Rohkeus ja pelko

metsän vaaroja

Mikä on pelkurin ja rohkean ihmisen ero? Ero on siinä, että pelkuri kuuntelee pelkojaan ja toimii niiden mukaisesti, mutta rohkea ihminen laittaa pelkonsa syrjään ja toimii niistä huolimatta. Rohkea ihminen suuntaa kohti tuntematonta kaikista peloistaan huolimatta.Olen lukenut OSHOn kirjaa Rohkeus, elämä on vaarallista nauti siitä. Ajatuksia herättävä kirja, joka herätti minussa esimerkiksi seuraavia ajatuksia.

Ihmisen mielen kyky keksiä huolen ja pelon aiheita on loputon. Nykyihminen on todellinen mestari tällä alueella – olisipa muissakin taidoissa samanlaista taituruutta. Minulla oli joitain vuosia sitten voimakas pelko, että auto hajoaa kohta, kun siitä kuuluu kaikenlaisia ääniä. Auto oli jo vanha ja siinä oli ollut monenlaisia vikoja. Siitä kuului monia sellaisia ääniä, jotka eivät olleet tyypillisiä hyväkuntoiselle autolle. Mitä enemmän ajattelin asiaa, sitä enemmän huoli ja pelko lisääntyi. Tiesin aivan liikaa autojen vioista ja minun mieleni oli helppo esittää kattava joukko vikoja, joita äänistä voisi aiheutua. Vähitellen oli todellinen ponnistus lähteä ajamaan autoa, koska paniikki siitä, mitä kaikkea voisi tapahtua, nousi jatkuvasti pintaan. Sydän hakkasi, kädet hikoilivat ja hengitys oli rauhatonta. Asialle piti tehdä jotain.

Olisin pääsyt vaivasta lakkaamalla ajamasta autoa, tai hankkimalla uuden auton, jossa ei ole vikoja. Nämä olisivat kuitenkin olleet vai pakotoimia ei rohkeutta. Aloin ajamaan lyhyitä matkoja, pieniä ajoja, joiden avulla saatoin selittää itselleni, että näetkö nyt, se onnistui aivan hyvin, ei ole todellista huolta. Samalla selitin myös itselleni, että ei auto todennäköisesti räjähdä, vaikka siihen tulisikin jokin vika. Auto sammuu ja jättää minut jonnekin tie varteen, entä sitten. Ei se ole kovin vakavaa, kyllä siitä selviää, ei maailma siihen kaadu. Näin itseäni kouluttamalla löysin aivan uuden näkökulman autolla ajamiseen - jännittävän, mielenkiintoisen - ei huolestuttava ja pelottava.

Kun olit aivan pieni lapsi, olit peloton ja tutkit maailmaa uteliaana, arvostelematta ja tuomitsematta mitään. Vanhempana on luonnollista tuntea pelkoa, koska meidät on lapsuudesta lähtien opetettu tuntemaan pelkoa. Älä tuomitse pelkoa, äläkä ajattele, että siinä on jotain väärää. Pelon tunne auttaa meitä välttämään vaaraa. Se kuuluu vain osana kasvatukseen. Sinun on hyväksyttävä pelkosi ja mentävä niitä vastaan tuomitsematta niitä. Etene vähitellen, sinun ei tarvitse ottaa niin suuria askeleita, ettet pysty selviytymään niistä. Ja kun kohtaat pelkosi, niin huomaat ihmeeksesi, että pelon voima häviää.

Tuntemattoman kohtaaminen sykähdyttää.

Sydän sykkii, tunnet olevasi elossa. Elät joka solullasi, koska olet ottanut vastaan elämän haasteen. Tuon haasteen vastaanottaminen kaikista peloista huolimatta on rohkeutta. Pelot eivät häviä heti mihinkään, mutta kun kohtaat haasteen yhä uudestaan, pelot alkavat vähitellen menettää otettaan. Tuntemattoman kohtaaminen tuo mukanaan suuren ilon, hurmion ja tekee sinusta lujan ja se terävöittää huomiokykysi. Saat tuntea, kuten lapsena, että elämä ei ole tylsää, vaan se on seikkailu. Vähitellen kun pelot alkavat hävitä, alat hakeutua yhä useammin kohti uusia seikkailuja ja koet todella eläväsi.

Mitä pelkäät? 

Mitä maailma voi tehdä sinulle? Ihmiset voivat nauraa sinulle, se tekee heille hyvää, nauru pidentää ikää sanotaan – nauru on kuin lääkettä.

Toimi vain lapsen tavoin, elä hetkessä, anna hetken ohjata toimintaasi vailla ennakkoasenteita. Antaudu vain täysin tälle hetkelle, niin joka päivä jotain uutta avautuu, näet asiat uudessa valossa, uudella tavalla. Ja se muuttaa sinut.