Viikon mietelause

Ongelman ydin ei ole siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä, mitä sinä siitä ajattelet ja mitä teet sen suhteen.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Onko avaruudessa elämää



Kysymys on samaa tasoa kuin kysymys, onko maapallo maailmankaikkeuden keskipiste ja kiertävätkö kaikki taivaankappaleet maata. Muutama sata vuotta sitten oli kaikille selvää, että Maa on maailman keskipiste ja kaikki taivaankappaleet kiertävät Maata. Tämän mallin oli aikoinaan luonut Aristotele ja sen pohjalta Ptolemaios kehitti 100-luvulla täydellisen kosmologisen mallin.

Ptolemaioksen maailmankuva


Vasta vuonna 1514 Kopernikus esitti, että Aurinko oli liikkumaton keskus, jota Maa ja planeetat kiersivät ympyrän muotoista rataa. Vasta kun kaukoputki keksittiin ja Galilei tähyili sillä taivaalle v.1609 hän huomasi, että Jupiterilla oli lukuisia pieniä kiertolaisia, kuita. Tämä havainto todisti, että kaikki taivaankappaleet eivät kiertäneet Maata. Tämänkin jälkeen kesti vielä pitkän aikaa ennen kuin todella uskottiin, että Aurinko on Aurinkokuntamme keskus, jota planeetat kiertävät.



Vasta viime aikoina on todella tajuttu maailman laajuus – se on käsittämättömän laaja. Kun avaruusteleskooppi Hubble on kuvannut pieniä alueita, joiden on oletettu olevan tyhjiä, on selvinnyt, että siellä on yhä uusia ja uusia galakseja. Taivaankappaleiden määrä ylittää ihmisen ymmärryksen.

Loputonta avaruutta


Yksinkertaisten todennäköisyyslaskelmien perusteella avaruudessa täytyy olla muitakin elinkelpoisia planeettoja, jotka sijaitsevat sopivan etäisyyden päässä omasta tähdestään. Ajatus siitä, että avaruudessa ei olisi muita elollisia olentoja, perustuu uskoomme siitä, että olemme jotain vallan erikoista – maailma on luotu meitä varten. Ajatus on samaa tasoa kuin 400 vuotta sitten vallinnut tieto, että Maa on maailmankaikkeuden keskus.



Me ihmiset olemme äärettömän rajoittuneita ajatuksissamme. Näemme vain sen mihin uskomme. Oletamme, että tuo ulkopuolinen äly pitäisi jostain kumman syystä olla samanlainen kuin me itse. Hyvänä irtiottona tähän on Maggie Aderin-Pocock visioinut, että avaruudessa voisi vaikka leijua jättimäisiä meduusoja.


Maggie Aderin-Pocockin Alienit





Me ihmiset oletamme, että elämään tarvitaan vettä ja että elämän on perustuttava hiileen, kuten meidän maailmamme. Entä jos elämä rakentuisikin piin varaan ja käyttäisi ravinnoksi metaania.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti