Kuka menestyy ja miksi?

Olen lukenut juuri Malcolm Gladwellin kirjaa Kuka menestyy ja miksi? 

Kirja kuvaa menestyjien salaisuuksia. Menestystä ei määrää korkeampi älykkyysosamäärä tai suurempi lahjakkuus – riittää, kun ylittää tietyn kynnysarvon, jolloin on riittävän hyvä kehittymään vaikka kuinka pitkälle. 

10 000 tuntia harjoittelua

Useat tutkimukset ovat päätyneet samaan.  ”Näiden tutkimusten perusteella voi sanoa, että maailmanluokan asiantuntijan tasoiset taidot edellyttävät 10 000 tunnin harjoittelua, oli laji sitten mikä tahansa,” kirjoittaa neurologi Daniel Levitin. Näyttää siltä, että aivot tarvitsevat tämän verran aikaa omaksuakseen kaiken sen, mitä todellinen taituruus vaatii. 

10 000 tuntia on todella paljon, jos pitää tehdä jotain, jota ei rakasta. Toisaalta jos teet sitä, mitä todella halut ja josta olet innostunut, 10 000 tuntia kertyy melkein huomaamatta innostuksen vallassa.

Onnekkaat olosuhteet

Gladwell löytää menestykseen toisen tärkeän elementin määrätietoisen harjoittelun lisäksi ja ohella: onnekkaat olosuhteet. 

Onnekkailla olosuhteilla tarkoitetaan resursseja, olosuhteita, tapahtumia, sattumia jotka ovat edesauttaneet menestyjiä saamaan muita enemmän ja parempaa harjoitusta omalla erikoisalallaan. 

Gladwell kuvaa esimerkiksi kuinka Bill Gates pääsi käsiksi ohjelmointiin osituspäätteellä 13-vuotiaana vuonna 1968, jolloin se oli yleisesti lähes mahdotonta. Itse muistan kuinka vielä paljon myöhemmin teknillisessä opistossa ja teknillisessä korkeakoulussa käytettiin reikänauhoja ja reikäkortteja, joilla ohjelmat syötettiin koneelle ja sitten odotettiin seuraavaa päivää ja tuloksia ohjelmoinnin onnistumisesta. Ei tietoakaan päätetyöskentelystä, joka antaa välitöntä palautetta työstä. 

Siitä lähtien Bill Gates asui tietokoneluokassa. ”Pääsin nuorena luultavasti paremmin käsiksi ohjelmointiin kuin kukaan muu siihen aikaan, ja kaikki oli vain uskomattoman onnekkaan tapahtumasarjan ansiota.” Siinä vaiheessa, kun Bill Gates keskeytti opintonsa Harvardissa toisen opintovuoden jälkeen, hän oli ohjelmoinut käytännöllisesti katsoen seitsemän vuotta putkeen. Hänen 10 000 tuntiaan olivat olleet koossa jo kauan.

Yksi esimerkki onnekkaista olosuhteista ja niistä johtuvasta kasautuvasta edusta on jääkiekkoilijoiden syntymäaika. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ammattijääkiekkoilijat Kanadassa ovat syntyneet alkuvuodesta. Jääkiekkoilijoiden ikärajaluokka on 1 tammikuuta. Itse asiassa puolet väestöstä – loppuvuonna syntyneet, on pudotettu pois syntymäajan perusteella.

Kanadassa lapset aloittavat jääkiekon pelaamisen nuorena. Valmentajat haravoivat lapsista ikäluokkansa parhaat jo varhain. He pääsevät pelaamaan erikoisryhmiin ja saavat enemmän ja parempaa harjoitusta. Koska alkuvuodesta syntyneet ovat isokokoisempia ja motorisesti taitavampia, he valikoituvat näihin erikoisryhmiin. Vuosien kuluessa ero heidän ja muiden tavallisissa joukkueissa pelaavien välillä kasvaa siksi, että he ovat saaneet parempaa valmennusta ja huomattavasti enemmän pelikokemusta. Näin pienestä erosta, josta suuri osa johtuu iästä, on kasvanut täysin ratkaiseva ero.

Tämä sama ilmiö on ollut jo kauan nähtävillä myös Suomessa. Itse olen havainnut sen selvästi kun olen seurannut erilaisia urheilulajeja lasten harrastuksissa. 

Siis onnekkaat sattumat, joiden avulla tarjoutuu mahdollisuus saada erinomaista opetusta ja paljon harjoittelua siltä alueelta johon tuntee kiinnostusta ja omaa riittävät edellytykset, antaa mahdollisuuden kehittää kyvyt maailmanluokan huipuksi. 

Ei ole niin, että älykkäimmät menestyvät. Menestys ei ole myöskään pelkästään omien ponnistelujemme tulosta. Se on pikemminkin lahja. Poikkeustapauksille on annettu tilaisuuksia ja heillä on ollut voimia ja ymmärrystä tarttua niihin. Olemme liiaksi kiinni myyteissä, ajattelumalleissa valioyksilöistä ja oman onnensa sepistä.

Jos haluamme rakentaa paremman maailman, meidän on korvattava nykyinen onnenpotkujen ja mielivaltaisten etujen sekamelska yhteiskunnalla, joka tarjoaa tilaisuuksia kaikille, kaikilla aloilla ja kaikissa ammateissa.