassa olemuksessa, sen helposti ottaa itseensä. Silloin alkaa puhua tyyliin: ”Ei tästä mitään tule. Kaikki menee pieleen. Aina minä epäonnistun.” Älä kuitenkaan anna ahdistavan olotilan tulla liian negatiiviseksi äläkä syytä itseäsi huonosta olotilasta. Negatiivinen tunne on vain herätetunne siitä, että juuri nyt tällä tavalla edeten asiat eivät näytä sujuvan parhaalla mahdollisella tavalla. Negatiivinen tunne ei ole mikään lopullinen totuus, että asiat todella menevät pieleen – varsinkin jos muutat toimintapaasi kuten negatiivinen tunne ehdottaa.

Huomion siirtämisen taito

kevään ensimmäiset lehdet

Ihmisen vapauden perusta on huomion siirtämisen taito. Vaikka tilanteesi on miten huono tahansa, pystyt aina siirtämää huomiosi johonkin uuteen kohteeseen, sisäiseen tai ulkoiseen, pois koetusta pahasta, vapaasti minne tahansa, jonnekin parempaan. Huomion siirtäminen on hieno inhimillinen perustaito, varsinkin jos sitä käyttää harkiten. Uudessa asiassa tai tuneessa on syytä viipyä niin kauan, että psyyke tuottaa niihin liittyviä uusia innostavia mielleyhtymiä. Näin olet siirtynyt pois pahasta olosta uuteen olotilaan.

Huomion siirtämistä kannattaa harjoitella silloin kun olo ei ole liian huono ja jaksaa harjoitella – nämä taidot ovat tarpeen kun olo on todella kurja.

kevät kukkii, elämä voittaa

Sisäisen puheen hallinta

Suunnitteletko omalla sisäisellä puheellasi epäonnistumista tai pettymystä ja kipua tuottavien tilanteiden jatkumista? Vai puhutko itsellesi menestymistä, mahdollisuuksien hyödyntämisistä ja uusia oivalluksia? Usein ajatellaan, että sisäinen puhe on melko viatonta. Sisäinen puhe ohjaa kuitenkin huomiosi sinne, mitä kohti alat sitten suuntautua.

Oletko huomannut, että sisäistä puhetta ei yleensä ole silloin kun sinulla menee todella hyvin. Kun elät juuri sellaista tapahtumaa, josta pidät ja joka tuottaa sinulle hyvän olon tunteita. Miksi? Sinä olet juuri saavuttanut sen, mitä haluatkin, joten ei ole tarvetta ajattelemalla suunnitella ja hamuta mitään muuta.

Helppo ilon lisäämiskeino on korvata ”mutta”-sana ”ja”-sanalla. Silloin annat psyykellesi luvan sekä nauttia hyvistä asioista että olla rehellinen vaikeuksille.

On todella ihana päivä, mutta kun moni työ on tekemättä. Muuttuu muotoon:

On todella ihana päivä ja sen lisäksi on vielä kaikenlaista tekemistä.

Irti päästämisen taito

Alamme ymmärtää, että kaikki mieleemme ponnahtavat ajatukset ja tunteet eivät ole tärkeitä ja lopullisia totuuksia. Usein psyyke tuottaa perusteettomia ajatuksia ja paniikinomaisia tulkintoja elämästä. Harmiksemme tällaiset ajatukset ja tunteet ovat kuitenkin aika tarttuvia ja toden tuntuisia. Vaatii erityistä irti päästämisen taitoa unohtaa vaikkapa epäonnistuminen töissä tai pettymys ihmissuhteissa.

Irti päästäminen on ”synonyymi” hyväksymiselle ja anteeksiannolle. Turhiksi havaituille mielen sisällöille ei enää anneta huomiota. Niitä tarkastellaan aikansa ja sitten siirretään huomio johonkin rakentavampaan. Irti päästämisessä tunteita ei työnnetä pois, koska silloin ne saavat lisää huomiota ja vain vahvistuvat – niistä vai päästetään irti, niiden annetaan hävitä pois.

Yksi helppo tapa harjoitella irtipäästämistä on seuraava: Purista käsi nyrkkiin ja jännitä koko kehoa. Purista, jännitä ja sitten vapauta. Samalla kun jännität kehoasi, toista mielessäsi, miten vaikeaa sinulla on. Kun avaat jännityksesi ja hengität ulos, anna samalla vaikeiden asioiden etsiä oma tiensä ulos sinusta. Tee harjoitus muutamia kertoja, niin että totut siihen pieneen helpottavaan olotilaan, joka seuraa irti päästämistä.



Ilo ei synny vain siitä, mitä elämä antaa meille, vaan myös siitä, minkälaista elämää me luomme ja minkälaisia kokemuksia tahdomme ylläpitää.

Opetuksen tulevaisuus - virtuaaliope

Opetuksessa on nyt nähtävissä maailmalla todellista kehitystä. Erinomaisena esimerkkinä kehityksestä on Khan Academy, josta myös Helsingin Sanomat kirjoitti tänään. Koko maailman virtuaali-Cygnaeus

Salman Khanilla oli ongelma, hänen piti opettaa useille sukulaislapsille matematiikkaa etäopetuksena, eikä aika ja aikataulut tahtoneet sopia. Khan ratkaisi asian nauhoittamalla opetuksen lasten nähtäville Youtubeen, jossa he saattoivat perehtyä asiaan silloin kun heille sopi. 

Khan academy

Salman Khan käyttää videoissa tekniikkaa, jossa hän piirtää taululle kaavat ja ratkaisut ja samalla kertoo mitä tapahtuu - aivan kuten matematiikan opettajat ennen muinoin tekivät. Nyt kaikki vain tapahtuu virtuaalisesti. Kun lapset olivat saaneet opiskella virtuaalisesti, he tunnustivat, että pitävät virtuaali-Salmanista enemmän kuin aidosta Salmanista. Tämä herätti Salman Khanin tajuamaan, että virtuaalinen omatahtinen, omaehtoinen opiskelu oli lapsista paljon hauskempaa kuin opettajan johdolla tapahtuva opetus.

Kun oppilas saa kelata videoita omaan tahtiinsa, hän on vapaa käyttämään aikaansa juuri hänelle sopivalla tavalla. Näin oppilaalla on hyvät mahdollisuudet päästä opiskelussa flow tilaan, joka on optimaalinen oppimisen kannalta. Oppilas on myös vapaa opettajan ja muiden oppilaiden hoputuksesta ja kommenteista, jotka usein laskevat motivaatiota ja oppimista. Virtuaaliope on aina yhtä iloinen ja kannustava, vaikka hän toistaisi saman asian kuinka monta kertaa tahansa.

Tästä sukulaislapsille annetusta matematiikan videotukiopetuksesta on syntynyt eräs hätkähdyttävimmistä opetusalan nykyilmiöistä: Khan Akademy. Khan Akademyn sivuilla on nyt yli 3100 oppituntia, pääasiassa matematiikka mutta vähitellen yhä enemmän myös muuta opetusta. Akatemiasta on ladattu yli 140 miljoonaa oppituntia. 

Opettajia ja ohjaajia varten on kehitetty tilastointi ja grafiikka joka kertoo tarkasti mitä oppilas on tehnyt ja miten hän on missäkin asiassa edistynyt. Näin opettaja tietää mitkä asiat oppilas osaa ja missä asioissa hänellä on ongelmia, näin opettaja voi oikeasti auttaa oppilasta. Oppilaat voivat toimia toistensa tukioppilaina sen mukaan, minkä asian he ovat omaksuneet hyvin.

Kouluissa opetus on käännetty nykyisestä päinvastaiseksi. Oppilaat opiskelevat uudet asiat kotona ja koulussa voidaan tehdä tehtäviä ja hyödyntää sosiaalista yhdessäoloa. Nyt opettaja voi oikeasti olla oppilaan kanssa – kiertää luokassa. 

opettaja kohtaa oppilaan

Khan Akademyllä on tilastoja hämmästyttävästä kehityksestä, joka oppilaissa tapahtuu - nykyopetuksella lahjattomaksi todetusta huonosta oppilaasta voi kasvaa huippuoppilas kun hän saa hieman lisää aikaa kypsyä. 

lahjattomasta huipuksi

Lahjoitusvaroin pyörivän Khan akatemian huikea tavoite on olla ilmainen huippuluokan koulu, jossa kuka tahansa voi opiskella mitä tahansa. Muun muassa Bill Gates ja Google ovat tukeneet Khan akatemiaa.

Oppiminen nousee huikealle tasolle kun opiskelun ilo voidaan säilyttää oppilaissa. Opettajan tehtävä muuttuu oppilaan tukijaksi, innostajaksi motivoijaksi.

Minulla on parhaat koulumuistot siitä kun opetin muille oppilaille matematiikkaa. Yritin keksiä keinoja selittää toiselle asia niin että hän oivaltaisi mistä jossain laskussa on kysymys. Tukioppilas oppii muita opettaessaan vähintään yhtä paljon kuin se jolle opetetaan – asian ymmärtäminen syvene kun sen kertoo muilla niin, että myös he ymmärtävät asian.

Khan Akademyyn kannattaa tutustua myös sinun www.khanacademy.org –  se on opetuksen tulevaisuus.

Huolestuttavaa on se, että opetusta ei muiden maiden tapaan ole vielä käännetty suomeksi. Onko siitä edes suunnitelmia?

Toinen toimiva keino saada hyviä tuloksia matematiikan oppimisessa on KIPP akatemia.

tunne tarttuu

Olen viime päivinä huomannut, kuinka tunne tarttuu väistämättä. Tartuntaa on vaikea välttää, vaikka kuinka yrittäisi.

Olen ollut jo pitkään vanhusten valitusten ja huolien ympäröimänä. Olen uskonut, että pystyn välttämään alakulon, valittamisen ja huolehtimisen tarttumista. Nyt huomaan, että näyttää se tarttuvan kuitenkin.

Jo pitkään jatkunut yleinen alakulo vanhusten kanssa - vanhukset ovat todella surkeita ja valittavat oloansa jatkuvasti. Monilla vanhuksilla valittaminen on tärkein asia elämässä - vaikka asiat ovat kunnossa niin valittamista piisaa. Tuntuu siltä, että vanhusten ongelmista kirjoitetaan ja puhutaan nykyään niin paljon, että vanhukset uskovat, että heidän kuuluu valittaa oloaan. Ei se ole vanhus eikä mikään, joka ei osaa kunnolla valittaa. Ei ole väliä onko aihetta vai ei. Yleisesti näyttää siltä, että ne vanhukset valittavat äänekkäimmin joilla on vähiten valittamisen aihetta. Ne joilla todella on ongelmia eivät jaksa olla koko ajan äänessä - heillä on tarpeeksi tekemistä oikeiden ongelmien kanssa.

Ymmärrän hyvin, että kun ihminen tulee vanhaksi ja havaitsee, että tässäkö tämä elämä nyt on - se tuntuu kurjalta - varsinkin kun siinä vaiheessa havaitsee, että moni sellainen asia on tekemättä, jonka tekemisestä on joskus haaveillut. Toivoisin todella, että ihmiset vähän aikaisemmin uskaltaisivat ajatella, mitä he oikein toivovat ja haluavat elämältä - silloin kun vielä on mahdollista tehdä niitä asioita. Tietenkin tämä edellyttää sitä, että uskaltaa olla itsensä kanssa ja tutustuu itseensä - mikä onkin aika vaikea asia.

Tämä alakulo ja jatkuva valitus, jota olen kuunnellut jo pitkään alkaa vähitellen tarttua minuun ja koko perheeseen. Nyt kun on tullut muitakin ongelmia niin yhdessä niiden vaikkutus näyttää kasaantuvan.

Ajelen vanhalla autolla. Siinä on usein vikoja ja ne aiheuttavat huolta ja rahanmenoa. Nyt on taas kaikenlaista vikaa - öljyvalo vilkkuu jne. Keskusteluja on käyty korjaajien kanssa ja erilaisia toinen toistaan vakavampia vikoja saattaa olla tiedossa. On vaikea tietää, kuka ymmätää asian ja keneen voi luottaa. Olen huomannut kuinka kehoon ja mieleen nousee paljon jännitystä ja tuskaa. Välillä pyrkii nousemaan todella voimakkaita tuskatiloja, sekä fyysisesti että mielen maailmassa.

Meitä meni porakaivossa jotain rikki vajaa kuukausi sitten. Porakaivoa ei kuulemma voi korjata pakkasten aikaan - sanovat korjausmiehet, koska jos vetiset putket nostaa kaivosta ylös ne jäätyvät heti ja sitten ollaan todella liemessä. Tässä sitä on nyt oltu kohta 4 viikkoa ilman vettä. On se vaan kumma miten nykyihminen on riippuvainen tällaisista asioista. Kun vettä ei ole, moni tavallinen asia vaikeutuu aika lailla. Täytyy sanoa, että on tämä jonkinlaista koulutusta tässä elämänkoulussa. Oppii antamaan arvoa tavallisille asioille kun ne puuttuvat. Ei niitä normaalisti huomaa - ne ovat itsestäänselvyyksiä.

Meillä on juokseva vesi, kun isäntä juoksee vesiämpärin kanssa. Onneksi on sentään naapureita, joilta voi hakea vettä - kiitos heille. Tulee mieleen itämainen viisaus. Ennen valaistumista puiden hakkaamista ja veden kantoa. Valaistumisen jälkeen - puiden hakkaamista ja veden kantoa. Ei ole oleellista mitä tekee - vaan se miten tekee ja miltä se tuntuu.

iloinen veikko

Yhtä hyvin kuin alakulo tarttuu - tarttuu myös ilo, riemu, nauru ja onnellisuus. 

Valitse siis, minkä tunteen annat tarttua itseesi ja mitä tunteita itse tartutat muihin. Joskun voi olla järkevää jäädä kotiin huonolla tuulella, eikä tartuttaa sitä kavereihin. Tunne tarttuu vähintää yhtä helposti kun flunssa.

Ymmärrän nyt hyvin sen, miksi itsetunnon kehittämistä ja onnellisuuden löytämistä neuvovassa kirjallisuudessa kehoitetaan välttämään energiasyöppöjen ihmisten seuraa. Vaikeat ihmiset todella tartuttavat huonon tuulen ympäristöönsä ja se leviää hyvin laajalle. Helpoin tapa parantaa oloa on hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka säteilevät iloa ja myötätuntoa.

Parempia oppimistuloksia

Malcolm Gladwell kuvaa kirjassaa Kuka menestyy ja miksi? mielenkiintoisen esimerkin koulukeskusteluun, jota meilläkin jatkuvasti käydään.

New York Cityssä avattiin 1990-luvun puolivälissä KIPP Academy-niminen kokeellinen oppilaitos (”Knowledge is Power Program” tieto on valtaa-ohjelma). Koulu kuuluu Etelä-Bronxin koulupiiriin, joka on yksi New York Cityn köyhimmistä asuinalueista. KIPP on yläkoulu, jossa opetetaan vuosiluokkia 5-8. Luokat ovat suuria. Kouluun ei ole pääsykokeita eikä pääsyvaatimuksia, kaikki oppilaat valitaan arvalla ja kaikki Bronxissa asuvat neljäsluokkalaiset saavat hakea kouluun. 99% oppilaista on oikeutettuja ilmaiseen tai tuettuun kouluateriaan. Toisin sanoen nämä lapset ovat niin köyhistä perheistä, että liittovaltio varmistaa heille kunnollisen lounaan. 

KIPP on niittänyt eniten mainetta matematiikan opetuksestaan. Etelä-Bronxissa ainoastaan 16% yläkoulun oppilaista on oman ikäluokkansa tasolla tai yli. KIPPissä sen sijaan monet oppilaat nimeävät matematiikan lempiaineekseen viidennen luokan lopussa. Kahdeksannen luokan loppuun mennessä 84% oppilaista on saavuttanut tai ylittänyt oman ikäluokkansa tason. Toisin sanoen, sekalainen ryhmä satunnaisesti valittuja pienituloisten perheiden lapsia, joiden vanhemmat eivät yleensä ole astuneet jalallaankaan collegeen, pärjäävät matematiikassa pärjäävät matematiikassa yhtä hyvin kuin kultalusikka suussa syntynet rikkaiden lapset.

”Meiltä lähtiessään he ovat ässiä matematiikassa.” sanoo David Levin, joka perusti KIPPin yhdessä Michael Feinbergin kanssa. Koulun menestystä ei kuitenkaan kannata yrittää selittää sen opetussuunnitelmalla, opettajilla, resursseilla tai järjestelmää uudistavilla innovaatioilla. KIPP on pikemminkin yhteisö, joka on ottanut kulttuuriperinnön ajatuksen vakavasti ja siksi menestynyt.

Normaalisti koulumenestystä tutkittaessa päädytään siihen, että” koulumenestyskuilu” kasvaa koulun edetessä. Siis se ero, joka perheen yhteiskunnallistaloudellisen aseman mukaan oli melko pieni ensimmäisellä luokalla, on kasvanut huomattavasti suuremmaksi koulun edetessä. 

Tutkittaessa asiaa tarkemmin on havaittu, että ero ei synnykään kouluvuoden aikana vaan ero syntyy täysin kesälomien aikana. Osa lapsista – parempiosaiset lapset oppivat kesäloman aikana huomattavasti, kun taas huonompiosaiset eivät opi kesälomilla kouluasioita. Näin osaamisero syntyy kokonaan muualla kun koulussa. Näin havaitaan, että jos lapset kävisivät koulua ympäri vuoden, he osaisivat lukea ja laskea lähes yhtä hyvin.

Tätä ongelmaa KIPP-koulut ovat ryhtyneet ratkaisemaan. Opetustuntien määrää on lisätty huomattavasti. Näin kaikki asiat voidaan käsitellä rauhallisesti, oppilaat saavat esittää kysymyksiä ja heillä on aikaa oppia asiat. ”Koska meillä on enemmän aikaa, ilmapiiri on rennompi. Matematiikan opetuksen yleinen ongelma on ”vain nopeat elävät” asenne. Kaikki asiat opetetaan ikään kuin sarjatulella ja nopeimmat lapset palkitaan. Siksi kuvitellaan, että on niitä oppilaita, jotka osaavat matematiikkaa ja niitä jotka eivät osaa. Uskon, että lisäaika antaa opettajille mahdollisuuden selittää asioita ja lapsille aikaa istua ja sulattaa oppimaansa. Voimme kerrata ja tehdä asioita paljon hitaammin. Se kuulostaa järjenvastaiselta, mutta me etenemme hitaammassa tahdissa ja oppimme sen ansiosta paljon enemmän. Asiat jäävät oppilaille paljon pysyvämmin mieleen, ja he ymmärtävät sisällön paremmin. Minäkin voin olla rennompi. Meillä on aikaa peleihin ja leikkeihin. Lapset saavat kysyä mitä tahansa, eikä minulla ole kiire selittäessäni asioita.” Kuvaa opettaja opetusta. 

Tarina ihmekoulusta, joka tekee luusereista voittajia, on tietenkin liiankin tuttu. Kippin todellisuus on kuitenkin paljon arkisempi. Kun koulussa tehdään 50% enemmän töitä kun normaalikoulussa, tarkoittaa se aivan toisenlaisia koulupäiviä kun yleensä kouluissa. Lapset uhraavat vapaa-aikansa, iltansa, viikonloppunsa ja ystävänsä ja vaihtavat ne KIPPiin ja mahdollisuuteen oppia ja päästä eteenpäin elämässä. Onko tämä paljon vaadittu lapselta? On. Mutta hyvien oppimistulosten ansiosta 90% KIPPin oppilaista saa stipendin yksityiseen tai seurakunnan lukioon ja pääsee jatkamaan hyviä oppimistuloksia. Näin 80% jatkaa collegeen useimmat perheensä ensimmäisinä. Voiko tällainen vaihtokauppa olla huono? Menestys seuraa ennustettavaa rataa. 

KIPP asettaa oppilaille ja opettajille korkeat odotukset. Kaikki ovat kyvykkäitä oppimaan ja kasvamaan kun motivoituneet opettajat tekevät parhaansa ja löytävät oikeat keinot. Luonne ratkaisee menestyksen ja siksi luonnetta kasvatetaan yhdessä teoreettisen opetuksen kanssa. Siksi tärkeätä on oppia ja saada kokea myös itsehillintää, toivoa, rakkautta, kiitollisuutta, sosiaalinen älykkyyttä ja huumoria, eikä vain puurtamista. Leikkiä ja työtä vuorotellaan sopivasti ja kaikki ponnistelevat yhdessä yhteisen päämäärän eteen. KIPP ei ole vain koulu - se on merkityksellinen yhteisö, jonka jäsenet ovat myös merkityksellisiä.

Ei ole niin, että älykkäimmät menestyvät. Menestys ei ole myöskään pelkästään omien ponnistelujemme tulosta. Se on pikemminkin lahja. Poikkeustapauksille on annettu tilaisuuksia ja heillä on ollut voimia ja ymmärrystä tarttua niihin. Olemme liiaksi kiinni myyteissä valioyksilöistä ja oman onnensa sepistä.

Jos haluamme rakentaa paremman maailman, meidän on korvattava nykyinen onnenpotkujen ja mielivaltaisten etujen sekamelska yhteiskunnalla, joka tarjoaa tilaisuuksia kaikille, kaikilla aloilla ja kaikissa ammateissa.

Positiivinen ajattelu - negatiivinen ajattelu

Positiivinen ajattelu leimataan Suomessa yleensä hölynpölyksi, haihatteluksi jne. Negatiivinen ajattelu sitä vastoin on ihan järkevää ajattelua. Missä vaiheessa ja miksi ajattelumme ja asenteemme ovat muodostuneet tällaisiksi?

Täällä kylmässä pohjolassa ei ole oikein osattu iloita, eikä se ole ollut suotavaakaan. Itku pitkästä ilosta, meille on opetettu.

Negatiivinen ajattelu nähdään järkevänä varautumisena vaikeuksiin. Ennakoidaan mahdollisia vaikeuksia, että osataan varautua niihin. Uskotaan, että kun vain käy lävitse kaikki mahdolliset vaikeudet ja varautuu niihin, on paremmin valmistautunut tulevaisuuteen. Vaikeuksiin pitää varautua - ei onnistumisiin. Jos onnistuu, niin siinä tilanteessa pystyy elämään ilman valmistautumista - uskotaan. Tämä ei välttämättä pidä paikkansa sillä monet lottovoittajat eivät tule onnellisiksi.

Negatiiviset ajatukset saavat meidät kuitenkin negatiivisten tunnetilojen valtaan - tunnemme olomme yhä huonommaksi, negatiivisemmaksi. Huolehdimme yhä enemmän siitä mitä kaikkea kauheaa, huonoa voi tapahtua ja voimme yhä huonommin. Nämä ajatukset ruokkivat yhä enemmän toisiaan. Aivoihimme syntyy yhä enemmän negatiivisia mielikuvia virittäviä kytkentöjä. Yhä useammat asiat tuntuvat vaikeilta, negatiivisilta, onnettomuus vaanii kaikkialla. Kun olemme ajatelleet tällä tavoin vuosia on negatiivisten kytkentöjen määrä aivoissa halitseva. Vähitellen kaikkia asiat liittyvät negatiivisiin mielikuviin , kytkentöihin.

kytkentöjä aivoissa

On selvää, että negatiivinen ajattelu ei lähde pelkästään Pohjoismaisesta perinteestä. Ihmisen evoluutio on keskittynyt eloonjäämiseen ja suvun jatkamiseen. Tässä työssä varautuminen huomiseen on toiminut hyvin. On kannattanut miettiä ja suunnitella miten ruokaa, juomaa ja suojaa riittää pitemmälle tulevaisuuteen. Miten selviämme tulevista ongelmista, joita on ollut aikoinaan varsin paljon. Nämä asiat näkyvät tänä päivänä geeniperimässämme. Olemme ylihuolehtivia, murehtivia, negatiivisia tässä uudessa tilanteessa, joka ei ole niin vaikea kuin oli joitakin satoja tai tuhansia vuosia sitten.

Negatiiviset ajattelumallit hallitsevat elämäämme. Löydämme pienistä asioista paljon murehdittavaa. Mitä paremmin asiamme ovat sitä pienemmistä asioista löydämme murehdittavaa. Negatiiviset ajattelumallimme laukeavat yhä pienemmistä murheista - kun suuriakaan murheita ei ole. Kun meitä todella kohtaa joku todellinen murhe esimerkiksi vakava sairaus, emme yleensä enään murehdi turhia pikkuasioita, kun meillä on jotain todellista murehdittavaa. Moni onkin vaikeuksien voittamisen kautta oppinut suhtautumaan asioihin realistisemmin. Enään ei murehdi turhista ja löytää iloa ja onnea tavallisistakin asioista. Sääli vain, että tämä on turhan rankka tie oppia asioita. Toisaalta en tiedä oppiiko ihminen tätä muuten kun vaikeuksien kautta.

Nauti elämästä

Kuka antaa meille luvan ajatella positiivisesti, lakata murehtimista ja nauttia elämästä. Ei mikään auktoriteetti näillä näkymillä - meidän on itse kunkin tehtävä se itse. Anna siis itse itsellesi lupa luopua negatiivisesta ajattelusta ja ala suhtautua itseesi ja maailmaan ympärilläsi positiivisemmin. Olet ihan kelvollinen ihminen. Maailma on ihan mallillaan ja se mikä ei ole, muutetaan sitä paremmaksi. Yksinkertaisesti ala nauttia elämän jokaisesta hetkestä. Se kannattaa varmasti.

Mitä ajattelet, sitä saat

Kävin iltakävelyllä. Katselin maisemaa, kuinka se oli muuttunut tummaksi, en juuri nähnyt paljoa. Sisältä valoisasta pimeään iltaan siirtyminen sai näkyvyyden hyvin huonoksi. Aivot eivät heti osanneet sopeutua valon määrän muutokseen. Sama maisema, joka päivällä  oli hehkunut väreissä oli nyt vain tummia sävyjä. Valon puute muutti maiseman täysin toiseksi. Jonkin ajan kuluttua aivot sopeutuivat pieneen valon määrään ja aloin nähdä kohtalaisesti pimeässä.

Sitä iltaa katsellessani tuli mieleeni, että samalla tavalla ihminen ajatuksillaan muuttaa oman maailmansa juuri sellaiseksi kun hän sen itselleen maalaa - joko väreillä kirkkaaksi, iloiseksi tai sitten tummaksi, ilottomaksi, synkäksi.

Ajatteletko

• taas tuli tyrittyä
• hemmetin tohelo
• mikään ei onnistu
• miksi aina minulle käy näin
• mitähän kamalaa tänään tapahtuu
• en taaskaan onnistu
• kukaan ei pidä minusta

Ja saat aikaan stessihormooneita, lihasjännityksiä, masennuksen, huonon itsetunnon.

Vai

• kaunis päivä tänään
• tänään onnistun
• olen ihan ok ihminen
• minulla on ystäviä
• osaan tehdä asioita
• opin uutta
• nautin elämästä

Ja saat edorfiineja, dopamiinia, iloa, innostusta, hyvää mieltä ja itsetuntoa. 

Valinta on sinun - mieti mitä haluat. Saat sitä mitä tilaat.