Kuinka rationaalinen ihminen on?

Lauri Järvilehto esitti blogissaan ajattelun ammattilainen kysymyksen, voiko ihmistä pitää pääsääntöisesti rationaalisena päätöksentekijänä tieteellisesti? Tämä herätti minussa seuraavanlaisia ajatuksia.

Ihminen on rakentunut fysiologisesti ja psykologisesti, tavoittelemaan ”omaa parastaan”, onnea, menestystä miksi sitä haluaa nimittää. Ihmisen automaattinen mieli pyrkii aina yksilön parhaaseen. Automaattisen mielen toimintaa ihmisen parhaaksi ohjaa aivoissa sinne rakentuneet mallit maailmasta ja hyvistä toimintatavoista sekä ihmisen tavoitteet, toiveet, ajatukset ja uskomukset siitä, mistä tämä ihmisen paras oikein löytyy.

Kun ihminen sitten aina hakee omaa parastaan, jopa niin voimakkaasti, että sitä varten on rakentunut hieno automatiikka, eikö ihminen sitten olekaan rationaalinen. Kyllä meistä ihmisistä, jokaisesta omasta maailmastaan katsottuna näyttää kovasti siltä, että juuri me itse toimimme kovin rationaalisesti. Haemme aina omaa parastamme – mitä kukin meistä sillä tarkoittaakin.

On helppo nähdä, että tämä tunne rationaalisuudesta on aivan samanlainen kuin aikoinaan oli tunne maapallosta litteänä pannukakkuna, eikö se selvästi tunnu sellaiselta, tai uskomus siitä, että maapallo on maailmankaikkeuden keskipiste, jonka ympärillä muut kappaleet liikkuvat. Tuntemukset ovat tosia ihmiselle niin kauan kun niitä ei onnistuta todistamaan harhoiksi. Ihminen tarkkailee maailmaa omasta maailmastaan käsin, hän on samalla sekä tarkkailija, että maailman rakentaja.

Miksi sitten tämän automaattisen (rationaalisen) toiminnan seurauksena syntyy täysin epärationaalisia tekoja, jopa ihmisen omasta maailmasta katsottuna. Vaikka automaattinen mieli on erinomainen työkalu – ei automaattinen mieli ole täydellinen. Automaattinen mieli toimii salamannopeasti, se ehdottaa heti ratkaisua sinulle, sen tehtävä ei ole miettiä, pohtia, harkita – se on pitkän evoluution tuloksena hyvin nopea ja tehokas. On paljon muitakin ongelmia. Ihmisen malli maailmasta, siitä tilanteesta, missä kulloinkin on päätöstä tehdessään, voi olla kovasti ristiriidassa todellisen tilanteen kanssa. Myös sopivan toimintamallin valinta epäonnistuu monesta syystä. Puhumattakaan siitä, että palkinnon – siis tavoitteen asemaan voi hetkellisesti nousta, mikä tahansa asia, jonka ihminen juuri sillä hetkellä uskoo olevan omaksi parhaakseen.

Ihmisen ”rationaalinen” pyrkimys omaan parhaaseensa on niin syvällä, että kun ihminen on tehnyt typeryyden, eli toiminut omaa parastaan vastaan, hänen on pakko selittää toimintansa parhain päin. On hämmästyttävää kuinka paljon resursseja ihminen käyttää oman toimintansa selittämiseen parhain päin itselleen ja muille, enkä tässä nyt puhu poliitikoista vaan tavallisista ihmisistä. Emme voi elää tämän ristiriidan kanssa – se on pakko poistaa selittämällä. Ihminen on automaatti, joka selittää tekonsa rationaalisiksi.

Onko ihminen siis rationaalinen – kulminoituu kysymykseen, mitä tarkoitetaan rationaalisuudella? Jos rationaalisuudella tarkoitetaan jotain, mikä on sukua viisaudelle, järkevyydelle, tietoiselle ajattelulle, tietoiselle läsnäololle tilanteessa, tietoiselle valinnalle, on helppo nähdä, ettei ihminen yleisenä toimijana ole rationaalinen. Jos rationaalisuudella tarkoitetaan ihmisen halua kohti omaa parastaan, automaattista toimintaa, jota me ihmiset usein vieteiksi kutsumme – niin ihminen on rationaalinen.

On vaikea löytää perusteita sille, että ihminen olisi pääasiassa tietoinen, looginen toimija. Itse asiassa kaaosteoria kuvaa paljon paremmin sekä yksittäisen ihmisen että ihmisyhteisöjen toimintaa.