Maailmankuvat eroavat

Johanna Korhonen kirjoittaa jutussaan Turtana rahasta Helsingin Sanomissa, kuinka rahan kahminnasta kiinni jäänyt yritysjohtaja on aidon hämmästynyt. Kaikki on hoidettu sääntöjen mukaan, miksi media meuhkaa juuri hänen eduistaan, vaikka moni kaveri on hankkinut vielä suuremmat edut. Johtajan hämmästys on oikeutettu, vertailukohta ei ole tavalliset ihmiset vaan toiset johtajat. Hei kaikki muutkin johtajat tekee tätä samaa, miksi minua vainotaan.

Yritysjohtaja elää aivan toisessa todellisuudessa kuin arvostelijansa. 

Kun palkka on noussut pilviin, on suhteellisuudentaju hävinnyt ja ainoa vertailukohta on jonkun muun vielä enemmän etuja kähmineen johtajan palkkiot ja edut. Yritysjohtaja ei pysty suhteuttamaan palkkaansa mihinkään todelliseen, esimerkiksi siihen hyötyyn, mikä hänestä mahdollisesti on yritykselle. 

Yritysjohtajan käytös on loistava esimerkki siitä, kuinka jokainen ihminen elää omassa itse rakentamassaan todellisuudessaan. Näinhän ihminen toimii, kaikki meistä. Ihminen rakentaa itselleen karttoja maailmasta – näiden karttojen avulla ihmisen tietoinen ja tiedostamaton mieli tulkitsee maailmaa ja tekee valintoja, päätöksiä, suunnitelmia, uskomuksia, ajatuksia, tunteita ja lopulta toimii niiden pohjalta. 

Vielä suurempi ongelma kuin johtajien todellisuudesta vieraantuneet palkkiot, on sinänsä aiheellinen huoli siitä, kuinka kykenevä tällainen johtaja on oikeasti tekemään järkeviä päätöksiä ja johtamaan yritystä. Tarkoitan tässä järkeviä päätöksiä yrityksen, työntekijöiden ja asiakkaiden kannalta. Omalta kannaltaan johtaja olettaa tekevänsä järkeviä päätöksiä, kun keskittyy henkilökohtaisten etujensa ajamiseen. Voidaan hyvällä syyllä olettaa, että hänen ajatusmaailmansa on muullakin tavalla erikoisesti virittynyt. Jos ei johtaja palkan ja etujen suhteen pysty näkemään ympärillä olevaa maailmaa edes hämärästi samalla tavalla kun yrityksen asiakkaat ja työntekijät, ei ole mitään syytä olettaa, että hän olisi kyvykkäämpi näkemään asiakkaitaan ja työntekijöitään muissa suhteissa. Tämä näkyy hyvin selvästi päivittäin kun johdon etuja lisätään tilanteessa, jossa asiakkaiden palvelua huononnetaan ja työntekijöitä irtisanotaan.

Millainen kartta maailmasta voi saada aikaan ajatuksen, että työntekijöiden kanssa tappeleminen, asiakkaiden palveluiden huonontaminen ja samalla johdon etujen lisääminen on yhdistelmä, jolla yrityksen toiminta paranee, kannattavuus paranee ja yritys kasvaa ja menestyy. Jo aikoja sitten tiedettiin, että johtajan tehtävä on johtaa joukkoja edestä omalla esimerkillään, jos haluaa voittaa taisteluja. Kauas poteroihin kaivautumiseen on johdon käsitys johtamisesta edennyt. Ei vain ole maailmalla esimerkkejä tämän poterojohtamisen toimivuudesta.

On paradoksaalista, että nyt kun olemme yhä riippuvaisempia toisistamme ja meidän siksi pitäisi ymmärtää toisiamme ja kyetä järkevään yhteistyöhön – ihmisten maailmankuvat eroavat yhä enemmän toisistaan. Ymmärrämme siis yhä huonommin toisiamme – vaikka ymmärtämisen tarve on yhä polttavampi. Ilmeisesti nämä johtajat ovat oman – menneen aikakautensa vankeja ja tulevaisuudessa on tultava toisenlaisia johtajia, jotka ovat paremmin ajan hermolla. Jos näin ei käy, olemme kyllä todella liemessä – kuten hyvin näkyy tästä nykyisestä EU sekoilusta.

Ei tämä toisten ihmisten maailmankuvan ymmärtämisen vaikeus ole tietenkään ainoastaan johtajien ongelma. Kyllä meillä kaikilla ihmisillä on paljon opittavaa tällä tärkeällä alueella. Tärkeä aloitus tällä alueella on tiedostaa, että jokainen ihminen elää omassa itse rakentamassaan maailmassa, vaikka me naivisti oletammekin olevamme samassa maailmassa. Tässä omassa maailmassaan jokainen sitten kokee toimivansa ainakin omalta kannaltaan parhaalla mahdollisella tavalla - vaikka tämä toiminta meistä toisista voikin tuntua todella kummalliselta. Se johtuu erilaista maailmoista, joissa elämme.

Ajatelkaapa hetki vaikka AKT:n Rädyn toimintaa tai poliitikoista esimerkiksi juuri nyt ministeri Stefan Wallinin toimintaa varuskuntien lakkauttamisessa. Rädyn tehtävä on taistella AKT:n jäsenten eduista keinolla millä hyvänsä – mitä kovempi taistelija hän on, sen parempi ammattiyhdistysjohtaja hän on. Henkilöstön kanssa toimittaessa pitäisi tietysti olla varsin erilainen kartta tilanteesta kun kerran ollaan aivan toisenlaisessa tilanteessa - kun tämä työmarkkinataistelukartta. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tämä taitelukartta on jäänyt päälle myös toimistolla. Vaikka mitään varsinaista sotaa ei siellä olekaan niin jokainen, joka ei ole samaa mieltä kun Räty, on vihollinen ja tämä Rädyn sinänsä looginen tulkinta ohjaa hänen toimintaansa.

Mitä väärää Wallin sitten on tehnyt vaikuttaessaan puolustusministerinä armeijan suunnitelmiin varuskuntien lakkauttamisessa. Mikä on poliitikon tehtävä – toimia omien tukijoidensa asioiden ajajana. Olisi ollut varsin omalaatuista, ellei Rkp:n ministeri olisi pyrkinyt pitämään ruotsikielisen joukko-osaston puolia. Näinhän kaikki poliitikot toimii, pitää omiensa puolta – siitähän politiikassa on kysymys. Voidaan tietysti kirkasotsaisesti väittää, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista yhteisiksi parhaaksi. Tällaista valhetta poliitikot varsinkin oppositiosta esittävät. Sellainen poliitikko joka tähän harhautuu - yhteisten etujen ajamiseen omien äänestäjien etujen vastaisesti, on kyllä varsin pian entinen poliitikko. Ei demokratia tarkoita yhteisten asioiden hoitamista yhteisen edun mukaisesti - vaan oikeutta oman ryhmän etujen ajamiseen. 

Menestystä teille kaikille sinne omiin maailmoihinne.